päivät toisiaan seuraa,
heillä ei hetkenkään tuuraajaa,
pekkaspäivääkään,
vuosilomaa
sillä
heidät on määrätty iät ajat
aamusta valkenemaan,
illasta vaipumaan,
öiksi taipumaan
suomalainen ihminen on maaseutua ja paljon kivikkoisia peltoja kalaisia järviä, hetkiä joissa loistaa alkulähteen elämänvoima kuiskaus kauka...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti