ihminen ei voi
aina olla iloinen
surullinen, sillä täytyy
keritä olla myös tavallinen,
jokahisesta kotkotuksesta jotahi
ihminen ei voi
aina olla iloinen
surullinen, sillä täytyy
keritä olla myös tavallinen,
jokahisesta kotkotuksesta jotahi
kyllä pakkasellakin voi
maalata taloaan,
mutta mää
maalailen perinteisesti
-kesällä
sillä minusta tuntuu vaan siltä,
sillä niin tehtiin ennenkin ja mä
luotan perinteisiin ja uskoni vaan vahvistuu,
kun katson naapurin satavuotiasta punamullalla
maalattua riiheä,
niin uskoni vain vahvistuu
ihmisillä on monia vaivoja,
toisia he näyttävät lääkäreille,
toisia itselleen,
mutta parhaiten paranevat ne
joille ei lotkauta korviaankaan
sillä mitä enemmän vaivojaan esittelee,
ne rupeavat isontuu,näyttämään itseään
merkittävimiltä,vaativammilta, ja näinollen pääsevät
ympärivuorokautiseen volmotushuoneeseen
kesän kohokohta on
kesätori,
jossa on esillä paikallisten
tuottamat juurekset ja vihannekset,
thaimaalaisten kerämät luonnonmarjat
ja suomea kiertävät lakukauppiaat,
lierihattujen myyjät,
,,kiinassa tuotetut halvat,,
siksi kannattaa käydä kesätoreilla ja samalla
reissulla käydä kauppareissulla s-marketissa
viemässä pantit ja hakea uusia
elämä on askel,
monia, mutta yksikin riittää,
jos se on tarpeeksi pitkä,
niin pitkä,
jotta se ylettyy viimeiseenkin
hiljaisuus kätkee
mahdollisuuksien tekijät,
ne,jotka eivät pidä ääntä
tekemisistään, siksi hiljaisuutta
ei pidä sammuttaa,vaan antaa sen uinua
ja toteuttaa äänetöntä aherrustaan
kesä väljähtyy
juhannuksen jälkeen,
koska silloin alkaa haalea heinäkuu,
jolloin satelee,autojonot matelee nähtävyyksien
ees,sillä ihmiset tahtovat vain kahtoa nähtävyyksii,
kerätä manssikoita,eivätkä olleenkaan näytä enää
keväänlapsilta,noilta jokapaikan innostuneilta
ole vahva vääryyksien
eessä,
sillä jos vääryydet saavat
jalansijan,
ne valloittavat
kaiken hyvän
kun asiat sovitaan
rehellisesti,
niin ne kestävät vaikka minkalaiset
turbulenssit,
kohtaloitten viettelemykset
hankaluudet,
sillä ovathan ne rehellisesti sovittu
kesänlasta vienotuuli
keinussaan keinuttaa,
pihakoivu vierellään
tuutulauluillaan
hyräilee,
linnut sävelmillään lapsen
uneen saattavat,
ja oi,
miten on lapsen ilme levollinen,
hyvien unien hentoinen,
sillä niin kauniisti
hän unessaan hymyilee,
sinitaivaan linnuille vilkuttelee
yksinkertaiset ihmiset
eivät ole monimutkaisia,
siksi heidän kanssaan
asiat eivät mene solmuun
valtioterroristiset
yhteiskunnat ovat myös
yk:n vakijäseniä, yksi jopa
pysyväisjäsen,
joten ei ihme että aina jossain
kolkassa soditaan,
vähempiään teurastetaan,
yhteiskuntansa luvalla varastetaan,
vähemmiltään anastetaan
kaunis ihminen
on
ujo,
niin viaton kuin
kevään ensimmäinen
kielo,
tuo luonnonkukka vienokainen,
viattomuuden ainokainen
tekopyhät ihmiset
ajelevat kaksilla rattailla,
elävät kaksilla kasvoilla,
siksi heidän mielipiteensä
muuttuvat selän kääntyessä
ihmiset tykkäävät
olla
uimarannoilla,
sillä sieltä huokuu luonnolisuus,
elämänkauneus jota ei ole petonilla valettu
elämä on
kevät ja muita aikoja,
se on öitten jälkeisiä aamuja,
huomisia,mahdollisuuksia
se on hetkien jälkeisiä
nykyisyyksiä ja kaikkea muuta
eteen tulevaa
tulemattomuutta
jos ministeri
ei pidä kaikkia ihmisisä
ihmisinä, hän on huono
ihminen ja kelvoton
ministeri
huolestuttavaa
tässä on se että jopa pääministeri
suojelee tämän toimintaa
jos saddam hussein
eläis,
ei iranin jäykkäparta ydinpommeja
rakentelis ja niitä
putinille lähettelis
puruves on
puhas ves,
siint voit vaikka aamukahvit keittää,
uimahypyt heitää,
eikä sun tarvitse itseäsi millään peittää
sil se ves on luonnon ves
johon ei saasteen pisarat eksy,
tartu,
siksi sun ei tarvitse uintireissun jälkeen
suihkuis käydä,
kuten muissa lutakoiden uintireissujen
jälkeen on tapana
,.ainoa vieno pyyntö on ettet
norpan lepokivelle telttaas pystytä,
sillä hää tahtoo siin
ihekseen pötkötellä,,
ihminen onkuin
metsän puu,
paikoilleen juurtunut,
elämäntuulissa tuulettunut,
joskus elämänkarsijan kynsiin
joutunut,
mutta silti he jaksavat syysmyrskyt ja elämän
karuimmatkin,
sillä ovathan he paikoilleen juurtuneet
savonlinna löytyy monille vasta
heinäkuussa,koska vain siellä
sointuvat maailman kuuluisimmat oopperaaariat ja
keskikesän luonnollisuus
savonlinnan seutukunta on kauneuden satama,
sillähä
siellä luontoäitee on kaiken sommitellut,
hyvnpäin mallaillut,
norpankin houkutellut,
kauniin punkaharjun muotoillut,
maailman suurimman puukirkon mäelleen
pystytellyt,
hän myös kuuluisan puruveen muikun puruvetteen
vokotteli,
sen veen putipuhtahaksi lorotteli, siksi siellä ei tänäänkään
ole saasteen tuottajia,
vaan elämän hyvinvoinnin lähteitä,
joista elämä ammentaa huomistaan
savonlinnassa ei aika käy
pitkäksi,
sillä siellä luonto tullee hakkee siut
aamutuimaan ja piästää siut
kylelleis vasta kun oot ittees täyteen
elämyksistä ahminut,jokasuunnan ovenkahvan
auki nykäissyt ja sisään lomittunut
jos joudut selittelemään
jotain on jäänyt kesken,
puolitiehen,
sillä valmis ei tarvitse muutakuin
silmäyksen
yön jälkeen kaikki
on
helpompa
kevyempää,
mikäli tyyny ei ole ollut
muhkurainen,
peitto liian painavainen
usein vertaan itseäni
menestyjiin ja
alamaistun, syyllistän itseäni
siitä että miksen minäkin,
mutta kun funfeeraan asioita pidempään,
tulen aina siihen lopputulemaan, olenko
vähemmän kuin he joilla näyttää olevan enemmän ja siksi
hohtavat
hyvinvoimaisimmilta, vai kuvittelenko ja mittailen
heidän kalliisti sisustutteua elämää omaani, joka on
päällystetty itselläni,mahdollisuksillani.
egoni on vahva, siksi päädyn usein siihen, etten
ole vähempää,
en enempää,
vaan olen itseni näköinen,tapainen ja varmasti
samanarvoinen, sillä minä itse olen luonut
itselleni vertailukohdat,riippuvuudet jotka mallailevat
itseäni muihin
kateus alkaa
pienistä asioista,
suurenee suuremmista
ja viimein saa vihanvimman,
siksi elämässään onnistuja peittelee
saavutuksiaan,
se on vahinko, sillä olisi eduksi koko
yhteiskunnalle hyödyksi
hänen menestyksensä, sillä se poikii uusia
yrittäjä, jotka kateuden sijaan päättävät tehdä
samoin ja enemmänkin
tiukanpaikan tullen voit
hengähtää,
itseäis huilauttaa,
mutta älä taivu turhan tähden,
eläkkä minkään, sillä sinulla on
elämänoikeus taistella asioittesi esiintulosta
elämässä täytyy olla
hätävarastoja, toisia kaistoja,
vaihtoehtoja,
sillä jos jätät kaikki yhden oljenkorren
varaan,
voit joutua merihätään
kaikki päivät ovat samanlaisia,
jos toistat itseäsi,
siksi hyppää joku aamu
bussiin ja
mee vaikka
päiväksi kansallispuistoon,
niin huomaat sieltä palatessasi,
että elämäsi on avartunut
sielua myöten, eikä enää ole yhtään
samaa ajatusta eestaas tahkottavana,
vaan muistelot kansallispuiston ihmeellisyyksistä,
pienenpienistä tapahtumista ovat vallanneet sinut,
siksi hymyiletkin vapautuneemmin, etkä enää veivaa
elämäsi tyhjänpäiväistä tahkoa
isänmaa on aina puolustamisen
arvoinen,
etenkin silloin,
kun sen ydin valta on
nojautunut ääriliikkeen
ihannointiin
hyvät asiat hymyilyttävät,
hyvälle mielelle saattavat,
muut rypytyttävät ihmismielen
alhaiseksi,toivottomaksi ja aikamoiseksi
itkunvääntäjäksi, henkilöksi
joka kutistuu silmissään, vaikka
varjonsa on tukenaan
ihminen ei ole
esine,
mutta aikamoinen kapistus
kylläkin,
sillä luonnosta ei löydy toista
nisäkästä, joka pystyy melkein mihin vaan,
jopa muuttamaan sukupuoltaan
jos entinen aihio ei sovi kuvioihin
elämässä on paljon asioita
jotka voit sivuuttaa,
mutta älä
koskaan
kävele itsesi ohi, sillä
sen jälkeen sinulla ei ole
ainuttakaan
älä kytke itseäsi
muihin
puihin,
äläkkä etenkään
semmoisiin joita ei olekkaan,
sillä silloin menetät vapautesi
ihmiset muuttuvat
toistensa näköisiksi,
samoiksi ihmisiksi,
joista ei tiedä onko
kysymyksessä kukko vai kana
jokaisella ihmisellä
on menneisyys,
toisilla monien sivujen
mittainen,toisilla vähemmän,
mutta kaikilla on siellä merkintöjä,
hyviä ja pahoja,tahi ei minkäänlaisia,
joka johtuu siitä ettei ole viitsinyt
jättää mitään
~luettavaa
oon vain hyvä
ettei ihminen
omista enempää
kuin päällään olevat,
sillä häntä eivät silloin kahlitse
elämän turhat,eivät vahtaa turhemmat ja
hän mahtuu sinne minne tunteensakkin
pikkuvarpusen ja normaalikokoisen
varpusen erottaa siitä, että pienempi on
pienempi ja arempi,eikä se kanna
lapsilleen sammakoita, vaan itikoita,
noita pieniä veitikoita
pikkuvarpunen ei myöskään
huutele äänekkäästi,
vittuile variksille,
ja muille ikinälkäisille,
vaan sillä tavalla sievän somasti
laulelee,
siksi sen pesää ei kurrenpojat
varikset ja muut
pesävarkaat
havaitsekkaan
lapinmatkoilla on pakko juuvva
viinaksia,sillä sen kauneus
heijastuu liikaa tunteiden
syvimpiin,
siksi ilman viinaputelia
iskis lapinhulluus, joka on niin
paha tauti että on sen iskiessä on
pakko muuttaa tunturimökkiin
ikiajoiksi
jos kaikki maailman ihmiset
kääntyisivät
pahuutta vastaan,
niin maailma tuhjenisi
~meistä
jos ymmärtäisimme
ettei onnemme
ilot ole maailmojemme
takana,
niin voisimme paikaltamme
nauttia hyvistä asioista,
kauneimmista hetkistä uhraamatta
omaisuuttamme onnen onkimatkoille
ihmiset ovat kiriherkkiä
silloin
kun jokin parempi
häämöttää,
muuten tuskin pääsevät
paikaltaan
tavalliset päivät saa
tuntumaan
erilaisilta
kun muuttaa päiväjärjestystään,
herää eri aikaan,
pukeutuu erilailla,
käy eri mestoissa,
aloittaa joain uutta,
lopettaa lopenkuluneet tavat ja taipumukset,
tahi vaan istahtaa puiston penkille ja kahtelee
muitten menja
tuloja,kuuntelee kaupungin ääniä,
hymyilee heille jotka hymyilevät,
muille ei kannata sillä he eivät ole viellä valmiina
päivärytminvaihtoon kuten sinä,
päiväsi kävelyttäjä
kesällä ihminen kasvaa
pituuttakin,
koska hän kurkottelee
sinne tänne, myös matalammalle,
sillä kesällä ihmisestä tulee elämänutelias,
jokakulmakunan urkkia,
matosten kaivaja ja pilvilinnojen
rakentelija
elämä kulkee kulkuaan
pysähtymättä,
lomia pitämättä, joten
sun tarvitsee vain pitää
itsesi elämänkunnossa ja
pysyä matkassa
jos esiinnyt kaksilla
kasvoilla,
ajelet tuplarattailla,
oletkuin he joita on vilisemällä,
mutta kukaan ei ole heitä tavannut
kristillisdemokraatit
siunasivat
kaljan hinnan laskemisen,
sosiaaliapujen poistamisen,
siunasivat ääriyhmien olemassaolon,
siksi että he ovat todellisuudessa,
pahempia kuin pahimmatkaan
rotuvihan lietsojat, sillä he uskovat
sokeasti aatteensa ylivaltaan, vaikka ovatkin
vain yhden ministerin kokoinen puolue
älä lannistu vaikka sinua
polvistutetaan
nöyryytetään, ulkoisilla olemuksillasi
vähätellään,
syvemmillä ivataan,
sillä he ovat ihmisiä,
jotka eivät ajattele itseään enempää
putininvenäjä on
syyllistynyt kansanmurhaan,
raakuuksiin ja tuhotöihin,
siksi sen johtajat täytyy saada
haagiin tuomittaviksi, sillä
heidän toiminnot ovat epäinhimillisiä, sillä
sodallakin on säännöt, joita
he eivät ole noudattaneet,
saatikka inhimillisyyden etikkaa, josta
ovat joutuneet ja joutuvat kärsimään
myös tavalliset venäläiset, he joilta
tämä tyrannijohto on vienyt sananvapauden,
demokratian vähäisemmätkin rippeet
leastiolaiset ihmiset
eivät jää
yksinäisiksi, sillä heillä on
deittisovellus,
suviseurat
ihmisenkin arvo lasketaan
nykyään
markkinoiden ehdoilla,
siksi vain vahvat ja työkykyiset
pysyvät oravanpyörässä ja muut
arvottomat kelan helmoissa
luonto tarjoaa
sinulle ilmaisen retken
hetken,
jossa voit katsella elämääsi
puhtain silmin,
vilpittömin mielin,
sillä luonto ei tyrkytä
ohjaile, vaan taivuttelee
luonnonmukaisesti,
niin mukavasti että siellä haihtuu
maalliset ja ylimmätkin murheet
arvot jotka koristavat
cv:si
eivät ole mitään sen rinnalla
mitä sinulla on sisimmäsäsi,
sillä vaikka olisit kuinka kauaksi
opiskellut,itseäsi pyhitellyt,
et ole mitään, ellet ole sielultasi
.ihminen.
kuuntelen aukiolevasta
ikkunasta
lintusten lauluja,
kauniita säveliä,
jotka soivat hyvinmielin
erotan mustarastaan laulun kavalkadista
sillä olen
seurannat sen touhuja kesät talvet,
nyt hällä on pesä akkunan alla
olevassa kuusiaidassa,
josta näen usein vain
keltanokkansa
ikkunassani on
itikkaverkko,
josta huomaan itikoiden suuren
määrän ja näen kuinka rastas
lentelee nokka avoimenaan
ees taas ja aina on syömistä vietävänä
vasta kuoriutuneille poikasilleen
käpytikat ja oravat
karkotin pesän lähettyviltä
rakentamalla kissalleni
ulkohäkin ja se sai nuo
pesärosvot pois rastaan
pesän seutuvilta
elämä on
satoja
tuhansia mahdollisuuksia ja
enemmänkin,
mutta kannattaa aloittaa
lähimmistä
hetket joita et
odota,
ovat tuokioita joita
olet kaivannut,
karttanut,
ovat muistaneet sinut,
vaikka olet monesti kävellyt niiden
ohi
pyrstönheiluttelija
käppeilee
pihamaallani,
nokkii sieltä täältä jotakin
ja sekös variksen poikaa kiinnostaa,
mutta vastaräkki ei huoli tätä
reviirilleen, vaañ yhä vimmatummin
pyrstöään heiluttelee ja tästä variksenpoika
ottaa siivet alleen ja pyrähtää metsän suojiin,
jossa äiteensä lohduttaa,ettei tuo lintu ole
pyrstönheiluttelijaa ihmeempi
ystävällisilmeinen kannattaa
olla siksikin,
etteivät hapannaamat
tuu irvistelee,
sillä ne karttavat ihmisiä,
jotka ovat valoisia
leikkisät ihmiset
nauravat paljon,
mutta
pitkien matkojen juoksijat
harvoin,
tämä johtuu siintä,että
nauru on leikkisä
tapahtuma,
kun tass pitkien matkojen juoksentelu
ottaa ihmisestä kaikki mehut
ihminen käytös ympäristöään
kohtaan
vierittyy myös viimein myös itseensä,
sillä me kaikki olemme riippuvaisia
ympäristömme hyvinvoinnista
vain rohkeat ihmiset
eivät peräänny
vääryyksien
edessä,
siksi
rkp:ssä on vain seitsemän oikeamielistä,
heitä jotka vastustivat junnilaa
saimaan norppaa
ei saa verkkokalastaa,
eikä muutenkaan, sillä se on
pyhäeläin
jonka tappamisesta joutuu
ikuiseen häpeään
en kiittele huviksein,
vaan tarvittaessa,
joskun myös
kumartaen,
sillä
kiitos on arvokas sana,
kumarrus syvempi
kesäinen aamu
metsälammen rannalla,
on hetki jolloin kaikki pienetkin
ovat suuria ja maistuvia
pannukahvi maistuu
useamman kupin verran,
vehnästäkin pari palasta, samalla,kun
luonnontuoksut tuoksuvat vapaudelta,kiireettömiltä,
luontolintujen lauluset sinfonialta,metsän hiljainen humina
mummoni hyräilyltä, siksi torkahdin ja vaivuin elämäni
onnellisimpiin hetkiin
sammutan nuotiopaikan,
pakkaan telttani ja lähden
arkeni pariin haikein mielin,
mutta levollisin,sillä jälleen
todensin itselleni että elämässäni
on paikka jossa voin hyvin, tiedän,
missä saan elämän turhimmat
pyyhittyä
uni parantaa väsymyksen,
se jopa saa mielenrepun
tyhjentymään,
syvämmen valaistumaan
ja monet ikävätkin
jotenkuten maistumaan
ääriryhmät
ovat anarkisten
kotiseutuu,siksi he
pesiytyvät sinne ja hyökkäävät
kun yhteiskunta on heikommillaan
vastavirtaan uivat
ihmiset ovat
luonnikkaita,
vahvoja ihmisiä,
siksi heitä ei saa loppuun
kalastaa
venäjä sairastaa
putinismia,
tautia joka on ihmiskunnalle
vaarallinen tauti
luonnosta kerään
päiväni sävyt
tunnelmat ja mielialat,
sieltä ikipetäjän ympäriltä
saan lämpöä aatoksiini,
kannonnokassa istuessani
kaikkea sellaista jota ei ole
tarjolla marketeissa,arkielämäni
kapakoissa,sillä ne eivät sopisi
niiden liiketiloihin,
sillä tämä kauneus tarvitsee
koko ympäristön tilakseen
jos ihminen on
supersuosittu
itsellensä kanssa,
niin silloin ollaankin todellisia
maailmantähtiä
tavallisen mökin
lapsesta voi tulla
isomman mökin
hallitsija,sillä hän on
nähnyt mistä jokapäiväinen elämä
syntyy
kun asioista puhutaan
oikeilla nimillään,
ne tunnistetaan ja
selvitetään,
mutta kauttarantain
väritetyt tarinat jatkavat
onnetonta olemassaoloaan
lopputili on joskus
onnenpekantili,
sillä sen avulla sitoutunut
pääsee edustamaan osaamistaan
syöminen ja juominen
sekä niiden ulospäästäminen
on elämänelinehto,
kaikki muut jutut voi olla
niin tahi näin,
muttei noi
aikojen päästä
näet paremmin
nykyisyyden, koska silloin
eivät enää tämänpäiväiset
sitä saattele
kerran elämässäsi olet
kaikkeen yltävä,
kerran elämässäsi
kaikkeen .tyyntyvä.
ja loput aikaasi viettelet
kulutellen
ihmisen ei kannata
viihtyä
elämän oravanpyörässä,
sillä se vie mehut innokkaimmiltakin,
sillä siinä pyörässä joudut kadottamaan
itsesi ja vuokraamaan itsesi kasvottomille
ahneille, jotka syöttävät sinua juuri senverran,
että pysyt nahoissasi
kun joku loppuu,
toinen alkaa,
siksi älä luovuta,
sillä olet monien mahdollisuuksien
tervetullut,
joten koputtele seuraavaan oveen,
seuraavaankin,
sillä sieltä avautuu
elämäsi seuraava mahdollisuus
jokainen ihminen
arpeutuu,
mutta toisten haavat ovat
niin syviä,
ettei niitä puhaltemalla
hoideta, vaan ne tarvitsevat
itsensä lisäksi tukihenkilöitä,
elämänsä taluttajia,
ammattiihmisiä,
joiden ainoa motiivi on nähdä
asiakkaansa paranevan,
haavansa arpeutuvan
työpaikka tarjoaa ihmiselle
ihmissuhteita,
kohtalontovereita
ja oikeutta elättää itsensä.
ilman työpaikkaa
kääriydyt itseesi,
pakenet pian varjoasi,
ja itsetuntosi vajoaa
alemmaksi kuin
alemmat
siksi työ on ihmiselle
elinehto,
parempi kuin tukiviidakosta
hankitut,
sillä sieltä ei itsetuntosi vahvistu,
elämänkuvasi kirkastu,
huomisesi tunnu haluttavilta
en ole matkalla mihinkään,
vaan elän aamusta iltaan ja usein
viikkojakin, ottamatta askeltakaan
ja silti etenen,vaikken mihinkään, sillä
elämäni on rakenettu niin että on ihan sama
juoksenko tuhatta ja sataa,
vai odottelenko muinamieninä ostarin kulmilla
jos elämässäni olisi vain
hyviä asioita,
mainioita päiviä,
onnellisia oitä,
olisin surullinen, sillä minä tahdon
elää vaiherikkaasti
kun murjotuttaa,
silloin täytyy
murjottaa,
sillä pian mieli kyllästyy
hapannaamaansa ja rupeaa aattelemaan
hyviä,
niitä ilonpisaroita,jotka laittavat mielen
leijailemaan,hyvinpäin majailemaan
illat ovat minulle
hetkiä,
jolloin olen muualta pois,
olen pois arjestani,
elättäjästäni ja siksi
valvon iltamyöhäään,
usein pikkutunneillekkin, sillä
niillä hetkillä pääseen itseni syvempiin
elämässä on muitakin
iloja kuin syöminen ja
juominen,
kuten hetket, jolloin
aamut valkenevat yön selän takaa,
varsinkin ne aamut, jolloin ei
pakota mieltä mistään kohtaa
kesällä on hyvä syy
pysähtyy hetkeksi
muurahaiskeon viereen
ja katsella ahkerien toimintaa,
mutta vain katsella, eikä ääneen
kysellä,sillä ne veikkoset eivät
jouda turhiin kysymyksiin
vastailla
kaikki ovat
aikakautensa lapsia,
niin hyvät kun pahatkin,
mutta nykyiset ovat
keskiajalla eläneitä kolleegoitaan
sovinnollisempia
ennakkoluulotomia ja yhteistykykyisempiä,
sillä keskiajalla asiat selviteltiin keihäillä
ja hävyttömiä puhuvat käristeltiin nuotiolla
jokamiehenoikeus
on
nykyään
jokaisenoikeus,
sillä tänäpäivänä sukupuolia
on
jokalähtöön,
joten tämä termi kohtelee
kaikkia tasapuolisesti
kaikkeen et voi varautua,
eikä ennalta kannata
korjata,
siksi elä älä jarruttele
turhanpäiten,
vaan painele nykytahtiin
vasta silloin
olet hyvänpäässä,
kun oivallat
ettet ole itseäsi kummempi,
vaikka olisitkin mainesanoilla
koristeltu
valmiiseen pöytään
istahtavien
tulisi kunnioittaa kattausta
ja ennenkaikkea kokkia,
koska hän on enemmänkuin
aterioitten valmistaja,sillä
hänen bravuurinsa on jälkiruuan
jälkeisissä tunnelmissa,
niissä hetkissä jolloin lounaspöydän vieraat
hymyilevät toisilleen,elämälle ja kokemalleen nautinnolle
joskus tuntuu etten
ole mitään, mutta
useimmin tuntuu siltä olen
sentään jotain
useimmin tyydyn vain
olemassaolooni, jossa en halua kaatua
sinne tänne, vaan kulkea valitsemaani tietä,
sillä uskon että sen päässä saan selvyyden
itsestäni
minut rakennettiin
pulaaikana, siksi en yhäkään
hylkää edes tyhjänpätkää,
sillä jätettä minulta ei synny,
vaan kaikki ovat uudelleen
kierrätettävissä
ihmeitä sattuu
silloin kun tavalliset
ovat luovuttaneet,
siksi älä luovuta,
vaikka muut uupuvat
jos ihminen ei päivänsä
päätteeksi tunne itseään
väsyneeksi on hän jossakin
kohtaa päiväänsä ottanut
iisimmin,
sillätavalla
tekevinään
älä liian pieniin
tartu,
älä isompiinkaan,
vaan elämäsi
kokoisiin, sillä niistä saat
varmemman otteen
lapsuus on ihmisen
parasta aikaa,
silloinhan voi rientää
tasajalkaa,
tutkia ja ihmetellä syntyjä syviä,
ojan puroja,jyrkänteitä, olla piilosilla
itseltäänkin, sekä ennenkaikkea
kiivetä itseään korkeammalle ja itkukin
on silloin herkimmillään
minulla ja sinulla
ja meillä kaikilla on
mahdollisuus, jos
saamme olla vapaita,
niin vapaita, että ainoastaan
varjomme seuraavat,
mutta nekin vain silloin kun
unelmoimme täydenkuun sillalla
en osaa elää myöhemmin
vaan tänään,
en osaa elää eilisittäin vaan
nykyisyyksilläin
näillä hetkilläin
joiden kanssa elän,
elän ja olen
askartelen,
itseäni parsin,kuvastelen,
hetkiini sovittelen,
siksi en kauaksi murehdi
iloitse,
vaan hetkilläin,
näillä nykyisyykdilläni
aamu sarastaa
päivänalku näyttää parastaan,
sinitaivaanlinnut liitelevät
hyvinmielin laulelevat,
Syvälleni kauniisti katsovat.
vedän verhot syrjään
ja oion itseni
luonnon tahtiin,
keinuttelen kuin pihaakoivun
latva
joka aamutuulessa heiluttuu
piha varista keinuttelee
Hymyilen.
hymyilen,sillä kaikki tämä
luonnon kauneus häivyttää
huolen rypytkin
hyvinvointi
syntyy
hyvänmielenolosta,
leivästä ja sen päälle laitetuista,
kaikki muu on
~kutisuttavaa
pienen kunnan pitäisi
nousta jakkaralle ja
huuvella sieltä maailmalle
tienhaarojaan
ohikulkijoille, tahi
muutenvaan matkailijoille,
sillä muuten nämä viilettävät
suorintatietä sinnepäin jossa ihmiset
ovat parkkeeranneet itsensä
liian kilteistä lapsista
ei tule elämänvilkkaita,
sillä he eivät ole kurkanneet
kiellettyihin
pian savonlinnassa
ooppera aariat jälleen soivat ja
kansainvälistä meininkiä tuovat,
sillä linna kuohuu suuruuden
sävelistä,tämänpäivän teoksista, joissa
elämä ja kuolema suutelevat huomistaan
siksi norppakin lepokivellään
lötköttelee,
paremmalla korvallaan musaa kuuntelee,
pyrstöllään tahtia heiluttelee
kerimäen jylhä kirkko paikallansa,
seisoo kuten on tehnyt iät ja ajat ja nytkin
luokseen vierailijoita kutsuttaa,
hyvää oopperakesää toivottaa,
korkeimman tahtoa viestittää
punkaharju on ain paikallansa,
vaikka hallitsijansa vaihtuvat,
harju pysyy paikallansa,
sillä sehän on luontoäiteen
paratiisi
äärimäisyyksiin pyrkivät
ovat hoikkia ihmisiä,
sillä he nauttivat vain
ääripäitten antimista
ja ne ovat tunnetusti
vähäenergisiä
ikävät asiatkin muuttuvat
siedettäviksi jos
niistä karsii isommat
ja laittaa ovimattoja
vaimentamaan ensimmäisiä askeleita,
sillä ikävät asiat eivät ole
turnauskestäviä,
vaan niillä on tapana ilmestyä
silloin kun ihmisillä
on hikipisaroita
ohimoillaan
vain tuhansien järvien
maassa pääset koskettamaan
luontoa,
piirtelemään
varpaillasi rantaveteen
ympyröitä,
katsella lumpeenlehdillä
makoilevia vesisirkkoja, jotka aikaajoin piirtelevät veen pinnalle
sellaisia jääprinsessojen kuvioita, ettei ne jäähalleihin mahtuiskaan
vain tuhansien järvien maassa sinä kuljet
jokamiehenoikeudella ja velvollisuuksilla,
siksi kaikki on kaikkia lähellä
vain tuhansien järvien maassa
aistit elämänkulun,
neljä vuodenaikaa,
hetkiä jotka syntyvät toisistaan
ja sinusta, elämänystävä
vähällä vaivalla pääsee
rikkaiden kerhoon
perimällä,
syntymällä sukuun, jossa
aikaisemmat ovat ahertaneet
työllä rikastuminen on
pitkäveteistä
ja riskialtista hommaa,
sillä
sen kautta
saadut mammonat myös
tuoksuvat tuskanhieltä ja se
tuoksu ei houkuttele muita kuin perskärpäsiä
loppujen lopuksi
ne ihmiset jotka työllään
tienaavat huomisensa
ovat onnellisia,
sillä raha tuo tullessaan
ohuempia elämänteitä,
kapeimpia ihmissuhteita,
vähemmän ystäviä,
mutta runsainmitoin kadehtijoita,
omanonnensa tavoittelijoita,
jotka istuvat mieluusti varakkaamman sylissä
luulotauti hävis
googlen myötä,
mutta samalla hävis
myös
itsensäarvioimiskyky,
sillä nykyihminen ei osaa
tunnustella itseään,
syvimpiään,
vaan googlettaa, joka taas kertoo,
mitä sille kerrottu
.viisailtu.
ny luontoäitee hurjistui,
sillä tuli ukonilma raju,
meinas mennä taju,
kun salamoillaan tansitti,
puitten latvoja heilutti,
luontolinnut piiloon karkotti
vaakasuoraan sadatteli,
nutun kauluksiani puisteli,
mutta riihen räystään
alusille pakenin,
siihen kohtaan istahin
jossa on hevosen ruostunut kiinnityslenkki,
rengin kivinen penkki,
siin oottelin sadekuuron laantumista,
ukkosenjumalan pojan rauhoittumista
ja samalla ihailin sinistynyttä riihenpintaa
ja annoin aatokseni vierähtää
viiskyt vuotta taaksepäin,
niihin aikoiihin,
kun renki hevosineen
piti evästaukoo nykyiselä paikallani
huolien ja murheiden
kerääjällä on
harvoin onnellista
hetkee,
mutta joskus hänkin sen kokee,
ainakin silloin, kun hän viettää
hyvänpäivää, sitä päivää jolloin
kaikki hyvät pyrkivät luokseen
nauti hetkistä
sillä ne tulevat ja menevät,
peräänsä vilkuilematta,
eteensä tuijottomatta,
sillä hetki on ajan henki,
reipas renki, jonka nokka ei tuhisi
aikaansa enempää
vanhat autot haisevat
entisiltä,
mutta eivät kirpputoreilta,
sillä niitä tuuuletellaan
~ainakin kesäisin
ei tuomari taitaisi tuomita,
jos hän ei osaisi avata lain kirjaa,
samoin on juomarin laita,
ei hän juovuttuisi,ellei osaisi
päihtyä
ajan alkupäässä kaikki
näyttävät menneiltä,
mutta sen toisessa päässään
eivät kukatkaan ole heränneet
ihmisen ei tulisi
ain
rientää,vaan jättää
itselleen hetkiä, joihin ei
tulla
mennä, vaan jossa ollaan,
ollaan ja kahellaan
juhannus oli ja meni,
mutta moni käy yhäkin
takaperin,
nelivedoin,
sillä juhlinta ei tahdo kesyyntyä
arjen syttyessäkään,vaan sama riemu
raikaa kadunvarsien kuppiloissa,
sillä sieltä saa kuulemma makoisemmat
jälkilöylyt ja täytyyhän se humala jossain
kesyttää
yöttömän yön jälkeen
päivät lyhenee,
lintusten laulut vähenee,
sillä on hetki jolloin
elämänsyksy häämöttää,
siksi luonto pakkaa itseään
tulevaan talveen,jossa on tarettava
suven tuotoksilla,hyvänmielen aatoksilla
nykyelämästä
on sata kertaa helpompaa
selviytyä kuin
alun ensimmäisistä,
sillä ihmiskunnalla
on turvanaan nykyään apukeinot,
pillerit ja muut loiseläjien
karkottelijat
jokaisesta voi tulla
enemmänkuin toisesta,
mutta se vaatii enemmänkuin
tavallisuudet,
sillä mestarit joutuvat polvistumaan
epäonnistumaan,
tuhannesti uudelleen aloittamaan
jokaisella on
isä ja äiti,
mutta kaikki eivät voi
pitää heitä kädesä kiinni,
siksi älä ivaa yksinäistä,
häntä jolla ei yhtään vähempää
rikkaat anovat vähemmän
etuoikeutuksia kuin köyhät,
siksi yhteiskunnan kannattaisi
satsata köyhiin
juhlien jälkeen
koittaa
hiljaisemmat tunnelmat,
hetket joissa juhlijakin tahtoo
olla vain tavallinen
kun mittailen etäisyyttä
muihin kanssaeläjiin,
huomaan,että olemme
toisistamme kaukana,
vaikka asumme saman kadun varrella
toisilla on sitä tätä,
tapahtuu niitä näitä,
mutta minulle ei,
siksi olen ajatellut etten ole
jetsetmies,enkä vähempikään,
vaan omillani oleva,
säännöllisesti elävä ihminen,
jonka oveen eivät koputtele
ulkopuoliset
mitä kauemmaksi
aika käy,
sitä haaleammaksi
muistot jää,
sillä elämä tarvitsee enemmän
tulevia kuin eilisiä
rakkaus on
ihastumista,hetkien
välähdyksiä,pysyvimpien
pysähtymisiä
rakkaus on sulattelemista
uusien vivahteiden etsimistä,
sillä rakkaus elää
silloinkin kun osalliset uupuneet
rakkaus on tunteiden
yhteinen
juttu,kahden ihmisen
yhteinen tuttu
väinämöinen on
suomalaisuuden isoisä,
siksi olemmme tämännäköisiä
tapaisia,
luontoäiteen sylilapsia,
joille elävä luonto on elinehto,
elämänkehto
jonne palaamme
aina kun arkemme hellittää,
siksihi oomme juhannuksen aikaan
erittäin hyväntuulisia
ihminen on onnellisimmillaan
silloin kun
häneltä puuttuu kaikkea
vähän,
mutta on mahdollisuus
enempään
jos ihminen olisi viisas
hän ei olisi syntynytkään,
mutta syntyi,
sillä sen kautta hän
päätti näyttää että
tyhmempäkin voi valloittaa
maailman
ihminen rakensi
maailman
ja uusi ihminen seuraavan,
sillä luomisketju on ikuista
rakentamista
entisten korjaamista,
omien vajavuuksien paikkaamista,
sillä ihminenhän ei ollut alunperinkään
viisas
niittykukka hentovarsi
niityllään itseään taivuttelee,
amiraalia keinuttelee,
juolavehnän kanssa mukavia
puhelee,
sillä onhan yötön yö,
tuo keskikesän valoisa yö, jolloin
niittykukkakin pitää terälehtensä
valloittavimmillaan,
sillä pian tulee syksyn hetki,
joka karistaaa kesänlehden ja vieden
amiraalinkin hirrenkoloseen seilailemaan,
juolavehnän sijoilllee maatumaan,
hankisten alle uinumaan
ole vain hetki
suvenretki,
äläkkä pitempää,
sillä tahdon olla hetken
luonnossain
ikimetsien salomailla sammalikoilla,
siellä luojani luomilla
jossa ei yhtäkään nykyisyyttä
ole vain hetki
rinnallain,sillä en tahdo
rakennella yhtäkään,
en eilistä,huomista,
en yhtäkään, vaan tahdon hetkenverran
halata luonnonpuita,uida metsälammen
siimeksessä,kätellä metsän kuningasta,huhuilla
huuhkajan kaa,
lujerrella joutsenille,jutustella suon
pitkäjalkaisemmille ja sitten tahdon
pois,sillä en ole luontoni veroinen,
minä
elämäni pakkaama
heiluttelen hyvää mieltäni
suvituulille,
noille kesäniityn kukkasten
keinuttajille,sillä ne saa mieleni
hyvinpäin taipumaan,
mukavia aattelemaan
en koske mihinkään
sillä en tahdo
kaunista satuttaa
vaan
ihailen vaan
ja keinuttelen niiden mukana
unelmissain
kaikki tämä suven ihanuus
kukittuu juhannuksena,
kaikki pienemmätkin
ja sitten päivä lyhenee,
kunnes viimein kohtaa
arki
kovien paikkojen eessä
täytyy suojautua,
sivummalle piiloutua,
ellei ole kenraali,
sillä hänen täytyy
~seistä kaikkien eestä
vanhemmiten ihminen
ei viitsi jokaista kiveä
kääntää,
tuskin ainuttakaan, vaan
mieluitten istuu niillä jokaisella
ja muistelee niin pitkälle kun ylettyy
siksi ikääntyneitä ihmisiä
ei pitäisi viedä laitoksiin,
hoitokoteihin,
vaan liikenteenjakajien
kiville istumaan,
muistelemaan, sillä sieltä he näkisivät sutjakkasti
nykyisyyttä ja liikennevirrat rauhoittuisivat heidät
nähdessään,
sillä vaikka ihminen on ikiahne, niin hän
oivaltaa, että hänenkin aikanansa tulee, jolloin hän istuskeskelee
kivillä,liikenneympyröisssä ja samalla hillitsee hillitöntä
menoaan
maanantait ovat hyviä
päiviä,
sillä silloin ihminen on arjen
apulainen,
kuntaas
perjantaisin kaikki ajatukset
kääntyvät hulivilitunnelmiin
jussina tuoksutellaan
suomen suvea,
niittypellon ihanuuksii,
rantakalan tuoksui,
saunavastan tuottamii
hyvänolontunteit ja kaikkea
muutakin mitä luonnonpientareilt
löytvii
sillohi järvien selillä souvellaan
rantojen nuotiotulia ihastellaan,
ilolauluja kuunnellaan, mutta ennenkaikkea
mieli mukavasti linnunlauluista somistellaan
juhannus on hetki
jolloin
suomalaiduus istahtaa
räntatörmälle,se on hetki
jota et tavoita valtamerien takaa
ihminen kestää
tekojensa kuorman,
mutta jos hän
joutuu kantamaan muittenkin,
niin siihen ei yleensä peruskunto riitä
älä tee ihmisluonteen
arvioita
ulkoisista piirteistä,
sillä ne luontoäitee teki hälle
siksi ettei hän joutuisi
~tilanteisiin
tositilanteessa vahvoilta näyttävät
usein lyhistyvät ensiksi,
vaatimattoman näköiset ovat
vaativampii,
heikot ja heiveröiset nousevat
mittaansa suuremmiksi
hyvä onkimies on
utelias,
sopivasti unelias
itekseen puhelija,
hällä on myös lehmän hermot,
kuikan vaaniva katse ja
hitosti aikaa tasapainoitella
odotusten ja kuvunkieppumisien
suhteen
niinkuin eiliset
nykyisyydet ovat haihtuvaisii
ohimenevii,
hetkenverran olijii,
minähii
sinäkii,
siksii älkäämme rakennelko
itseämme turhempii,
sillä kaikkihan on huomenna
joutavii
joskus on hyvä asioiden
antaa tulla virtanaan,
eikä käydä niiden esteeksi,
sillä silloin kenenkään ei tarvitse
patoutua
kun valot sammuvat
äänet vaikenevat,
linnut lopettavat laulamiset,
hymyt hyytyvät
on hetki jolloin
pelko hallitsee
tuomitsee,eikä valitse
sieltä täältä vaan lahtaa
kohdalleen sattuvat,sillä niin julma
on ääriliikkeen mieli
tämä liike saa voimansa
demokratian heikkouksista ja
käyttää niitä hyväkseen kun
hamuaa vallankahvaan
tämän ihmiskunta on kokenut
aiemminkin,
mutta aina se nostaa päätään,
nytkin
yhtä ihmistä ei ole,
on
satoja
tuhansia, koko maailmallinen,
he eivät ole itsenään tuhmia lapsia,
mutta hullun johtajuuden alla heistä tulee
itselleenkin petoja,
itsensä ja toistensa syöjiä
mitä kyvyttömämpi ihminen,
sitä ahnaampi hän
on
istahtamaan
viisaamman polvelle, polvelle mistä
voi ponnistaa seuraaviin
ennakkoluulot ovat
suurin syy siihen, etteivät
ennennäkkemättömät saa
ajallaan tilaisuuttaan
aikojen saatossa monet
ovat muuttuneet,
katukuvat ja patsaidenkin
asenteet,
sillä heidän tekemisistään
ollut tämänpäiväisiä,
niinkuin kaduista jotka täyttyivät
ennen harvoista
olen oppinut vähillä olemaan,
suurilla haaveilemaan,
siksi olen rutinoitunut
huomaamaan
missä oon,
minne meen, siksi en elämästäni suuria huutele,
pieniä lavertele,
sillä olenhan tottunut
omillani olemaan
jos kaikki heti päättyis,
katsoisin kuitenkin huomisiin,
enkä yhtään taaksein,
sillä mitä minä enää entisillä,
niillä heillä jotka ovat menneet
sattumilla on suuri
merkitys ihmisen elämään,
sillä ne eivät kysele,
lupia anele,
eivätkä valkkaa
kenen luokse menevät,
milloin lähtevät,
mitä tuovat tuliaisiksi,
mitä vievät,
vaan tulevat ja menevät ja
joskus eivät kumpaakaan
yksin et voi pelastaa maailmaa,
et vähempääkään,
mutta voit avittaa
hyvän työntämisessä
jos asiat eivät
etene,vaan paikallaan
junnaavat, mee ja
tuulettelee itseäsi,sekä
tyynyty hyvin,
sillä hyvin nukutun yön jälkeen
asiat pehmenevät itsestään
kaikkia ihmisiä
ei voi
yliarvostaa, mutta jotkut
ovat aina hyvyyden huipulla,
mutta se johtuu varmastikkin siitä,
ettei heillä ole isoja ponssoreita takanaan
suomalaiset rantautuvat
juhannuksena,
koska niin on tehty
iät ja ajat,
sillä olemmehan
ukkojumalan ja väinämöisen
pyhiä lapsia
ihminen ei ole
toistaan älykkäämpi,
toiset vaan
näyttelevät edukseen
alentaakseen toiset,
siksi maanhiljaisia
ujoja,
syrjäänvetäytyjiä kannattaisi
tukea,
nostattaa heidät muiden rinnalle,
sillä näissä ihmisissä on paljon
luomisvoimaa,niitä elämän annospaloja joista
emme muualta saa
luontolintu aattelee
afriikan ylisillä liijellessään
tulevoo
kevätkessää,
kotosuomen kainalossa,
puruveen kerimäellä,
jonne hän pian liitelee rakentelemaan jälleen
uutta pessää ja tulevsisuutta munimaan,
sinne
synnyinjärvensä suistikkoon,
jonka rantamailla on siniharmaa lato
ja sen harjalla pyörivä muinaiskukkoo,
joka tuulen mukana sinne tänne heiluttuu,
siksi hän jaksaa pitkät talvet liijellä
afriikan pilvettömil taivahil
isot asiat
syntyvät olemassaolon oikeutuksestamme,
pienemmät vähemmistä, siksi
isoja ei voi pilkkoa itsestään ja
maailman tasapainoa häiriöittää,
tämän takia joudumme sopimaan,
toisiamme tapaamaan, kuten nytkin
usan:n ja kiinan johtajat tekevät
aika ei murene hetkistä
monistakaan,
sillä sen veto loppuu
vasta silloin kun aurinko vetää
viimeisiään ja siihen kuluu aikaa,
sillä kukaan ei halua polttaa
näppejään
kun etsit johtolankoja
elämässäis ilmenneisiin
hankaluuksiin,
niin aloita siitä piuhasta
joka johtaa sinusta
poispäin
kun tarpeeksi lomailee
tekee mieli arjen
helpotuksiin
tavallisiin,aikataulutettuihin
kuviohin,
sillä lomalla ihminen joutuu ajattelee
kävelee,sommittelee, sukulaisille soittelee
jonninjoutavia voivottelee
asioita ei pidä ylikorostaa
alipainottaa,
sillä kumpikin on syntynyt
tähteistä,
niistä jotka jäivät tärkeimpien
yli
on hetket ja yöt
on toivottomuudet ja päivänvalot
toivonkukka,
on, siksi kuljen kulkujain
vaeltelen elämääni laijaista laitaan,
mutta yhä ain ankkuroin itseni
kotiportiin, sillä sieltä minun on hyvä
jälleen lähteä ja tulla, sillä kasvaahan
kotiportin vieressä toivonkukka
on hyvä jos
ihminen osaa
heittäytyä
uuteen,
mutta pelastusnaru on syytä
olla kiinnitettynä
kotipöydän jalkaan
joskus asiat on
sanottava suoraan,
ainakin silloin kun
vastapuoli kiertelee
asiaa kuin kissa kuumaa
puuroa
älä juokse muitten
mukana
tarjousten perässä,
vaan kävele rauhassa
seuraavalla viikolla kirpparille,
sillä sieltä löytyvät samat tuotteet ja
kirppartihinnoilla
ihmisen ei kannata
tehdä itsestään turhanpäällikköä,
sillä ne joutuvat
taistelemaan leijonan lailla,
suu vaahossa,
niskakarvat pystyssä,
kynnet aina taisteluvalmiina
turhankin puolesta
siksi on parempi
olla vain yksi monista,
sillä yhdessä porukka hoitaa
~esiintunkevat
kaikki alkavat
jostakin,
päättyvät johonkin,
mutta niiden välinen aika on
olosuhteiden luomaa,
joskus ihan sattumiakin,
mutta pääpiirteittäin ihminen on
olosuhteittensa
näköinen.kokoinen.
vaikka kuinka hienostelisi
kulleronkukkia
ei kukkamyymälöissä
näy,
sillä ne tahtovat kukkia
lumpeenlehtien
vierustoilla,
tuolla metsätaipaleen
metsälammella,
jossa ei ihmisvilinää
näy
jos kessöö ei olis,
ei olis yhtään
uutta saunavastaa,
ei yhtään uutta ötökkää
itikkaa,
kesälomaakaan,
vaan yhtä syksyy,
joka hiukkasen pakkasten
johdosta maisemaa valostais
ihminen on kesän
lapsi,
mutta tarkenee myös
talvella koska silloinkin
hän saa ihastella kukkkasia
~kuurankukkasii
keväällä kukka on viehkeimmillään,
sillä syksyllä on ihan sama
mitenpäin teräkukat vaipuu,
hohtonsa häipyy
ihmisen pitäisi olla kokovuoden
koreenryhdikäs
sillä hällä syysmyrskyt siedettävänään,
tulipalopakkaset kestettävänään
luonnonlumet
lapioitavanaan,
veroilmoitukset laadittavanaan
ja kaikki muut siedettävänään
ihmisellä ei ole
vieruskaveria,
kuten muilla nisäkkäillä,
sillä nämä erikoistuivat jo
alkuaikoinaan ratkomaan huomisia
ihminen ei vastaa
toistensa tekemisistä,
mutta hänellä on vastuu
toisistaan,
siksi älä kulje ohi jos näet,
että apua tarvitaan
usein jätämme avun antamisen
seuraavalle,
mutta usein se on silloin myöhäistä
siksi ne ihmiset jotka luovuttavat
verta veripalveluissa,
ovat heitä, joita meidän kaikkien pitäisi
ola
neuvo ihmistä vain
silloin kun
hän sitä pyytää,
sillä muutoin teet välillenne
aitoja,
ylittämättömiä esteitä,
sillä ihminen ei ole sinun lapsesi,
vaan kanssakulkijasi
ihminen on pienimmillään
silloin,
kun hän ei ymmärrä
ympäristönsä merkitystä,
suurimmillaan,
silloin kun ojentaa kätensä
heikommalleen
juhannus ja
keskikesän yötön yö,
hetki jolloin elämä kukkii
eikä nukaha silloinkaan kuin
tavallisesti,sillä yöttömästä yöstä elämä saa
elämännuotioiden välkettä,hämyistä tunnelmallisuutta,
hiljaisuutta jossa kuiskauksetkin kuullaan syvemmällä,
lavatansseissa,kalastaessa,yöttömänyön saunan lautehilla,
nuotiokaverin kainalossa, samalla kun jalka lyö tahtia
kesäyönvalssille ja muille iki-ihanille, jotka vastarannalta kaikuvat
tavallisen päivän tavallinen
ihminen kestää
erikoisemmatkin,
sillä onhan hän hyvistä
olosuhteista
kotoisin
juhlista kannattaa
häippästä viimeistään
silloin kun
samat kiitoskset lausutaan
~kolmatta kertaa
rintamalinjojen molemmilla
puolilla taistelevat
ihmiset,tavalliset ihmiset,
mutta kauhunäytelmän
luojat majailevat
hyvinvoinneissaan
ihmisen tulee saada aikaa
toipua
myös itsestään,
siksi ole vapaillas
kuin luontolintu,
ikimetsien havukainen,
ole ja kuuntele
katsele elämää jossa ei juosta
ahneuden perässä,
jossa eiliset eivät ole mennyttä,
nykysyys toivottomuutta,
siksi siellä on tyynen rauhaisaa,
monen ikävän tyynyttelijää
ihminen on aina
jonkun toisen
ihminen,
siksi
he
jotka tekevät yhdelle pahaa
tekevät sitä myös itselleen
kun teet sovitusti
nukut valvot itses äärilles
syöt ja juot kylliksesi,
liikut ympäristössäis aamuin illoin,
olet melkolailla hyväntuulinen ihminen,
hän jota kiireisetkin tervehtii,
joutavat morjestaa,
hän joka kuulee pikkulintusten laulusii
isompienkin ja etenkin olet hän joka
huomaa heikompien ja isompien hädän
luontokukka kaunokainen
on
vaatimattoman
kaunis, eikä se tarvitse
rikkaruohojen kitkijöitä,
sillä hää tulee kaikien kans
toimeen
yleensä ihminen latistuu vanhetessaan,
mutta minulle on käynyt
toisinpäin,
sillä joka juttu kiinnostaa
enemmänkuin nuorena
johtuukohan se siitä etten
enää tarvitse pääsylipukseni
mittoja,
sillä olen jo sen näköinen,
ettei tarvitse, eikä viitsi
ihan kramman päälle vahtailla
nuorena olin kylläkin vikkelämpi
eteenpäimenijä,
mutta,jälkiä sai tuontuosta korjailla,
siivoilla,parsia,kiroilla
onneksi ihminen on normaalioloissa
aikansa mittainen
mutta ne
jotka pakastavat itsensä ja
sulaututtavat itsensä myöhemmin
saapuvat varmasti helvettiin
Marinin hallitus ei
arvostanut
evontiedekansallispuistohanketta
kansallispuistoksemme,
toivotaan, että Orpo on kauaskatseisempi
lannistajia riittää
latistajia enemmän,
mutta
nostattajia on vähemmän,
heitä jotka toivottavat kaikkea hyvää,
sillä he eivät ole katkeroituneet,
omaan egoonsa kuvittuneet,
vaan katsovat elämää valoisinmielin,
ikävänharmaitakin
elämä on rutiineja,
samojen asioiden toistoja
korjalemisia
uusien virheiden tekemisiä
parsimisiä,
sillä ellämä ei pysy tyynellä pinnalla,
vaan tarvitsee jatkuvasti jonkinlaista
olemista,,uusien ja vanhojen laineiden
eestaas lainehtimista, kunnes tulee hetki jollin
elämäntuulet tyyntyvät
en esiharjoittele
elämääni,
en kertaile,vaan painan
päivästä päivään,
välillä souvellen
huopaillen ja sitten taas mennen
tullen
en harmeja kerjää
mutta hyviä kyllikseni,
mut vain ikävistä täytyn,
sillä niisstä maistuu elämänsuola,
siksi en kaihda pilvisii päivii,
karikkoisii hetkii,
sillä tiedän niiden jälkeen
koittavan poutapäivii,
ne jolloin heiluttelen jälleen
elämäni maistajallein
luonnonkukka ei tarvitse
kanankakkaa,
ei marketin jalomultaa,
sillä hää kasvaa
luonnollisesti
ei ole ihmisen vika
jos hän huvinpäitten
karsii luontoaan,
vaan luontoäiteen joka ei kitkenyt
hältä ahneutta poies
jos liikut mielesi hyväksi,
ravinnoitat sillä myös
itseäsi,
sillä liikunta laittaa jopa yleisilmeen
eläväiseksi
on hyviä päiviä,
on
muitakin ja niiden jälkeenkin
toisenlaisia,
siksi olen päättänyt elää aina
parhainta päivääni,
silloinkin kun
mieleni on tummanpuhuva,
varjot läpikäymättömiä ja on kuolemannälkä,
silloinkin, kun en näe yhtään hyvänpäivänsäätä
.silloinkin.
vain haavoittunut sydän
tietää
miltä tuntuisi lentää
vapaana,
kierrellä siellä täällä,
eikä jäljessä yhtään varjostajaa,
turhanpäivän vastustajaa
vain haavoittunut sydän tietää
miltä tuntuu kun olet
revitty tunteistasi pois,
naulittu toisten kynnysmatoksi
vain haavoittunut sydän tieää,
miltä tuntuisi olla ihminen,
jolla kaikki paremmat eespäin
ennakkoluulottomat ihmiset
kylvävät ympäristöönsä
mahdollisuuksia,
mutta
itse he eivät
suuria rakenna,sillä heillä on kiire
seuraaviin
lepakot eivät halua seurustella
hienohelmojen kaa,
vaan enempi he tykkäävät
ihmisistä jotka eivät pura vanhoja,
sulje tunneleitten suita
ei luonnon pienimmät
tarvitse ihmistä,
mutta ihmiset
tarvitsevat heitä,
siksi älä
aukkohakkauta huomista
kun elät suorinta tietä,
et poikkea siellä täällä,
et aikaile elämäilloissa,
saavut luultavasti samaanaikaan
perille kuin he jotka
ovat kulkeneet siellä täällä,
kokeneet niitä näitä,
mutta vain sinä olet hiljainen ja
hymyilemätön
tekemättämät jutut eivät pulpahtele
hetkiin sopivilla hetkillä,
vaan muhivat ja uinuvat aikansa,
kunnes hyppäävät syliin silloin, kun ei
tarvitsisi
kesäisin olen vähemmän harras,
sillä näen ja koen
kauneutta runsain mitoin,
mutta
talvella ja etenkin syyspimeillä
katselen tähtien taakse
aina kannattaa olla
edukseen,
mutta varsinkin omissaoloissan
voi silloin tällöin olla itsekseen
ilta on päivän
päätteesi,
se on hiljainen,sillä kaikki
sanottavat tehty,
siksi se tyynyttää huvinmielin
päivänsä tekijän,
huomisen menijän
Onni ei tule
kerjäten,
eikä jokapaikasta etsimällä,
vaan se tulee Elämäsi läheltä
jokapäiväisistä tekemisistäs,siellä
Onni ei tarvitse maailman valtateitä,
rikkauksia,vaan tavallisia päiviä
joissa olet läsnä
söin maittavasti,
sitten köllähin ruokapäräisille
ja näin kauniita unia,
niin viehkoja että olin lopunpäivää
keveämpi kuin aikoihin
äärilaidan ihmiset
ovat menettäneet
tavallisen elämän
mahdollisuudet,
siksi he turvautuvat
väkivaltaan,
siksi ketään ei pidä jättää
yksin, kun syrjäytymisen ensimmäiset
varjot havaitaan
yhteiskunta tarjoaa
ihmisille tukiverkoston,
jotta ihmiset voisivat
kohennella nykyisyyttään
kesäkuussa kaikki
kukkivat ovat elämänsä alussa,
sitten aikansa niityllä heiluvat,
kunnes syystuuli ne talven
syvään uneen taivuttaa
niin lyhyt on monen onni,
sillä se kestää hetkensä
verran,siksi älä tuhlaa aikaasi
joutaviin,
aikasi ikäviin,
vaan elä kuin kesäniityllä
heiluvat
hyvät tuotteet menevät
keskeneräisinä ja
vanhanakin kaupaksi,
huonommat eivät
vastavalmistuneinakaan
eläintarhoihin on
tuotu suojaan
eläimiä, jotka ihmisten käytöksen
vuoksi ovat joutuneet
näytille
julkisuus ja läpinäkyvyys
harmittaa hämärissä
touhuajia,
siksi he eivät hyvällä katso
valoon päin
pitkänmatkan juoksijat
ovat hoikkia,
sillä he eivät halua
kantaa ylimääräisiä,
mutta kuulantyöntäjät ovat
tyytyväisiä kaikista jotka auttavat
pukkaamaan pidemmälle
en kerjää, sillä en ole
nälkäinen,
en pukeudu kalliisiin,
sillä olen sopivissa,
mutta ojennan mieleni
kaikkialle, sillä haluan tavata
elämän
pöllönpoika
tarkkasilmä kotopesänsä
oksalla keinuttelee,
silmiään pyörittelee, niskojaan
käännellen
vääntelee, sillä hän on juuri lentänyt
elämänsä ensimmäisen lennon ja nyt odottaa emäpöllön
evästä palkinnoksi,
sillä itse hän ei viellä uskalla metsästysretkilleen liidellä,
sillä ensin täytyy harjaantua siiviltään,luonteeltaan ja kokea
aitoa nälkää, sillä vain siten hänestä tulee emonsa kaltainen metsästäjä
helsingin bulewardilla on kävellyt pitkiä
ja laihoja,siellä on mietitty ja
sadateltu, jumalaa ja pirua
odoteltu,sillä vain siellä on
ruttopuistoa kauhisteltu, sitä
muotokuviin taltioitu,
se on paikka jossa suuret ovat
juopuneet,vähemmät ylenneet,
sillä
se on helsingin ainoa katu
jossa elää menneisyys
nykyisyys,joita ei voida
uudisrakentaa
ihmisen pitää
jättää itselleen
takaportti auki,
ei eläimilleen, sillä ne ottavat
ekaksi hatkat
maaseutu on
hetki,sitten sekin on
aukkohakattu,nykytarpeiksi
paketoitu,sillä ihminen on lyhytnäköinen,
eikä näe huomisiin
liian pehmustettu
elämä ei kestä
elämän arkea, sillä se riepottelee,
tuulettelee,
ajalleen sovittelee,
eikä välitä hittoakaan
miltä sinusta tuntuu
olen kauttaaltain ujo,
vaatimaton ja
sivummalla viihtyvä,
koska siellä en joudu ahneiden kosketuksiin,
niissä jossa ihminen putsataan itsestään
avaan päiväni oven,
heräämällä aamuauringon
tirkistelyyn,
mustarastaan laulusiin,huuhkajan huhuiluihin,
käpytikan koputteluun,
kuunnellen muittenkin aamunavauksia
ja erotan maanviljelijän aloittaneen
peltotyöt,
naapurin polttopuitten tekemiset
on kesälomani ensimmäinen aamu
muilla tekemisiä,
mulla ei,
sillä tein ne talvella
haravoin pihaa,
kitken kasvimaan ensimmäisiä
rikkaruohoja,
multaan perunat,
kannan vedet saunaan
ja teen saunavastan, kesän ensimmäisen
sitten vain olen,
viettelen itseni mahdolliselle iltaongelle,
jos sukulaiseni ei pemahda
pihaan ja houkuttele lavalle,
kesän ensimmäiselle, jossa esiintyy
Bloodred Hourglass, tuo mainio
metallimusan esittäjä
täällä mökillä ei kaikki nurkat ole
ojennuksesa,
mut se ei mua haittaa,sillä minun elämänikin
on kauttaaltaan pikkuisen vinossa,
mutta ympäristönsä kanssa sovussa
kesäloma syntyy vain
töistä ja kouluista,
sillä vain ne tekevät siitä loman,
joka vapauttaa arjesta ja palauttaa arkeen,
mikäli sen sillätavoin viettää
elän luojani luvilla,
elän ja kuljen jokamiehenluvilla
luonnonluvilla,
salokankailla,
luonnon haurailla polusil,
luontoharjuilla,
soilla, jossa syvän tuoksut leijailevat,
kurjet ja metso tanssien poimivat karpaloit,
noit kirpeen punaposkisii
kuljen luontoni luvilla,jokamiehenluvilla
siel tääl
ikimetsien salokankahilla,
jlist saan elämämänvirtaa kulkea ees tass,
sillä eihän mulla enempääkään
ihminen pesiytyy pidemmäksi aikaa,
kuin varpunen,
jos vain saa vuokransa maksettua
en halua olla kaikkien hyvin
pahojen
ihmisten kaltainen
sillä silloin en voisi itseni
olla
joka tasapainoittelee
hyvän ja pahan narulla,
sillä minusta he jotka sillä tasapainoilevat ovat
hyviä ihmisiä.hymyileviä.
eteenpäinkatsovia
tasapainoisia .taipuvaisia. mutteivät
liian kumaraan alistuvia
synkät pilvet humahtivat
ylleni,
vaikka olen hyvinpäin
en piiloudu,sillä siten ne vain tavoittaisivat
minut
ja kaikki mukavat
siksi nostan katsettani
ryhdistyn ja meen tuun kuin
kevään ensimmäinen ilo
lomalla kaikki on
tehtävä ite,
keitettävä perunat,
katettava lounaspöytä,
siivota jälkensä ja etenkin se vituttaa kun
pitää käydä yhtenään ulkohuussissa,
jossa tuoksuu viimekesäiset
lisäksi on
hätisteltävä itseään tämäntästä
ihmistenilmoille ja muihin
paikkoihin joissa pitää olla
lomalaisen näköinen,
joten kyllä ramasee ja päässä humisee
kiire on
myöhästelijän ja
huolimattomien
tauti,
se on tauti joka kiristää
hermoja,rypyttää otsalihasta
ja pomputtaa turhaan sydänlihasta
ihminen kotiutuu
sinne missä tyynynsä
hyvin,
sinne missä mielensä
katsoo huomisis hyvinmielin,
eivätkä ovetkaan ole lukossa,
akkunat elämältä verhottuina
aamuinen onkiretki
taruksella,
täällä syvän luonnon
sydänmailla,jossa luonto puhelee,
omiaan puhisee,
tuhisee,
täällä
arkielämän häly hälvenee,
ihmismieli kevenee,
hyvänmielenaatokset syleilevät
itikat tervehtivät ensiksi
aamuaurinko seuraavaksi,
sitten vesisirkat ja muut lumpeenlehtien
seassa luistelevat sirkat.
järvenselällä hauki heitti
voltin,
kuikka vastarannalla uikuttaa,
käki kauempaa kukuttuu,
kesämökissä vieraat nukkuu,
siksi siirryn onkieni kanssa
tyynenniemen siimekseen, jossa
kanervien haju tervetulottaa,
suopursu tuoksuttaa tuoksujaan
heitän onkeni järveen,
kupu on kylellään,
korjaan kohon korkeutta ja nyt se
on ryhdissään, ja ennenkuin huomaankaan
kupu hävisi veen syvyyksiin ja minä
vastavuoroisesti kiristän
siimaa, ja kas kummaa, koukussa on
kunnon ahven, tummaniskainen köriläs.
kahden tunnen jälkeen mökkiläiset
heränneet,aamuaurinko noussut
korkeammalle,linnut heränneet ja minulla
soppakalat ongittuna, perattuna.
laitan onkivehkeet lähtövalmiiksi ja vien
kalanperkeet suomättäälle,sillä olen huomannut
ilveksen seuraavan onkimistani,siksi päätän
tarjota hälle aamuherkut
paluumatkalla saan ihailla kauniista
luonnosta,jota ihmiskäsi ei ole karsinut,
mieleisekseen veistellyt, vaan täällä
piirtelee ainoastaan luontoäiteen arkkitehti
kuunteleminen on jalo taito, sillä sen avulla avautuvat sanomattomatkin