kun näen luontotuulen
heiluttelevan puitten
latvoja,
pihakouvusta pudonneita
lehtisii,istuttamii
pensahii,tunnen enempien olevan
lähelläin,
tunnen ja aistin,
siksi hymyilen, sillä enhän ole
yksin,
eikä kukaan muukaan
sillon on hyvä jos ihminen ei tarvitse yhtäkään virastoa, yhtäkään lupalappua, koska sillohin ihminen on luonnollisimmillaan, semmoisena yr...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti