kun näen luontotuulen
heiluttelevan puitten
latvoja,
pihakouvusta pudonneita
lehtisii,istuttamii
pensahii,tunnen enempien olevan
lähelläin,
tunnen ja aistin,
siksi hymyilen, sillä enhän ole
yksin,
eikä kukaan muukaan
hyvät hetket syntyvät hetkistä joita tehdään korjaillaan, ajankuvaan sovitetaan ja etenkin niistä joissa jokainen luopuu jostakin toistensa ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti