kun näen luontotuulen
heiluttelevan puitten
latvoja,
pihakouvusta pudonneita
lehtisii,istuttamii
pensahii,tunnen enempien olevan
lähelläin,
tunnen ja aistin,
siksi hymyilen, sillä enhän ole
yksin,
eikä kukaan muukaan
kesäniityn kukkaset suvimielellä taipuvat, kesäillassa keinuvat, luonnonkauneuttaan hehkuttavat ympäristöään kauneuttavat, siksi tyyntyvä il...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti