aika alkaa
alusta
siksi älä myöhästele,
loppupäätä kaukaistele
kun katsot kaukaisuuteen,
eteen tahi taakse,
näet vain suuria,
niin suuria,
jotka näyttävät
elämän kokoisilta,
hetkiltä joihin on pitkä
matka
anna itsesi
tottua,
itsensä hyväksyä ja
vasta sitten opettele
nykyisyyttä,
hetkien todellisuutta
arpakuutiolla ei ole
tyhjää sivua,
vaan kuusi
mahdollisuutta,
eteenpäin vievää
askelta, jotka vievät
kohtalosi päähän
heinäkuu,
kuu jolloin viljapellot
tähkäpäissään,
lintujen lapset liitäväiset,
uimarannat lämpimäiset,
kesämieli hyvillään,
sillä poissa on kevään
kiireet,
poissa on talven jättämät,
on seesteinen hetki,
sinitaivaan rauhallisuus,
luonto hehkeimmillään,
järvien selät tyyntyneet,
huuhkajan huhuilut
vaimenneet, sillä hänkin
on löytänyt heinäkuun,
jolloin on aikaa olla vain,
olla ominensa,
katsella elämää
rauhallisesti,
ilman kiireen liitoakaan
hetki jolloin elämä
hymyilee itselleen
elää voi toisinkin,
mutta sulavammin
elämä soljuttuu,
päivästä toisiin
kuljettuu,
jos elät ajan
hengessä
vanavedessä,sillä myötätuuli
avittaa väsynyttäkin
kaikki merkittävät on tuhat
kertaa tehty,
mutta silti niitä joudutaan
joka vuosi tekemän,
sillä ne ovat vanhettuneet,
eilisillä syntyneet,
siksi kaikki merkittävät täytyy
uudesti synnyttää,
ajankuvakseen pystyttää
noudata omantuntosi
käskyjä ja elele
sen ohjeiden mukaan,
mutta
jos lipsut,
kumarra sille syvään,
niin kumarruksiin,
että sinä ja hän
olette yhtä
kaikista voit
selvitä
jos säilytät uskosi
huomisiin,
läheisiin ja etenkin
itseesi
yhteiskunta tarvitsee
vahvoja kansalaisia,
sellaisia jotka jaksavat
silloinkin,
kun hetket väsyvät,
mutta yhteiskunta ei ole kenenkään
hyvinvointikeskus,
ellei se huolehdi silloin kun
vähempänsä väsyvät,
sairastuvat tahi muuten vain
syrjäntyvät
kun yhteiskunnan laki
on ankara,
epäkunnioittava,
muuttuvat myös
ihmisten asenteet kovimmiksi
välinpitämättömiksi,
sellaisiksi jotka johtavat
ennenpitkään yhteiskunan
uupumiseen
ihminen ei ole
vastuussa
toisten tekemisistä,
mutta synnintuskaa hän
joutuu kantamaan,
sillä se on kaikkien yhteinen
ajatus,
äänetön,
itseään
korostamaton on
mielen jutustelua kanssasi,
siksi ne ovat ajatuksia,
hetkien peilauksia,
jotka on tarkoitettu vain sinulle
ihminen joka sortuu,
elää,
sillä vain elävä ihminen
tuntee ja väsähtää,
itsensä kokoaa ja pian
entistä ehompana
taivaltaa
ihminen paranee
seuraavissa sukupolvissa,
sillä he voivat
aina turvautua
toistensa apuun,
kuntaas vanhempansa
joutuivat kantamaan kaiken itse,
siksi heille jäi vähemmän aikaa
vaivojensa hoitamiseen
ihminen on elämässään
usein uusien edessä,
sellaistenkin,
jotka näyttävät mahtavilta,
liian korkeilta,
vaarallisilta,
mutta kun niitä koskettaa,
mielellään sipaisee,
niin useimmin ne pienenevät ja
mahdollisuutesi suurenevat,
sillä kaiken avain on itseluottamus,
vaikka olisit kuinka pieni,
hauras
suurten ja mahtavien edessä,
sillä sinulla on tunteet,
tahdonvoima,
kuntaas
vuorilla vain jyrkänteeet
ihminen on
elämän viirus,
syntipukki paholainen,
jokapaikan tuholainen,
mutta korjauskelpoinen,
sillä he ymmärtävät vihoviimeissellä
portilla kääntää suuntaansa,
havaitessaan että edessä on vain
tyhjää
diabetes on
elintasosairaus,
perinnöllinen, tahi
suvun ensimmäinen,
aikamoinen tauti,mutta
jos siitä huolehtii paremmin
kuin itsestään,niin sen kanssa
pärjää
kaikki raha kuluu
elämiseen,
olemiseen jota
täytyy säädellä,
nuukuudella käännellä
harkiten väännellä
hetket jotka syntyvät
läsnäolostasi,
ovat sanomattomia
sanoja
tekoja,
tunteita jotka
eivät voineet muuta
ihminen on ihminen,
vaikka hän toiselta
tuntuukin,
siksi
pyyhi hänen kasvoiltaan
suru
epätoivo ja toivottomuus
ja
hymyile hänelle,
sillä hänessä on
sinut
jos sulla on
vähän,
huolehdi siitä samalla tavalla kuin
äiti vauvastaan,
niin aikanaan sulla on enemmän
etujonon ensaimmäiset
vievät parhaimmat
palat,
valitettavasti, sillä ne kuuluisivat
niitä tarvitseville
älä nöyryytä toisia
itseäsi
heitäkään
sillä se alentaa
hetkiä,
jotka voisivat olla
elämän tähtihetkiä
päivät ovat
hetkiä,
jolloin olet,
teet ja vähemmän,
siksi elä varjosi ulottumattomissa,
sillä ne ovat illan herkkupaloja
kaikkea et voi
saavuttaa,
mutta
lähimmät kyllä,
mikäli
jos ojennat
sylisi,
tarjoat yhteistyön
kättä
maaseutu tuoksuu
luonnolliselta,
pieniltä kukkasilta,
luonnon äänistä,
hetkistä joita ei
ratikan ikkunasta
huomaa
ahneilla on
kyltymätön mieli
sielu
vatsa ja selässä kannettava
reppu,
siksi hän ei voi pysähtyä
kohtuuden edessä,
sen edessä jota kutsutaan
kestäväksi kehitykseksi
koskematon luonto
ikimetsä,
elämänrauha,
kiireettömyys,
hyvän huokaus rytmittää
patikointiani,
en mene minnekkään,
en saavu mihinkään,
vaan nautin joka
askeleeni tuomasta
luontokokemuksesta
kaikesta
pienistä ja etenkin metsän
tarjoamista kuiskauksista,
tuoksuista hetkistä joita
vain aistit tunnistavat
jos metsiä ei ois,
ei olis luontolinnuilla
kolopuita
latvapuita joissa
lintuset tähystäisivät,
ei olisi sammaleita ja niissä eläviä,
hyvinvointimme ahertajia,
elämän kutojia,
pikku purosia,
joiden varsivesillä kulleronkukka
kukkisi,
vesisirkat luistelisi,
ahvenet polskisi,
ei olisi,
eikä mitään muutakaan
metsä on lähteitä,
tulon ja hyvinvoinnin,
mielenhyvän ja huomisten,
sillä
se on alkulähde,
kaiken
elämän hyvinvointilähde,
arkielämänlähde,
jossa rauhoitut silloinkin kun
muualla ahistaa
ihmisen on hyvä olla
siellä,
missä ei kiirettä
yhtään,
vaan kaikki saapuvat ajallaan,
tavallaan,
siellä on hyvä olla siksikin,
siksi että sovit sinne,
etkä tarvitse enempää
älä sorru väärinymmärtämään,
sillä se on itsesi pettämistä,
puhujan loukkaamista,
vaan kuuntele,
analisoi, pilko sanat
kirjaimiksi,
pilkutkin
puolikkaiksi ja tee niiden
pohjalta
mielipiteesi, äläkkä tunteitten
hatarilta pohjilta, sillä niissä ei ole
totuutta siteeksikään
ihmisen kannattaa varautua,
mutta kaikkeen ei voi,
siksi hänen tulee
päällystää itsensä
jokasään
kestäväksi,sellaiseksi kovanahkaiseksi,
ettei pahemmatkaan tunnu,
mielenpäätä heiluta sinne
tänne
itseluottamus kasvaa
onnistumisten
kautta,
siksi
tee ja yritä,
mee ja aherra,
sillä niiden kautta löydät
arvosi
mielihyväsi jotka kantavat
silloinkin kun kaikki ei
mene aivan putkeen
elämänvarsiteillä
ihmisen kannettavaksi
siunautuu kaikenmoista,
ikävää ja parempaa,
siksi on tärkeää että
pystyt tulemaan toimeen
niiden
kaa,
tottumaan ja
hyväksymään, sillä ne
ovat elämän luontaisetuja,
tahi
joskus muitakin
vaikeat ajat
kannattaa ylittää
taspainoisesti,
muinamiehinä,
sillä silloin hankaluudet
eivät ole hurjimmillaan
on hyvä että ihmisellä
on arki,
tavalliset päivät
harmaat hetket,
tylsät retket,
sillä niiden kautta
ihminen on tasapainottaa
elämäänsä
valmistaudu elämmässäsi
seuraaviin,
sillä elämä on liikkuva
hetki,
olosuhteita joilla on
vikkelät jalat
älä haikaile
niitä mihin et ole
elämässädi kyennyt,
vaan niitä joihin olet
tarttunut,
sillä niiden vuoksi
olet nykyisyys
joskus on
otettava
ratkauseva askel,
useastikkin,
sillä vasta niiden
jälkeen olet enemmän
ihminen voi voimistella
itsensä
itselleen hyväksytyksi,
jos hän jättää
turhat kamat,
elämäntavat, turhat hetket
retket
jolloin häntä ympäröivät turhuus ja
välinpitämättömyys
ikuisuus lyhenee
kun kävelet sitä kohden,
lähettelet ennakkoon
joulukortteja, etkä potki sitä
elinaikanasi
munille
kesäloma on
hetki,
jolloin mieli vapautuu,
askeleet kevenevät,
maisemat vaihtuvat ja
viimeisetkin rahat loppuvat
en eilisiä etsi,
muistelen vain, sillä
minun tieni on
huomisissa,hetkissä jotka
aukenevat,
hetket, jotka ovat nuoria ja viattomia,
ennen avaamattomia,
niitä kohden meen,
siksi keitän iltateen, jotta
aamusella olisin huomisen arvoinen
joskus on hetkiä
jotka lannistavat,
masentavat,
luotaan työntävät
joskus,
mutta onneksi niiden
jälkeen tulee hetket
jotka ovat toista maata,
sellaisia hetkiä jolloin
et itsessäsi pysy
mutta onneksi jälleen
tulee
hetket jotka istuttavat
sinut itseesi
ajattele ikävinäkin
hetkinä sen kauneinpia
puolia
hetkiä ja tunnelmia, sillä
silloin olet lähempänä
totuutta
kun ilta siintyy
tuuli tyyntyy,
äänet kuiskauksiksi
vaihtuu,
sillä päättynyt on päivän
työt
aherrukset ja joutavat,
siksi on hyvä kylelleen
köllähtää,
painaa pää tyynyllensä,
antautua unimaille
makoisille,
hyvänmielen oloisille
kun en
kaduttavia tee,
nukun tyynemmin,
herään myöhemmin
liikun kevyemmin, siksi
en ryntäile sinne tänne,
virko joutavii, vaan elän
tasasen
tappavast,hyvänmielen
joutavast
silloin olet
elämäsi ytimessä
kun näet muitakin
kuin
itsesi ja
hetket jotka ympäröivät
sinua ja heitä meitä,
läheisiä ja kauempia
elämää ei kannata
kainostella,
syrjäsilmillä elellä,
sillä silloin jää parhaat
palat kokematta
vain yksi katse,
vain hetken tuokio
riittää siihen kun tapaat
hänet jonka kanssa jaatte
huomiset,
mutta hän ei ole jokaisen
askeleesi päässä,vaan siellä,
mihin kohtalon tie johtaa
jokainen ihmien
aikansa kullankaivaja,
onnensa etsijä,
pettyjä, mutta kuitenkin
pystyssäpäin
kulkija,
hän joka edustaa
inhimillisyyttä,
tuota kehittyneitä
luonnonilmiötä
aika ei säästä ketään,
vaan se merkitsee
jokaisen, jotta
aikanaan tunnistaa
mukaansa ottaa
hädissään ihminen
tekee tyhmimmät
temppunsa,
elämänsiirrot ja muut
huomisten sekoittajat,
siksi on hyvä ettei
panikoidu,vaan nukkuu
yön yli
rikkaaksi ei tulla
työtä tekemällä,
säästämällä, vaan
perimällä,
sillä raha poikii parhaiten
perinnöissä,
toisten tekemisillä
aamu,
tyhjä hetki,
eikä kiirettäkään,
sillä silloin ei ole tarvetta
mihinkään,
on vain hetki, jolloin
tyynyttynyt uni luovuttaa
nukkujansa
aamuauringon valolle,
tuolle elämänherran
pojalle
juhannus on
hetki jolloin
ihmiset karkaavat
maaseudun pusikkoihin,
sinne missä ei ole mitään,
ketään muita kuin saman
kerrostalon
asukkaita,jotka
eivät halunneet jäädä
yksin
ihminen pystyy
syntymään jokainen
aamu uudestaan,
jos vain niin tahtoo,
mutta useimmat eivät
halua jatkuvasti leikkiä,
vaan elellä nykyisillään
oikeistoradikasmi
saa elinvoimaa
poliittisista
puolueista jotka
vastustavat muualta
tulleita
eurooppa jalostuu
yhdeksi samaksi,
liittovaltioksi
jolla on
enemmän kuin tänään
kesäaamuna
aamuaurinko kurkistaa
aikaisemmin,
linnut laulavat
lähemmin ja minä,
elämänpoika venyttelen
itseäni pidempään,sillä
onhan mulla kesäloma,
hetki jolloin ei mihinkään
kiire,
mutta mieleni kiirehtii
järvenselälle,
sinne syvänteen karikolle
jossa körmyniskaiset
ahvenet odottavat
onkijaansa
lomat päättyvät
arkiaamuun,
hetkeen
jolloin
työ
kutsuu elämänsä
ahertajaa,hetkiensä
värittäjää
kaikki alkaa joskus,
päättyykin,
mutta sen välinen aika
on hetkiä joiden keskeisin
toimija olet sinä,
elämäsi kehrääjä,
askeltesi jaloittelija
maaseudulta lähtevät
monet,
sillä elämä kaupungeissa
on kuusitoista tuntista,
kun taas maaseudulla
joudut elämään
yötäpäivää
katselen itseäni
usein,
en pinnalta, vaan
syvemmältä,
mutta en
meikkaile,
somistele,koristele
tuntojain,
vaan yritän
ojennalla itseäni
luontoni kaltaiseksi,
sellaiseksi joka ei
olisi kenenkään tiellä
vastuksena, vaan yhteisön
jäsenenä, joka ei korottaisi
itseään kokoaan
suuremmaksi
ahneemmaksi,
sillä en ole vastatuuleen
kävelijä,suurten riitojen
ratkoja, vaan metsänpoika
poloinen,lehtometsien
esikoinen,
salokankaiden ainokainen
joka haluaa elää kuin
arvokas kelopuu,
hiljaisen
vaatimattomasti,ketään
häiritsemättä, suuria
ongelmia aiheuttamatta
sateen jälkeinen
luontohiljaisuus on
pieniä kuiskauksia,
tunnelmien pisaroita
ohikiitäviä hipaisuja,
sinitaivaan tuulettamia
pyyhkäisyjä,jotka saavat
tuntoni heräämään,
mieleni näkemään
ympäristöäni, sen pieniä
ja vaatimattomia ääniä,
jotka puhuvat hiljaisen
kuuluvasti, sillä tavalla
äänekkäästi, että olen
vaiti,sillä eihän mulla
mitään sanottavaa vain
kuunneltavaa
kaikki elämäni
vuodenajat ovat
kauniita
hetkiä,retkiä, sillä
jokainen on mieleni
pelto,sieluni peltosarka,
olojeni mahdollistaja,
tuntojeni mahdollistaja
mä elämää haalin
niist nautin,
mutten liijoiksi,
sillä silloinhan
tulisin kylläiseksi,
elämäni toispuoliseksi,
ympäri pulleaksi
siksi en mä kaikkea ahmi,
kertasipaisut vain ja sitten
seuraavat,
kunnes elämäni ilta
kutsuu muualle
laiduntamaan
ihminen tulee
onnelliseksi
jos hän säästyy
huonoilta osumilta,
joskus muutenkin,
mutta silloin hän ei tunne
niitä
ihminen ei ole
itseään pidempi,
ei silloinkaan kun
hän ylettyy muita
ylemmäsi,
sillä ne on saavutettu
toisten reppuselässä
sinitaivaan
liitäväisin lintu
on tuulihaukka,
tuo tuultakin nopeampi
kiitäjä,
liitelee peltosarkaa
tiirailllen ja pian saakin
näköyhteyden pienen
pieneen vipeltäjään, joka
ei pysty kohtaloaan
arpomaan
suomen hallituksessa
on poliittisia puolueita
jotka lietsovat
ulkomaalaisvihaa
joskus kannattaa ajatella
muitakuin itseään,
sillä se laventaa
elämäntonttia,
mahdollisuuksia
kesän jälkeen
luonto vaihtuu ruskaan,
syvempään,
hetkiin jolloin kerätään
kesän kasvattamat,
sillä
silloin säilötään
pitkän talven varalle,
hetkiä,
jotka ovat elämän kauneinpia,
kasvattavampia,suojaavia,
loistuttuuhan niistä elämänkirjo,
hiljaisuuden kauneus,
huomisten lupaus
ole ensimmäinen,
ole ainoa
ja viimeinen,
joka koskettaa minua
niin,tunnen sen aikojen
jälkeenikin
asioihin voi vaikuttaa
monin tavoin,
yksi tehokkaimpia
on asettaa itsensä
korjausporukan
ensimmäiseksi
ajanmyötä olen
myöhempi
tänään nuorempi
tuoreempi,
siksi hymyilen
niillekkin
minussa syntyneet
kanssani varttuneet
jaksaneet,
niille, jotka eivät
kanssani jaksaneet
huomisiin yltäneet
ihmiselämä on kuin
arpa,
sattumia,
yleviä ja alevia,
hetkiä joiden kanssa
meidän tulee pelata,
hävitä ja voittaa
asiat eivät synny
sattumalta
kohtalonoikusta,
vaan sinä
minä olemme
joutuneet aitiopaikalle
juhannuksena
arki seisahtuu,
sillä yötön yö vaatii
yönvalvojaa,
kesämielen saattajaa,
heitä
meitä jotka käyvät
hetkisen kesätahtiin
rakentele elämääsi
niin että voit viheen
satuessa sitä korjaillalkin,
korjata niin ettei
perustukset horju,
taipuile ees taas, vaan
seisovat jykevinä
silloinkin, kun pahiten
horjuttaa
Juhannus
Yötön Yö,
kiuru ja satakieli
soinnuttelevat illan
hämyssä,
usvaisen rantaveden
kaislikossa,
lumpeenlehden kainalossa
kauniissa Sulosuomen
sydämmessä
Tyyni on rantain
Isänmaan
kuiskaten se tyynytelee
tuhansien Järvien
asujaa,
korpiselkien Vaeltajaa,
Salomaiden olijaa,
sillä ei maata missään
armaampaa kuin Isänmaa,
tää tuhansien järvien
Kotomaa,jossa luonto ja
ihminen ovat yhtenään
kun aloitat alusta
kaikki on ympärilläsi,
mutta loppua kohden
monet ovat luopuneet
hävinneet, sillä
päättäväisten kanssa
viihtyvät vain he joilla
on sama matka
olitpa rikas tahi
vähempi,
et ole mitään,
jos sulla ei ole elämänvaloa
sydämmessäis,
sitä valoa jonka kanssa selviät
niistäkin jotka eivät rahalla aukene
ei ihminen monia tarvitse,
vain tärkeimpiä,
hetkiä
ihmisiä,
tuokioita,
jotka lämmittävät
syvintä,
luovat tuokionkuvia
huomisia ja pystyvät
tanssittamaan elämä
tähtiä,
rauhoittamaan pahanhenkiä,
kohtaloita ja heitä jotka tykkäävät
ahjomansikkoista
älä tee elämästäsi
sääntöviidakkoa,
sillä se ei ole
hyvänelämän alkulähde,
vaan loputtomien pykäkien
ryteikkö, jossa elämäsi eksyy
turhantarkkuuksiin,hetkiin, jotka
riisuvat sinut itsestäsi
hennot hetket ovat
vahvempia kuin
kovaksi taotut,
sillä ne taipuvat
pahojen ees,
hetkien, jotka eivät siirry
vaikka omistaisin
maailman
kaiki,
en omistaisi yhtään
arvokasta,
ellet sinä olisi,
sinä, jolla on elämän jaloimmat
mietteet,
hetken ja pitempien kestävä
hyvänmielen sydän
olet matkani,
seuralainen,
rakas,
mutta silti vieras, sillä
saavumme ja lähdemme
itsenämme,
ajattelemme ja olemme
ominamme, vaikkakin sylikkäin,
lähekkäin
olet hymyn
lapsi,
kyynelten siloposki,
rakkauden pyhin,
sillä olethan vasta
ihmisn alku,
elämänvalo,
puhdas ja viaton,
lapsen lapsein,
minunkin osanen
Kuikka,
tuo Jalolintu
Suvilintukainen,
laulelee kuuluvan
koriast,
sointuvan heliäst,
elää ja voi mainiosti
täällä ikimetsän suoja
säissä,täällä jossa luonto
kukkii ominensa,
kaikki syntyvät ajallaan,
poismenevät tavallaan
Ihmisen on hyvä
elää keskellä
arkeaan,
eikä sen äärilaidoilla,
sillä siellä syntyy
kurjuus ja epätoivoiset
teot
ihmisen paras paikka
on
itsessään,
tekemisissään,
olemisissaan,
sillä.muut paikat ovat
toisten
kun et tartu
jokaiseen ohimevään,
säästyt monelta,
ainakin niiltä
jotka ovat sinulle
vieraita
Juhannus on
Kesänkukka
hentoinen,
YöttömänYön
Pienokainen
tuhansien järviemme
suvenhetki,
jokaniemen kaunokainen,
suvimielen
saunovainen,
lavatanssien tanssivainen,
joka saa kesämielen
maistumaan
ahomanssikalta
maariankännykkä
on suomen
kukka,
alkuperisen
jukolan jussin
kukka,
kukka jolle jussi puheli
kauneimpiaan
vaivattomammin elät
jos et puutu muitten
asioihin,
et ainakaan
niihin jotka sinulle
kuuluis
kaupungissa kaikki
on
lähellä,
vaivatonta,
mutta silti mieleni
keinottuu tyytyväisemmin
maaseudulla,
siellä missä kaikki on
matkojen päässä,
koska minussa elää viellä
se ihminen joka aloitti
alun tyhjästä, eikä
halunnut itseään enempää
jos annat ajan
vain
mennä, sinusta
tulee vanha ja kokematon,
mutta jos pidät ajastasi
kiinni,
et rypyty, sillä ajantuulet
pitävät sinut ajassaan
kesä paljastaa
pitkästä talvesta
selvinneet,
hetket ja tunteet,
sillä silloin ollaan alastomina,
hetkissä joissa et voi verhoutua
elämä on haavekuvia
todellisia,
ohimenneitä
ja rinnalle jääneitä,
sillä elämä sykkii jokaisessa,
hetkessä ja huomisessa,
jos aamut ovat suosiollisia
lumpeenkukka on
lampien kaunis kukka,
kukka joka huokuu
luonnollisuutta,
kaunista hiljaisuutta,
joka ei kuulu
maailmanääriin,
kiireen olohuoneisiin
toivotaan että
Naton artikla
5
pätee silloin kun
sitä tarvitaan,
sillä sopimuksia ei tarvitse
nykyään noudattaa,
sillä Suomihan näytti
turvapaikkakysymyksessä
esimerkkiä
kesäilta ja
kaikki lähelläin,
eilset ja tulevat,
eikä yhtään liikaa,
siksi minun on hyvä olla,
elämänkevyt, eikä ilta lähelläkään,
hetket jotka pyytävät poistumaan
pääset vaivattomimmin
hetkiin joissa viihdyt,
kun et varaa bussi-lippuja
etukäteen, vaan meet
mihin kerkiät
kesälomalla voi olla
viksin vonksin,
sillä tavalla
puolihuolimatomana,
kuin
arjestaan irronnut
kesänlapsi,
hän joka katselee ja
tunnustelee hetkiään,
ympäristöään ilon
mielenkiinnolla
ilo on päivä
joka ei ala aamukankeena,
vaan ilon ja hymyn
keveänä,
sellaisena kevätniityn
kukkasena jolla ei ole
elämäntaakkoja
kannettavanaan
suomalaiset joutuvat
rikkomaan kansainvälisiä
lakeja jotta säilyisivät
ehjinä
venäjän kynsisatä
aina ei voi olla
hyvä fiilis,
menevä ote,kevyt olo,
eikä edes mitään,
sillä silloin mieli
venyttelee,itsellään silittelee
jotta kestäisi vauhdikkaimpia
hetkiä, kanssasi
loma,
pois muitten silmistä,
omienkin.,
lomalla,vaikkei missään
mitään,
ei ainakaan haaveiden ja odotusten
mukaisia,
sillä lomalla joudun olemaan
alusta loppuun itseni
kun taas töissäni pääsen
muiden taluttamaksi
.jatkeeksi.
älä kaikkia tahdo,
tahdo vain niitä
näitä
jotka eivät muuten
tulisi,
sillä heissä on eri rotua,
niitä tyypikkäitä joissa
on huomisen sielu
asiat voidaan tehdä
toisinkin,
mutta,
mutta ne jotka on
tehty ajassaan
tavallaan,
ovat kestävämpiä
olet lopulta yksin,
vaikka sinulla olisi
kaikki,sillä muut
eivät ole pysyvästi
sinua,
vaan sinä,
sinä,itsesi oma
ihminen on
meri,
järvi tahi lampi
lätäkkö,
isompikin, mutta kaikkien
jälkeen ne säilyvät,
ihminen ei,
sillä hän rakentelee
vuotajia veneitä
hetkiä
jotka eivät kanna
vesisirkkaakaa
lumpeenlehden
kukkastakaan
ajan taakse kannattaa
katsoa silloin kun haluaa
vanhoja muistella,
itseään puistella,
mutta on fiksumpaa
kahella huomisiin,
sillä siellä on
mahdollisuus
kun olosuhteet
muuttuvat,
laita uusi takki päälle ja
mee eturiviin,
sinne jossa ensimmäisenä
jaetetaan seuraavat
älä taistele
joutavien puolesta,
niistä jotka eivät
auta sinua
vähässäkään,
vaan taistele heidän puolestaan,
jotlka eivät unohda sinua huomennakaan
ole vapaus,
ole hetki, joka ei sido
minua tavallisten seinään
eilisiin,
vaan sinitaivaan tuulisiin
hetkisiin,
niihin joissa,
minun mutkikas luonteeni
suoristuu,
tavallisiin sopeutuu
usein käy niin,
kun olet alussa,
vaivutkin lopuun,
siksi että olet väärän asian
kehrääjä,
jutun,
joka ei kiinnosta sinua
pilkunvertaa, enemmän
vähempää
nöyrät ihmiset
pystyvät tarttumaan
ylivoimaisin,
ymmärtämään mahdottomia ja
olemaan silloinkin, kun muita kuumottaa
ä
älä ole ylimielinen,
vaikka voisit itseäsi paremmin,
sillä
olosuhteet vaihtuvat,
joskus niinkin, jolloin
joudut katsomaan
altapäin
juhannus on
läpivalkea,
yötön yö,
elämänkuiskaus,kokoinen
ja hetkiä,
jotka kosklettavat
ruohontupsun
verran, kerran vuodessa,
kesässä,
hetkellä jolloin juhannuskokko valaisee
hetkiä jolloin kaikki ovat
itikoitten hyväilemiä
eturivissä ei kannata
istua kuin heidän
jotka kuulevat
näkevät huonoimmin,
sekä heidän jotka tahtovat
näkyä
aika saattelee
ihmistä,
ketä paremmin, ketä
huonommin,
mutta pääteasema on
kaikilla sama
lääkärit eivät
tiedä kaikkea
ennenkuin he ovat
nähneet
tutkineet potilaan,
vaikka he ovatkin lukeneet
kaikki kirjat
opiskelleet tohtoreiksi,
yliopistojen herraskaisiksi,
kaikki tietäväiseksi
älä ole vähempää
kuin olet,
sillä vaikeina hetkinä
et havaitse itseäsi,
huomisia,
etkä yhtään hyvää,
niitä joista olet
tähdittynyt
jos keskustapuolue
ryhtyisi köyhempien ihmisten
puolueeksi
kin,
niin siitä viljeltyisi koko
kansan perusrunko,
ikipetäjä johon koko
kansa tukeutuis
yö
puhdas ja syvän
hiljainen,
mustanpuhuva,
ääretön,
kunnes aamuauringon pisara
raotuttaa sen päivän kukaksi
metsässä voit katsoa
ylös
alas,
sivulle ja syvemmälle,
sillä kaikki hymyilevät sinulle,
sinulle
ihmisenlapsi
metsä luo turvallisuutta,
mielen rauhaa,
hetkiä, jossa
kiire häviää ja pienet
kuiskaukset lisääntyvät,
sillä metsällä on aikaa
kesän tuoksut
syntyvät hetkistä
jolloin silität ruohontupsuu
nojailet pihakoivuun,
juttelet siniitaivaan
lintusille,
rusakoille ja metsän pikku
vilistelijöille,
keinuttelet kesäniityillä, leijailet
neitoperosen kaa,
hymyilet itkusi iloiseksi,vaivasi
hyvinvoinniksi
väsymys on
merkkivalo,
joka tahtoo sinun
hiljentävän tahtia ja etsiä
pysähtymispaikkaa,
jossa voit ratkoa syntyjä syviä
pitämällä etäisyyttä
ihmisiin,
olet hyvänpäivän tuttu,
hän joka ei herätä
sen kummempia,
paitsi silloin kun tarvitset,
tarjoat
auttavaa kättä,
kättä joka tarjoutuu inhimillisyydestä
ihminen on vähänaikaa
ihminen,
puhdas ja elämänvalloittaja,
sillä melko pian hänen
täytyy ruveta raivaamaan
elinolisuhteitaan
silloin on helppoa
elää,
kun on vähän päällään,
vaivoitta
kolotykset ja kun
unikin tulee itsestään
jos pystyt lisämään
jokaiseen
elämäs
aamuun intoa,
niin silloin päiväs iltaan kääntyy
hymysuin, sillä innon kautta
harmaatkin hahmottuu
ikimetsässä on muitakin
kuin puita,
lahopuita ja sammaleita,
huokaavia tunnelmia,
sillä siellä elää
huomisten rakentajat,
elämämme arkkitehdit,
ne jotka eivät esittele
iltapäivälehdissä itseään
kaikkea ei voi mitata
metrimitalla,
rahalla,
sillä
tärkein mitta on hyvinvoinnin mitta,
tuo mitta joka hyvinpäin ollessaan
hymyilee
aurinko on
elämän lämmittäjä,
ympäristömme synnyttäjä,
hyvänmielen tuottaja ja
hyvinpaljon muutakin, sillä
sen säteilyn voimasta voimme,
olemme ja myöhemminkin
ihminen pystyy parempaan,
mutta jos hän
ylettyisi
kaikkein kalleimpaan
se menettäisi arvonsa
sateen jälkeen
luonto huokaa,
hiljaisuus hyväilee itseään,
äänet lakanneet,
askeleet hiljenneet,
sillä vesipiarat tarvitsevat
hetken
ahneille ihmisille eivät
riitä toisten tienaamat,
vaan he vaativat
yhteiskunnankin tulevan
elättäjäkseen
aina kannattaa
pyrkiä parempaan,
mutta sinne ei kannata
kiivetä väkivallalla,
toisia painamalla
älä riiputa itseäsi
elintason hirttosilmukassa,
sillä se laihuttaa,
kutistuttaa ja lopuksi
näännyttää
lähi-itä ei rauhoitu
koskaan,
sillä sinne on kylvetty
kostonsiemen,
tuo kuoleman kylväjä,
joka itää ikuisesti
ydinasepelote on heikko ase,
sillä se tappaa lauksisijankin,
siksi, kaikki muut
aseet ovat
tehokkaimpia
elämää ei kannata
pikkutarkasti piirrellä,
sillä ilmansuunnat
vaihtuvat,
olosuhteet muuttuvat ja
joskus kaikki vaan menee
toieen suuntaan
ihminen ei ole
aina hyvällä tuulella,
sillä eiväthän taivahankaan
tuulet sina myötätuulessa
tuulettele
olet sukusi jatke
välikappale, uusien sukulaisten
isovanhempi
dna:n välittäjä,
aikasi kuva,
ihminen ja maisema,
tunnelmien tuntija,
se jonka kautta uudet
syntyvät,
vanhan haihtuvat,
maisemat vaihtuvat
entisyys,
ne hetket jotka syntyivät
kanssas
pysyvät ain silloisinaan,
sen hetkisillään,
vain sinä olet muuttunut,
nykyaikaistanut
haurastunut, etkä yhtä kainiisti
siniharmaantunut kuin aikasi alun
tuvanhirsi
loputon on se
tie jonka päässä
ei tuiki elämänvalo,
tuo toivon ja odotuksen
valonpisara,
joka ei rajuilmoissakaan
sammu,
lopeta liehkehtimistään
epätoivon laaksoissakaan
isovanhempieni
koto on
pelloksi raivattu,
siksi samaksi josta he
aloittivat,
lapsensa kasvattivat,
lapsenlapsiaan kesäisin
kaitsivat,
tänään ei heitä,
lapsuuteni pihapiiriä,
elämää joka synnytti suurempia
minun karvilani
on
poissa,
sillä siellä ei yhtään
lapsuuttani,
hetkiä jotka lykkäsivät
elämääni eteenpäin
älä unohda läheisiä,
heitäkäään jotka
elämänvarsilla ovat
matkaasi taittaneet,
sillä he ovat sinun
elämänkumppaneita,
heitä jotka ovat taakkaasi
jakaneet
tulivuorenhuipulta
löytyi elämänrakas,
hän joka katsoi
pohjolam kaunista
kukkaa ja viimein
katseet saavuttivat
kummankin syvemmät,
siksi tänään elämä loistaa,
välimatkatkin poistaa,
sillä elämänsyli on ain
lähellään
kun olet maailman
joka kolon kolunnut,
arvostat enemmän
polkus
alkupäätä, sitä kotimökin
ihanuutta, jossa ei mitään ollut,
mutta jossa oli kaikki
ihminen pärjää
itekseenkin,
mutta aina on hyvä
jos on kaveri
joka tekee
puolet,
vastailee, juttelee ja virittelee
telkkarin kaukosäätimisestä
mielenkiintoisia ohjelmia
~minulle
jos ihminen ei saa
itseään hikoilemaan,
silloin tällöin
vitutustautiseksi,
niin hän on
~puol kuollu
kun tulet tarpeeksi
vanhaksi,
jätät turhat pois,
nekin jotka eivät tervehdi
sinua,
nekin jotka vastavirtaan uivat,
sillä on mukavampaa olla niiden kanssa,
jotka eivät ole jatkuvasti
nilkassa kiinni
ihminen oppii
parhaitten kokemalla,
sillä niistä on
todellisuus mukana,
ei haavekuvat, eivätkä
ennalta sanotut
kun kävelet lavealla tiellä
näet ja koet,
muttet mihinkään voi
pysähtyä,
sillä niillä teillä
vallitsee ahneuden
nopeus
tavallisella ihmisellä ei ole
maailmantähtien murheita
taakkoja, eikä joutavia
velvollisuuksia,
tekopyhyyttä,
ikuista kauneutta,
joka vahataan
jokaisen aamun ensimmäisellä
hetkellä
hmisen ei tarvitse olla
elämänoppinut,
ei kirjaviisas
näsäviisaskaan,
kunhan hän on vain
kiinnostunut olemisistaan,
muidenkin ja etenkin niistä, jotka
kuiskaavat hiljaisemmin
jokainen etsii itseään
ikuisesti,
jokainen on lähellä itseään,
mutta useimmiten liian kaukana,
sillä välissä on maailma johon
hänen on mahduttava
elämä on arkipäiviä
pyhänseutuja,
odottamattomia
.tavallisia. hetkiä jotka
ilmestyvät kaiken työn
tohinassa
ihestään kannattaa
kaivella kaikki
huonot
puolet näkyville,
silotella
pehmitellä,
taivutella paremmiksi ja ennenkaikkea
tehdä niistä jokasään kestäviä,
sellaisia jotka eivät töksähdä
joka jutun kylkeen
kesä on hetkien hetki,
vuodenaika
jolloin napit saavat
olla auki,
vyötärö paljaana ja
ennenkaikkea mieli
ilkosillaan
äänillä on lähteensä,
syilläkin,
janolla ja nälällä,
sillä kaikii elämässä syntyy
lähteestä,
elämänlähteestä,
pienistä valon pisaroista,
hetkistä jotka koskettavat
syvästi
.janottavat.
kun katsot laveasti
elämää,
et siivilöi,
etkä muutenkaam
haravoi ympäristöäsi,
huomaat kelpaavasi,
ymmärrät että olet
kaikkien joukossa
toivotaan,
ettei eurooppa äärioikeistu,
sillä sen myötä elämä
olisi kuoleman halpaa,
mitätöntä ja
harvoille sallittua
orpo@purra eivät
nähneet eteläsuomessa
olisi yhtään suojeltavaa
metsää,
hävettää, esimerkiksi
evon puolesta
älä tuomitse,
syrji
vähättele
~itseäsi
toisia,
sillä ihminen ei ole
elämänkarsija,luontotuomari tahi
pyöveli, vaan ihan tavallinen eläjä joka
on pukeutunut parempiinsa
ennakkoluulottomilla
ihmisillä on
kolhuja ja kokemuksia,
avara mieli ja huomiset
mielessä,
siksi heitä ei nukuta
hetket jotka tarjoavat
tavallista enemmän
vanhemmat saattelevat
lapsensa maailmalle,
sitten toivovat parasta,
kuulostelevat ja käyvät
kylässä ja sitten palaavat
itsensä luo,
jossa jälleen ajattelevat
ja kutovat sukkia ja toivovat
hyvää
elämä on alkuja
loppuja,
huomisia ja menneitä,
se on hyviä hetkiä,
huonompia,
vaikeita ja ohimeneviä,
hetkiä jotka jättävät jälkensä,
vaikkeivät viipyneetkään
bioteettinen ympäristömme
tuhoutuu
ahneutemme
seurauksena ja me
sen mukana,
sillä meillä ei ole
puhdasta ilmaa
vettä,ruokaa eikä päivänvaloa,
toivonkipinääkään,
sillä ympäristömme on
synnytyskyvytön
hiilihytraateista on moneksi
hyväksi
liiaksikin,
sillä ne mielellään
tahtovat viihtyä
vyötärölläs
yliyrittämisellä jäykkäännyt,
loppuun painaudut,
sumuaalloille eksyynnyt,
innottumuuteesi
väsähdät,
mutta jos teet rennoinmielin
vapautuneen kiireettömästi,
liitelet ohi omien ennätystesi ja
tahot heti uudelleen
syrjäsilmällä katsottuna
asiat näyttävät
vinoilta ja
ouvoilta,
mutta on miisä havaittavissa
tutunpiirteitäkin
ylimääräiset ovat
kuorman päällimmäisiä,
niitä jotka vievät mehut muilta,
niiltä joita eniten tarvitsisit
unelmoi,
mutta älä jätä
mitään
sen käsivarsille,
sillä ne eivät kanna seuraavaan,
siksi nosta jalkas
kätes ja mee,
rakenna ja korjaa, ja samalla
voit pikkuisen palasen unelmista
nauttiakkin,
sillä ne auttavat jaksamaan
olosuhteiden muuttuessa
entinen elämänrytmi
hakee uusia muotojaan,
sillä kaikki entinen ei ole
huomista,
vaan uusien luomista
käsin et voi kaikkea
kosketella,et hipastakkaan,
sillä niitä voi koskettaa vain
ajatuksen mitalla,
tunteiden
kosketuksella,
aatosten voimalla
kauneimmat ja rauhallisemmat
hetket voit kokea luoonon
keskellä,
vaarojen laella,
äkkijyrkänteiden rihtehillä,
syvän kosken
pauhatessa,
myrskytuulten mylviessä,
siellä täällä jossa luonnonvoimat
ovat ihmistä enemmän
kaikki ihmiset eivät
voi olla rinnallasi
hädänhetkellä,
vaan he jotka tuntevat
sinut syvemmältä,
sieltä asti kun olit
heidän tukenaan
.tykönään.
kaikkea et voi saada
heti,
et ehkä milloinkaan,
silloinkaan kun sinun kuuluisi
kuuluisi,
sillä sinulla on käyttämättä
oma polkusi,
se väylä josta noudat omasi
luonto on monipuolinen,
äärettömän muotoutuvainen
alkuperäinen,
jokakeväinen,syksyn ja talven
kokoinen,
kevätpäivien kokoinen,
siksi
luonto on tukemme
turvamme ja huominen,
hetkiemme sylikummi
itikka,
verenimijä inisijä,
hentokainen, jolla ei muuta
elämäntehtävää kun saada
kerran elämässään
veriateria,
joten syökööt
hallitus ei näe
metsää puilta,
eikä ynymmärrä osaa
eteläsuomen metsien
suojelutarvetta,
esimerkiksi evon alue
kaipaisi yhteiskunnan sojelua,
sillä toista vastaavaa ei löydy
eteläsuomesta
valtiovalta ei näe
eteläsuomessa
suojeltavaa
metsää,
mutta onhan taivahan tosi,
että siellä on, enemmän kuin
tekopyhä hallitus huomaakaan
onneksi asumme
suomessa, sillä täällä on apu
lähellä,
koska se on yhteisesti
kustannettu
kesä on hetki,
niittykukkasten verran,
sen verran että uudet linnut
syntyvät,
viljat tähkäpäiksi heiluttuvat,
sen verran että voin
juosta pihamaalla paljainvarpain,
syödä ahomanssikoita ja kuunnella
satakielen laulua,
katsella
mustarastaan touhukkaita menoja,
sen verran, että voin käydä metsälammella
ongella,haistella kanervien tuoksuja,
ihastella kulleron kukintoja,
sen verran, että se saa syksyt ja talvet
tuntumaan itseltäni
ilta saapuu
äänten tyynyttyä,
askelten rauettua,
silloin kun kaikki ovat
päivästään väsyneet,
kylelleen kääntyneet,
silloinkin,
kun taivaan
tähdet suukkoja heittelevät, kuutamo
siltojaan rakentelee,
silloinkin
kun tyynysi tyynyttelee
kaikkea ei kannata
käsitttää,
sillä hahmotus riittää,
sillä joskus on turhaa
mennä peremmälle
ikimetsän suurin honkapuu
on nähnyt iät ja ajat
kohtalot ja väljemmät,
siksi sen ilme ei koskaan
muutu,
sillä tietäähän se ettei
luontoäitee lopunvihainen oo,
vain hetken tuulispää,
sen verran kun haluaa ihmistä
puistella,
muistutella kestävänkehityksen
merkityksestä
kun siirtelet
päätöksiäsi tuonnemmaksi
ne väljähtyvät
poistuvat,
siksi jäät aina tuleviin
kun katson alkukesän
luontoa,
olen vaiti,
ihailen ja kuuntelen,
kunnioitan ja vielläkin
enemmäm, sillä luontoäitee
taitaa hommansa
mikään ei ole
yhtä masentavaa,
kun se että
noudatat sopimusta
tip top ja mutta vastapuoli
huit hait
selittelyineen
on yöt
päivät ja menevät
hetket
unelmat ja käsillä
olevat,
on aamut
jolloin
päivä aukiaa ikkunaverhon
rakosest,
on illat,
jotka tyynyttävät päivän
riennot
yön syliin,
unimaille makoisille,
tyynyn tyynyttämille,
sillä
nää kaikki
ovat elämämme
hetkien
kehto
hyvä itsetunto on
tekemisten
hyvänalku,
sillä se avittaa silloinkin,
kun ongelmat saranoituvat
elämään
jos otat kaiken
kirjaimellisesti
olet sidottu,
siksi kaikki ne olemassaolon
hetket
retket jotka eivät vaadi
kirjallista lupausta
valan vannomista,
kannattaa otta lungisti
kun ei ole
murheita, on hiljaista,
on vain hetkiä jotka eivät
sano mitään,
eivät edes hymyile
itke,
ovat vaan
elämän kesyttämät ihmiset
ovat seesteisiä,
kauaskatseisia,
eivätkä yhtään alun etsijöitä,
sillä he ovat nähneet
kokeneet
sotien jälkeen rakennetaan,
korjaillaan
ikäviä piilotellaan,
haavoja nuoleskellaan,
uusia vihoja punotaan,
siksi sota ei kannata
voittajallekkaan
suopursun tuoksu
leijailee ikimetsän
purosen vierustoilla,
linnut laulavat,
valonvarjot tirkistelevät
puitten latvustoista,
sieltä jossa
metsän arimmat linnut
asustelevat
istahan puunrungolle joka
on vanhuuttaan mätkähtänyt
pitkälleen,
pian kuitenkin
huomaan luonnon pienempien ottaneen
sen omakseen,
siksi siirryn kivelle istumaan,
mutta pian siirryn siitäkin pois,
sillä sammalpeitteen suojissa on
elämää,
elämää joiden ansiosta me olemme
voimme
kävelen metsälammelle,
varovasti,anteeksi pyydellen,
sillä en huomaa kaikkia kulkijoita
polulla, joka on muodostunut metsän
eläjien kulkemisista
lampi on tyynen tyytyväinen,
sorsapariskunta on vallannut sen
reviirikseen,
lumpeenkukat kukkivat
kauneuttaan,karpalot alullaan,
sammalpeite tuoksuu hyvältä,
kaikkialta huokuu rauhallisuus,
kiirettömyys
tunnen itseni pieneksi,
vaikka olenkin
kokoiseni,
sillä täällä ihminen on
vain yksi miljoonista,
miljoonista joiden merkitys
elämälle on tuhannesti enemmän kuin
ihmisen
en mä maailman kaikkia
hamua
halua,
vaan lähimpiä
tavallisia,jotka eivät olisi
täyteen rakennettu
ihmisen ei tarvitse
päivittäin olla
olla
sentillinen,samantapainen,
vaan hänen kuuluakin heilua
sinne täne, kunhan vaan pysyy
ihmisyydessään
älä loukkaannu
turhan sanoista,
älä vakavistakaan,
vaan kanna omantunnon
ryhtiäs ylväin
päin,
sillä vain siten olet itsesi
kokoinen
kohtalo ja
huominen ovat ihmiselämän
sisimmäisiä,
sillä silloin ne tulevat,
vaikka onhan niillä
ollut sormensa pelissä
aikaisemmin, mutta saapuvat
huomenna, kun sinulla
on
eniten menoja
kun katselet ympärillesi,
hiljalleen
syvemmin,
huomaat missä oot,
minkälainen oot,
sillä me jokainen
samaistumme ympäristöömme
kevät saa ihmisen katsomaan
luontoaan,
hetkiä joita hän ei pysty
synnyttämään,
kauniisti laulamaan,
siksi ahtaimmakin viettävät
aikaa puistoissa,
luonnonhelmassa,
siellä täällä jossa vain
luontoäitee arkkitehtailee
on ihmisen onni,
että hän pystyy
perääntymään,
hyppäämään pahempien
yli,
sillä muut luontokappaleet
joutuvat olemaan paikallaan
pitkään ei kannata
olla erimielinen
itsensä kanssa,
sillä se aiheuttaa
poikittaisia hetkiä
ajan myötä entisyys
nuorentuu,
hetket ja toiset
lähemmäksi
siirtynee,
mutta nykyisyys on kuitenkin
valovoimaisin hetki,
sillä silloin kaik
lähellään
älä ylimitoita itseäsi,
sillä siten jääät
jälkeen
itsestäsi, hetkistä joihin
et yllä
kerkiä
terveyttäsi voit hyvin
hoidella,
muttet sen suuntaa määritellä,
sillä sinut luotiin
eilisista
tämänpäiväisistä,
sattumanoikuista
kohtalonkukat ovat
aitoja,
karun kauniita
hetkisten hyväsii,
sillä ne eivät odota
vuoroaan, vaan tulevat
tahdillaan
.ajallaan.
rakasta kaikkinensa,
rakasta silloinkin,
kun hämärät yltyy,
silloinkin ja tavallisina
hetkinä,
tuokionkuvissa jotka
kävelevät taaksepäin
mieti silloin,
kun haluat kaivella
jotakin,
mutta älä silloin kun
sulle aukeaa elämäsi
mahdollisuus
älä mittaa rahalla,
maallisilla arvoilla
elämääsi,
vaan mielenlaadullasi
hyvänolontunteilla,
sillä ne ovat kaikkien
arvokkaimmat mittarit
poikkeusolot häkellyttävät
vierastuttavat,
mutta älä jähmety,
vaan riennä lähituntumaan,
sillä siten pääset isännän
herraksi,
juttujen kertojaksi,
huomisten muistikkaaksi
vanhus ja lapsi
samanarvoisia
horjuvia
perään katsottavia,
heitä meitä, jotka
raotamme huomista
jokainen nuolee
haavansa,
mutta joskus tarvitsee
lähimmäisten tukea,
sillä vain siten tunnet
.kuuluvasi.
iloiite pienistä
suurista,
kaikista, sillä jokaisen
kivenkolossa on hetki
joka haluaa hyvällä sinua
kesä,
elämän pesä,
joka rakentuu ilman
ihmistä,
yhtäkään,
sillä ihminen ei ollut
kesän ensilähteellä, vaan myöhemmillä
telttaretkillä
kuunteleminen on jalo taito, sillä sen avulla avautuvat sanomattomatkin