katson kadulla meneviä,
tulevia,
näyttävät samanlaisilta kuin
eilenkin
viime viikolla,
aivan samoilta kuin vuosi sitten,
kun muutin tähähän kortteliin,
sen viidenteen kerrokseen,
kaupungin vuokrahuoneistoon,
jossa on ollut myös tavallisia ihmisiä,
mutta minä olen päättänyt erottua
porukasta
maksan vuokrani,
tanssin aamuruuhkassa, elän joka kadun
kulmassa,
enkä,voivottele,liihoittele tavallisesti,
vaan sillä tavalla kestävästi,
näkyvästi,
jotta saisin mielenkuvani kaikkialle mahtumaan,
niinkuin tuo ikkunalaudalla istuva
pikkuvarpunen,
jolle syöttelen tuuletusikkunasta herkkuja,
makupaloja joista kadun pulmuset
unelmoivat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti