vuodet vierivät
yksi kerrallaan,
menevät ja ihmistä saattavat,
sillä ihminen ei ole vuodenaikojen
lapsi,kuten luonnonpuut,pensaat ja jäkälät,
vaan hän vetää koko satsin yhteen menoon,
kuntaas muut taittuvat talveksi,
nuukahtavat juurilleen ja palaavat elävien kirjoon
kevään ensimmäisen auringonsäteen osuessa terälehdelleen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti