varttuessaan ihmisen tulisi
karsiiintua
turhista, niinkuin metsän ikipuu,
joka paikallaan tyynesti humisee,
nuorempiaan katselee,
luontolintuja oksillaan
keinuttelee
vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti