metsurit tuntevat
luontonsa,
rakastavat työtänsä
ympäristöään,
siksi he ovat viimeisempiä,
jotka eivät kunnioita luontoarvoja,
vaikka olisivatkin verokirjaduuneissa
ne ihmiset jotka raakkuja
tappavat,
luontoarvoja rikkovat,
soita ovittavat,
turvetta energiaksi
niittävät
eivät ole luontonsa kanssa
toimeentulevia
ihmisten kannattaa
kuulua joukueisiin,
eturyhmiin,
teameihin,
sillä siellä menestyvät
myös yksilöt,sillä suuremmalla
joukolla on painoarvoa
nuoriso on
vanhempiaan
nykyaikaisempi,
siksi he usein näkyvät
sielläkin jonne vanhempansa
eivät kehdanneet
ihminen taluttaa
toinen toistaan,
ensin vanhempi lastaan,
sitten päinvastoin,
normaalisti, mutta useimmiten ihminen ikääntyessään
unohdetaan
kiireen alle haudataan,
tuottamattomana hylätään
kun kiireet loppuvat
väsyt,
sillä et pääse mihinkään
milloinkaan,
siksi älä antaudu joutotuolin houkutuksiin,
vaan lähe elämäs
lähteille,luontoon tahi muihin mielipaikkoihin,
joissa et kiireissäis ehtinyt
ajan myötä lapsuuden
jyrkänteet madantuvat,
pienet suuriksi vaihtuvat,
suuret käsiin sopivat,
sillä aika laimentaa väkevämmätkin,
muotoilee jyrkät tasaisemmiksi,
kaukaiset lähemmäksi ja heinäladon
hirret siniharmaammaksi
elämässäni on
paljon hyviä asioita
hetkiä,asioita,tuokionkuvia,
niitä näitä jotka eivät aivan edessäin,
sillä osa haluaa olla olan
takana,siellä jossa kasvaa
kevään kukkaset
mestarit syntyvät
huonoista ja varattomista
lähtökohdista,
muut sijoittuneet vähän
helpommista,
niistä lähtökohdista jossa
ei tarvinnut niin paljoa
älä kulje aina
helpointa tietä
suorinta ja vaivatonta,
sillä sieltä on niitetty elämän
alunjuuret,ne joiden kautta ihminen
valmistautui ihmiseksi, tahi mikä rooli
hällä milloinkin
syys kääntynyt lokakuuksi,
vuoden kolmanneksi
viimeiseksi,
mutta silti ei ole tyhjä olo,
sillä edessäni on elämän
kaunista,luonnonvärikästä,
pieniä ja luonnollisia hetkiä,
niitä joita en ostamalla saa,
vuoden alkupuolella
nää
säästäminen kannattaa
aina,
mutta jos se on poissa
investoinneista,niin
huominen on toivottoman
kalpea
