ihminen on kiiltävän
hohdokas keski-iässään,
sitten hän hopeutuen
sopeutuu
luontoonsa
nojautuu, kunnes viimeisen haavanlehden kanssa
vierekkäin hymyilevät
hyvät hetket syntyvät hetkistä joita tehdään korjaillaan, ajankuvaan sovitetaan ja etenkin niistä joissa jokainen luopuu jostakin toistensa ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti