päivät päättyvät iltaan,
joskus alkuun,
toisinaan yömyöhään,
mutta päättyvät ja sitten
hetken huokaus,kunnes
aamuauringon ensimmäinen
valonpisara kurkistaa verhon rakosesta
kun katselen harmaita näen eilisiä tahi nykyisiä jotka eivät pyri mihinkään, siksi niissä loistaa luottamus,valehtelemattomuus, sen vuoksi ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti