Ihmisen on hyvä
elää keskellä
arkeaan,
eikä sen äärilaidoilla,
sillä siellä syntyy
kurjuus ja epätoivoiset
teot
Ihmisen on hyvä
elää keskellä
arkeaan,
eikä sen äärilaidoilla,
sillä siellä syntyy
kurjuus ja epätoivoiset
teot
ihmisen paras paikka
on
itsessään,
tekemisissään,
olemisissaan,
sillä.muut paikat ovat
toisten
kun et tartu
jokaiseen ohimevään,
säästyt monelta,
ainakin niiltä
jotka ovat sinulle
vieraita
Juhannus on
Kesänkukka
hentoinen,
YöttömänYön
Pienokainen
tuhansien järviemme
suvenhetki,
jokaniemen kaunokainen,
suvimielen
saunovainen,
lavatanssien tanssivainen,
joka saa kesämielen
maistumaan
ahomanssikalta
maariankännykkä
on suomen
kukka,
alkuperisen
jukolan jussin
kukka,
kukka jolle jussi puheli
kauneimpiaan
vaivattomammin elät
jos et puutu muitten
asioihin,
et ainakaan
niihin jotka sinulle
kuuluis
kaupungissa kaikki
on
lähellä,
vaivatonta,
mutta silti mieleni
keinottuu tyytyväisemmin
maaseudulla,
siellä missä kaikki on
matkojen päässä,
koska minussa elää viellä
se ihminen joka aloitti
alun tyhjästä, eikä
halunnut itseään enempää
jos annat ajan
vain
mennä, sinusta
tulee vanha ja kokematon,
mutta jos pidät ajastasi
kiinni,
et rypyty, sillä ajantuulet
pitävät sinut ajassaan
kesä paljastaa
pitkästä talvesta
selvinneet,
hetket ja tunteet,
sillä silloin ollaan alastomina,
hetkissä joissa et voi verhoutua
elämä on haavekuvia
todellisia,
ohimenneitä
ja rinnalle jääneitä,
sillä elämä sykkii jokaisessa,
hetkessä ja huomisessa,
jos aamut ovat suosiollisia
lumpeenkukka on
lampien kaunis kukka,
kukka joka huokuu
luonnollisuutta,
kaunista hiljaisuutta,
joka ei kuulu
maailmanääriin,
kiireen olohuoneisiin
toivotaan että
Naton artikla
5
pätee silloin kun
sitä tarvitaan,
sillä sopimuksia ei tarvitse
nykyään noudattaa,
sillä Suomihan näytti
turvapaikkakysymyksessä
esimerkkiä
kesäilta ja
kaikki lähelläin,
eilset ja tulevat,
eikä yhtään liikaa,
siksi minun on hyvä olla,
elämänkevyt, eikä ilta lähelläkään,
hetket jotka pyytävät poistumaan
pääset vaivattomimmin
hetkiin joissa viihdyt,
kun et varaa bussi-lippuja
etukäteen, vaan meet
mihin kerkiät
kesälomalla voi olla
viksin vonksin,
sillä tavalla
puolihuolimatomana,
kuin
arjestaan irronnut
kesänlapsi,
hän joka katselee ja
tunnustelee hetkiään,
ympäristöään ilon
mielenkiinnolla
ilo on päivä
joka ei ala aamukankeena,
vaan ilon ja hymyn
keveänä,
sellaisena kevätniityn
kukkasena jolla ei ole
elämäntaakkoja
kannettavanaan
suomalaiset joutuvat
rikkomaan kansainvälisiä
lakeja jotta säilyisivät
ehjinä
venäjän kynsisatä
aina ei voi olla
hyvä fiilis,
menevä ote,kevyt olo,
eikä edes mitään,
sillä silloin mieli
venyttelee,itsellään silittelee
jotta kestäisi vauhdikkaimpia
hetkiä, kanssasi
loma,
pois muitten silmistä,
omienkin.,
lomalla,vaikkei missään
mitään,
ei ainakaan haaveiden ja odotusten
mukaisia,
sillä lomalla joudun olemaan
alusta loppuun itseni
kun taas töissäni pääsen
muiden taluttamaksi
.jatkeeksi.
älä kaikkia tahdo,
tahdo vain niitä
näitä
jotka eivät muuten
tulisi,
sillä heissä on eri rotua,
niitä tyypikkäitä joissa
on huomisen sielu
asiat voidaan tehdä
toisinkin,
mutta,
mutta ne jotka on
tehty ajassaan
tavallaan,
ovat kestävämpiä
olet lopulta yksin,
vaikka sinulla olisi
kaikki,sillä muut
eivät ole pysyvästi
sinua,
vaan sinä,
sinä,itsesi oma
ihminen on
meri,
järvi tahi lampi
lätäkkö,
isompikin, mutta kaikkien
jälkeen ne säilyvät,
ihminen ei,
sillä hän rakentelee
vuotajia veneitä
hetkiä
jotka eivät kanna
vesisirkkaakaa
lumpeenlehden
kukkastakaan
ajan taakse kannattaa
katsoa silloin kun haluaa
vanhoja muistella,
itseään puistella,
mutta on fiksumpaa
kahella huomisiin,
sillä siellä on
mahdollisuus
kun olosuhteet
muuttuvat,
laita uusi takki päälle ja
mee eturiviin,
sinne jossa ensimmäisenä
jaetetaan seuraavat
älä taistele
joutavien puolesta,
niistä jotka eivät
auta sinua
vähässäkään,
vaan taistele heidän puolestaan,
jotlka eivät unohda sinua huomennakaan
ole vapaus,
ole hetki, joka ei sido
minua tavallisten seinään
eilisiin,
vaan sinitaivaan tuulisiin
hetkisiin,
niihin joissa,
minun mutkikas luonteeni
suoristuu,
tavallisiin sopeutuu
usein käy niin,
kun olet alussa,
vaivutkin lopuun,
siksi että olet väärän asian
kehrääjä,
jutun,
joka ei kiinnosta sinua
pilkunvertaa, enemmän
vähempää
nöyrät ihmiset
pystyvät tarttumaan
ylivoimaisin,
ymmärtämään mahdottomia ja
olemaan silloinkin, kun muita kuumottaa
ä
älä ole ylimielinen,
vaikka voisit itseäsi paremmin,
sillä
olosuhteet vaihtuvat,
joskus niinkin, jolloin
joudut katsomaan
altapäin
juhannus on
läpivalkea,
yötön yö,
elämänkuiskaus,kokoinen
ja hetkiä,
jotka kosklettavat
ruohontupsun
verran, kerran vuodessa,
kesässä,
hetkellä jolloin juhannuskokko valaisee
hetkiä jolloin kaikki ovat
itikoitten hyväilemiä
eturivissä ei kannata
istua kuin heidän
jotka kuulevat
näkevät huonoimmin,
sekä heidän jotka tahtovat
näkyä
aika saattelee
ihmistä,
ketä paremmin, ketä
huonommin,
mutta pääteasema on
kaikilla sama
lääkärit eivät
tiedä kaikkea
ennenkuin he ovat
nähneet
tutkineet potilaan,
vaikka he ovatkin lukeneet
kaikki kirjat
opiskelleet tohtoreiksi,
yliopistojen herraskaisiksi,
kaikki tietäväiseksi
älä ole vähempää
kuin olet,
sillä vaikeina hetkinä
et havaitse itseäsi,
huomisia,
etkä yhtään hyvää,
niitä joista olet
tähdittynyt
jos keskustapuolue
ryhtyisi köyhempien ihmisten
puolueeksi
kin,
niin siitä viljeltyisi koko
kansan perusrunko,
ikipetäjä johon koko
kansa tukeutuis
yö
puhdas ja syvän
hiljainen,
mustanpuhuva,
ääretön,
kunnes aamuauringon pisara
raotuttaa sen päivän kukaksi
metsässä voit katsoa
ylös
alas,
sivulle ja syvemmälle,
sillä kaikki hymyilevät sinulle,
sinulle
ihmisenlapsi
metsä luo turvallisuutta,
mielen rauhaa,
hetkiä, jossa
kiire häviää ja pienet
kuiskaukset lisääntyvät,
sillä metsällä on aikaa
kesän tuoksut
syntyvät hetkistä
jolloin silität ruohontupsuu
nojailet pihakoivuun,
juttelet siniitaivaan
lintusille,
rusakoille ja metsän pikku
vilistelijöille,
keinuttelet kesäniityillä, leijailet
neitoperosen kaa,
hymyilet itkusi iloiseksi,vaivasi
hyvinvoinniksi
väsymys on
merkkivalo,
joka tahtoo sinun
hiljentävän tahtia ja etsiä
pysähtymispaikkaa,
jossa voit ratkoa syntyjä syviä
pitämällä etäisyyttä
ihmisiin,
olet hyvänpäivän tuttu,
hän joka ei herätä
sen kummempia,
paitsi silloin kun tarvitset,
tarjoat
auttavaa kättä,
kättä joka tarjoutuu inhimillisyydestä
ihminen on vähänaikaa
ihminen,
puhdas ja elämänvalloittaja,
sillä melko pian hänen
täytyy ruveta raivaamaan
elinolisuhteitaan
silloin on helppoa
elää,
kun on vähän päällään,
vaivoitta
kolotykset ja kun
unikin tulee itsestään
jos pystyt lisämään
jokaiseen
elämäs
aamuun intoa,
niin silloin päiväs iltaan kääntyy
hymysuin, sillä innon kautta
harmaatkin hahmottuu
ikimetsässä on muitakin
kuin puita,
lahopuita ja sammaleita,
huokaavia tunnelmia,
sillä siellä elää
huomisten rakentajat,
elämämme arkkitehdit,
ne jotka eivät esittele
iltapäivälehdissä itseään
kaikkea ei voi mitata
metrimitalla,
rahalla,
sillä
tärkein mitta on hyvinvoinnin mitta,
tuo mitta joka hyvinpäin ollessaan
hymyilee
aurinko on
elämän lämmittäjä,
ympäristömme synnyttäjä,
hyvänmielen tuottaja ja
hyvinpaljon muutakin, sillä
sen säteilyn voimasta voimme,
olemme ja myöhemminkin
ihminen pystyy parempaan,
mutta jos hän
ylettyisi
kaikkein kalleimpaan
se menettäisi arvonsa
sateen jälkeen
luonto huokaa,
hiljaisuus hyväilee itseään,
äänet lakanneet,
askeleet hiljenneet,
sillä vesipiarat tarvitsevat
hetken
ahneille ihmisille eivät
riitä toisten tienaamat,
vaan he vaativat
yhteiskunnankin tulevan
elättäjäkseen
aina kannattaa
pyrkiä parempaan,
mutta sinne ei kannata
kiivetä väkivallalla,
toisia painamalla
älä riiputa itseäsi
elintason hirttosilmukassa,
sillä se laihuttaa,
kutistuttaa ja lopuksi
näännyttää
lähi-itä ei rauhoitu
koskaan,
sillä sinne on kylvetty
kostonsiemen,
tuo kuoleman kylväjä,
joka itää ikuisesti
ydinasepelote on heikko ase,
sillä se tappaa lauksisijankin,
siksi, kaikki muut
aseet ovat
tehokkaimpia
elämää ei kannata
pikkutarkasti piirrellä,
sillä ilmansuunnat
vaihtuvat,
olosuhteet muuttuvat ja
joskus kaikki vaan menee
toieen suuntaan
ihminen ei ole
aina hyvällä tuulella,
sillä eiväthän taivahankaan
tuulet sina myötätuulessa
tuulettele
olet sukusi jatke
välikappale, uusien sukulaisten
isovanhempi
dna:n välittäjä,
aikasi kuva,
ihminen ja maisema,
tunnelmien tuntija,
se jonka kautta uudet
syntyvät,
vanhan haihtuvat,
maisemat vaihtuvat
entisyys,
ne hetket jotka syntyivät
kanssas
pysyvät ain silloisinaan,
sen hetkisillään,
vain sinä olet muuttunut,
nykyaikaistanut
haurastunut, etkä yhtä kainiisti
siniharmaantunut kuin aikasi alun
tuvanhirsi
loputon on se
tie jonka päässä
ei tuiki elämänvalo,
tuo toivon ja odotuksen
valonpisara,
joka ei rajuilmoissakaan
sammu,
lopeta liehkehtimistään
epätoivon laaksoissakaan
isovanhempieni
koto on
pelloksi raivattu,
siksi samaksi josta he
aloittivat,
lapsensa kasvattivat,
lapsenlapsiaan kesäisin
kaitsivat,
tänään ei heitä,
lapsuuteni pihapiiriä,
elämää joka synnytti suurempia
minun karvilani
on
poissa,
sillä siellä ei yhtään
lapsuuttani,
hetkiä jotka lykkäsivät
elämääni eteenpäin
älä unohda läheisiä,
heitäkäään jotka
elämänvarsilla ovat
matkaasi taittaneet,
sillä he ovat sinun
elämänkumppaneita,
heitä jotka ovat taakkaasi
jakaneet
tulivuorenhuipulta
löytyi elämänrakas,
hän joka katsoi
pohjolam kaunista
kukkaa ja viimein
katseet saavuttivat
kummankin syvemmät,
siksi tänään elämä loistaa,
välimatkatkin poistaa,
sillä elämänsyli on ain
lähellään
kun olet maailman
joka kolon kolunnut,
arvostat enemmän
polkus
alkupäätä, sitä kotimökin
ihanuutta, jossa ei mitään ollut,
mutta jossa oli kaikki
ihminen pärjää
itekseenkin,
mutta aina on hyvä
jos on kaveri
joka tekee
puolet,
vastailee, juttelee ja virittelee
telkkarin kaukosäätimisestä
mielenkiintoisia ohjelmia
~minulle
jos ihminen ei saa
itseään hikoilemaan,
silloin tällöin
vitutustautiseksi,
niin hän on
~puol kuollu
kun tulet tarpeeksi
vanhaksi,
jätät turhat pois,
nekin jotka eivät tervehdi
sinua,
nekin jotka vastavirtaan uivat,
sillä on mukavampaa olla niiden kanssa,
jotka eivät ole jatkuvasti
nilkassa kiinni
ihminen oppii
parhaitten kokemalla,
sillä niistä on
todellisuus mukana,
ei haavekuvat, eivätkä
ennalta sanotut
kun kävelet lavealla tiellä
näet ja koet,
muttet mihinkään voi
pysähtyä,
sillä niillä teillä
vallitsee ahneuden
nopeus
tavallisella ihmisellä ei ole
maailmantähtien murheita
taakkoja, eikä joutavia
velvollisuuksia,
tekopyhyyttä,
ikuista kauneutta,
joka vahataan
jokaisen aamun ensimmäisellä
hetkellä
hmisen ei tarvitse olla
elämänoppinut,
ei kirjaviisas
näsäviisaskaan,
kunhan hän on vain
kiinnostunut olemisistaan,
muidenkin ja etenkin niistä, jotka
kuiskaavat hiljaisemmin
jokainen etsii itseään
ikuisesti,
jokainen on lähellä itseään,
mutta useimmiten liian kaukana,
sillä välissä on maailma johon
hänen on mahduttava
elämä on arkipäiviä
pyhänseutuja,
odottamattomia
.tavallisia. hetkiä jotka
ilmestyvät kaiken työn
tohinassa
ihestään kannattaa
kaivella kaikki
huonot
puolet näkyville,
silotella
pehmitellä,
taivutella paremmiksi ja ennenkaikkea
tehdä niistä jokasään kestäviä,
sellaisia jotka eivät töksähdä
joka jutun kylkeen
kesä on hetkien hetki,
vuodenaika
jolloin napit saavat
olla auki,
vyötärö paljaana ja
ennenkaikkea mieli
ilkosillaan
äänillä on lähteensä,
syilläkin,
janolla ja nälällä,
sillä kaikii elämässä syntyy
lähteestä,
elämänlähteestä,
pienistä valon pisaroista,
hetkistä jotka koskettavat
syvästi
.janottavat.
kun katsot laveasti
elämää,
et siivilöi,
etkä muutenkaam
haravoi ympäristöäsi,
huomaat kelpaavasi,
ymmärrät että olet
kaikkien joukossa
toivotaan,
ettei eurooppa äärioikeistu,
sillä sen myötä elämä
olisi kuoleman halpaa,
mitätöntä ja
harvoille sallittua
orpo@purra eivät
nähneet eteläsuomessa
olisi yhtään suojeltavaa
metsää,
hävettää, esimerkiksi
evon puolesta
älä tuomitse,
syrji
vähättele
~itseäsi
toisia,
sillä ihminen ei ole
elämänkarsija,luontotuomari tahi
pyöveli, vaan ihan tavallinen eläjä joka
on pukeutunut parempiinsa
ennakkoluulottomilla
ihmisillä on
kolhuja ja kokemuksia,
avara mieli ja huomiset
mielessä,
siksi heitä ei nukuta
hetket jotka tarjoavat
tavallista enemmän
vanhemmat saattelevat
lapsensa maailmalle,
sitten toivovat parasta,
kuulostelevat ja käyvät
kylässä ja sitten palaavat
itsensä luo,
jossa jälleen ajattelevat
ja kutovat sukkia ja toivovat
hyvää
elämä on alkuja
loppuja,
huomisia ja menneitä,
se on hyviä hetkiä,
huonompia,
vaikeita ja ohimeneviä,
hetkiä jotka jättävät jälkensä,
vaikkeivät viipyneetkään
bioteettinen ympäristömme
tuhoutuu
ahneutemme
seurauksena ja me
sen mukana,
sillä meillä ei ole
puhdasta ilmaa
vettä,ruokaa eikä päivänvaloa,
toivonkipinääkään,
sillä ympäristömme on
synnytyskyvytön
hiilihytraateista on moneksi
hyväksi
liiaksikin,
sillä ne mielellään
tahtovat viihtyä
vyötärölläs
yliyrittämisellä jäykkäännyt,
loppuun painaudut,
sumuaalloille eksyynnyt,
innottumuuteesi
väsähdät,
mutta jos teet rennoinmielin
vapautuneen kiireettömästi,
liitelet ohi omien ennätystesi ja
tahot heti uudelleen
syrjäsilmällä katsottuna
asiat näyttävät
vinoilta ja
ouvoilta,
mutta on miisä havaittavissa
tutunpiirteitäkin
ylimääräiset ovat
kuorman päällimmäisiä,
niitä jotka vievät mehut muilta,
niiltä joita eniten tarvitsisit
unelmoi,
mutta älä jätä
mitään
sen käsivarsille,
sillä ne eivät kanna seuraavaan,
siksi nosta jalkas
kätes ja mee,
rakenna ja korjaa, ja samalla
voit pikkuisen palasen unelmista
nauttiakkin,
sillä ne auttavat jaksamaan
olosuhteiden muuttuessa
entinen elämänrytmi
hakee uusia muotojaan,
sillä kaikki entinen ei ole
huomista,
vaan uusien luomista
käsin et voi kaikkea
kosketella,et hipastakkaan,
sillä niitä voi koskettaa vain
ajatuksen mitalla,
tunteiden
kosketuksella,
aatosten voimalla
kauneimmat ja rauhallisemmat
hetket voit kokea luoonon
keskellä,
vaarojen laella,
äkkijyrkänteiden rihtehillä,
syvän kosken
pauhatessa,
myrskytuulten mylviessä,
siellä täällä jossa luonnonvoimat
ovat ihmistä enemmän
kaikki ihmiset eivät
voi olla rinnallasi
hädänhetkellä,
vaan he jotka tuntevat
sinut syvemmältä,
sieltä asti kun olit
heidän tukenaan
.tykönään.
kaikkea et voi saada
heti,
et ehkä milloinkaan,
silloinkaan kun sinun kuuluisi
kuuluisi,
sillä sinulla on käyttämättä
oma polkusi,
se väylä josta noudat omasi
luonto on monipuolinen,
äärettömän muotoutuvainen
alkuperäinen,
jokakeväinen,syksyn ja talven
kokoinen,
kevätpäivien kokoinen,
siksi
luonto on tukemme
turvamme ja huominen,
hetkiemme sylikummi
itikka,
verenimijä inisijä,
hentokainen, jolla ei muuta
elämäntehtävää kun saada
kerran elämässään
veriateria,
joten syökööt
hallitus ei näe
metsää puilta,
eikä ynymmärrä osaa
eteläsuomen metsien
suojelutarvetta,
esimerkiksi evon alue
kaipaisi yhteiskunnan sojelua,
sillä toista vastaavaa ei löydy
eteläsuomesta
valtiovalta ei näe
eteläsuomessa
suojeltavaa
metsää,
mutta onhan taivahan tosi,
että siellä on, enemmän kuin
tekopyhä hallitus huomaakaan
onneksi asumme
suomessa, sillä täällä on apu
lähellä,
koska se on yhteisesti
kustannettu
kesä on hetki,
niittykukkasten verran,
sen verran että uudet linnut
syntyvät,
viljat tähkäpäiksi heiluttuvat,
sen verran että voin
juosta pihamaalla paljainvarpain,
syödä ahomanssikoita ja kuunnella
satakielen laulua,
katsella
mustarastaan touhukkaita menoja,
sen verran, että voin käydä metsälammella
ongella,haistella kanervien tuoksuja,
ihastella kulleron kukintoja,
sen verran, että se saa syksyt ja talvet
tuntumaan itseltäni
ilta saapuu
äänten tyynyttyä,
askelten rauettua,
silloin kun kaikki ovat
päivästään väsyneet,
kylelleen kääntyneet,
silloinkin,
kun taivaan
tähdet suukkoja heittelevät, kuutamo
siltojaan rakentelee,
silloinkin
kun tyynysi tyynyttelee
kaikkea ei kannata
käsitttää,
sillä hahmotus riittää,
sillä joskus on turhaa
mennä peremmälle
ikimetsän suurin honkapuu
on nähnyt iät ja ajat
kohtalot ja väljemmät,
siksi sen ilme ei koskaan
muutu,
sillä tietäähän se ettei
luontoäitee lopunvihainen oo,
vain hetken tuulispää,
sen verran kun haluaa ihmistä
puistella,
muistutella kestävänkehityksen
merkityksestä
kun siirtelet
päätöksiäsi tuonnemmaksi
ne väljähtyvät
poistuvat,
siksi jäät aina tuleviin
kun katson alkukesän
luontoa,
olen vaiti,
ihailen ja kuuntelen,
kunnioitan ja vielläkin
enemmäm, sillä luontoäitee
taitaa hommansa
mikään ei ole
yhtä masentavaa,
kun se että
noudatat sopimusta
tip top ja mutta vastapuoli
huit hait
selittelyineen
on yöt
päivät ja menevät
hetket
unelmat ja käsillä
olevat,
on aamut
jolloin
päivä aukiaa ikkunaverhon
rakosest,
on illat,
jotka tyynyttävät päivän
riennot
yön syliin,
unimaille makoisille,
tyynyn tyynyttämille,
sillä
nää kaikki
ovat elämämme
hetkien
kehto
hyvä itsetunto on
tekemisten
hyvänalku,
sillä se avittaa silloinkin,
kun ongelmat saranoituvat
elämään
jos otat kaiken
kirjaimellisesti
olet sidottu,
siksi kaikki ne olemassaolon
hetket
retket jotka eivät vaadi
kirjallista lupausta
valan vannomista,
kannattaa otta lungisti
kun ei ole
murheita, on hiljaista,
on vain hetkiä jotka eivät
sano mitään,
eivät edes hymyile
itke,
ovat vaan
elämän kesyttämät ihmiset
ovat seesteisiä,
kauaskatseisia,
eivätkä yhtään alun etsijöitä,
sillä he ovat nähneet
kokeneet
sotien jälkeen rakennetaan,
korjaillaan
ikäviä piilotellaan,
haavoja nuoleskellaan,
uusia vihoja punotaan,
siksi sota ei kannata
voittajallekkaan
suopursun tuoksu
leijailee ikimetsän
purosen vierustoilla,
linnut laulavat,
valonvarjot tirkistelevät
puitten latvustoista,
sieltä jossa
metsän arimmat linnut
asustelevat
istahan puunrungolle joka
on vanhuuttaan mätkähtänyt
pitkälleen,
pian kuitenkin
huomaan luonnon pienempien ottaneen
sen omakseen,
siksi siirryn kivelle istumaan,
mutta pian siirryn siitäkin pois,
sillä sammalpeitteen suojissa on
elämää,
elämää joiden ansiosta me olemme
voimme
kävelen metsälammelle,
varovasti,anteeksi pyydellen,
sillä en huomaa kaikkia kulkijoita
polulla, joka on muodostunut metsän
eläjien kulkemisista
lampi on tyynen tyytyväinen,
sorsapariskunta on vallannut sen
reviirikseen,
lumpeenkukat kukkivat
kauneuttaan,karpalot alullaan,
sammalpeite tuoksuu hyvältä,
kaikkialta huokuu rauhallisuus,
kiirettömyys
tunnen itseni pieneksi,
vaikka olenkin
kokoiseni,
sillä täällä ihminen on
vain yksi miljoonista,
miljoonista joiden merkitys
elämälle on tuhannesti enemmän kuin
ihmisen
en mä maailman kaikkia
hamua
halua,
vaan lähimpiä
tavallisia,jotka eivät olisi
täyteen rakennettu
ihmisen ei tarvitse
päivittäin olla
olla
sentillinen,samantapainen,
vaan hänen kuuluakin heilua
sinne täne, kunhan vaan pysyy
ihmisyydessään
älä loukkaannu
turhan sanoista,
älä vakavistakaan,
vaan kanna omantunnon
ryhtiäs ylväin
päin,
sillä vain siten olet itsesi
kokoinen
kohtalo ja
huominen ovat ihmiselämän
sisimmäisiä,
sillä silloin ne tulevat,
vaikka onhan niillä
ollut sormensa pelissä
aikaisemmin, mutta saapuvat
huomenna, kun sinulla
on
eniten menoja
kun katselet ympärillesi,
hiljalleen
syvemmin,
huomaat missä oot,
minkälainen oot,
sillä me jokainen
samaistumme ympäristöömme
kevät saa ihmisen katsomaan
luontoaan,
hetkiä joita hän ei pysty
synnyttämään,
kauniisti laulamaan,
siksi ahtaimmakin viettävät
aikaa puistoissa,
luonnonhelmassa,
siellä täällä jossa vain
luontoäitee arkkitehtailee
on ihmisen onni,
että hän pystyy
perääntymään,
hyppäämään pahempien
yli,
sillä muut luontokappaleet
joutuvat olemaan paikallaan
pitkään ei kannata
olla erimielinen
itsensä kanssa,
sillä se aiheuttaa
poikittaisia hetkiä
ajan myötä entisyys
nuorentuu,
hetket ja toiset
lähemmäksi
siirtynee,
mutta nykyisyys on kuitenkin
valovoimaisin hetki,
sillä silloin kaik
lähellään
älä ylimitoita itseäsi,
sillä siten jääät
jälkeen
itsestäsi, hetkistä joihin
et yllä
kerkiä
terveyttäsi voit hyvin
hoidella,
muttet sen suuntaa määritellä,
sillä sinut luotiin
eilisista
tämänpäiväisistä,
sattumanoikuista
kohtalonkukat ovat
aitoja,
karun kauniita
hetkisten hyväsii,
sillä ne eivät odota
vuoroaan, vaan tulevat
tahdillaan
.ajallaan.
rakasta kaikkinensa,
rakasta silloinkin,
kun hämärät yltyy,
silloinkin ja tavallisina
hetkinä,
tuokionkuvissa jotka
kävelevät taaksepäin
mieti silloin,
kun haluat kaivella
jotakin,
mutta älä silloin kun
sulle aukeaa elämäsi
mahdollisuus
älä mittaa rahalla,
maallisilla arvoilla
elämääsi,
vaan mielenlaadullasi
hyvänolontunteilla,
sillä ne ovat kaikkien
arvokkaimmat mittarit
poikkeusolot häkellyttävät
vierastuttavat,
mutta älä jähmety,
vaan riennä lähituntumaan,
sillä siten pääset isännän
herraksi,
juttujen kertojaksi,
huomisten muistikkaaksi
vanhus ja lapsi
samanarvoisia
horjuvia
perään katsottavia,
heitä meitä, jotka
raotamme huomista
jokainen nuolee
haavansa,
mutta joskus tarvitsee
lähimmäisten tukea,
sillä vain siten tunnet
.kuuluvasi.
iloiite pienistä
suurista,
kaikista, sillä jokaisen
kivenkolossa on hetki
joka haluaa hyvällä sinua
kesä,
elämän pesä,
joka rakentuu ilman
ihmistä,
yhtäkään,
sillä ihminen ei ollut
kesän ensilähteellä, vaan myöhemmillä
telttaretkillä
Ihmisen on hyvä elää keskellä arkeaan, eikä sen äärilaidoilla, sillä siellä syntyy kurjuus ja epätoivoiset teot