kun näen luontotuulen
heiluttelevan puitten
latvoja,
pihakouvusta pudonneita
lehtisii,istuttamii
pensahii,tunnen enempien olevan
lähelläin,
tunnen ja aistin,
siksi hymyilen, sillä enhän ole
yksin,
eikä kukaan muukaan
elämällä monipuolisesti ei sulle tuu elämän makuuhaavoja, kynnyskysymyksiä, eikä sun tarvitse riippua elämän laidoilla niinkuin heidän jotka...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti