arkkitehti,,

ihminen ei ole

keksinyt mitään,

vaan ovat mukautuneet olemassaoleviin,

muotoilleet ne olosuhteisiinsa,

siksi heidän ei kannattaisi karsia

arkkitehtiään,

luontoa

arkipäivä,,

arki on

tavallisuuksia, niitä näitä joita

on tehtävä,

parsittava,

se on ihmisen olemassaolon

perusta,

kivijalka jonka päälle huomiset

rakentuvat

en usko pyhimyksiin,,,

en usko pyhimyksiin,

mutta uskon

mahdottomuuksiin, kaikkiin

juttuihin joita ei pitäisi olla olemassaksaan,

mutta silti ne tulevat

sopimattomaan aikaan ja istahtavat

viereeni,

niihin uskon ja muihinkin joita en ole

kutsunut,enkä

koskaan tavannut

vaillinainen,,,

 jokainen meistä on

vaillinainen,

jolloinkin ja etenkin silloin kun

tarvittaisiin häntä joka ei kysele,pyytele,

vaan laskuttaa myöhemmin tekemästään työstä

älä särje kohtaloita,,,

älä särje kohtaloita

tämänpäivisiäkään.,

älä estä huomisia,

mitäkään,

sillä elämällä on oikeus

kulkea kulloinkin,

varsinkin silloin, kun sinä

itseäsi haeskelet

itsensä puoliso,,

ihminen on itsensä

puoliso,hän joka määräilee,

kuvittelee ja lopulta tekee kaiken,

varsinkin pitemmissä suhteissa, niissä

jotka heräävät jokainen aamu samaan aikaan,

tekevät samoja,eivätkä vilkuttele uusille tuleville

seuraavan kevään heränneet,,

elämä on yhtä juoksua,

hakemista,

pistäytymistä, se on vaellusmatka,

jokapäiväinen,

ellei ole kuollut ja täten

luovuttanut sielunsa heille,

jotka seuraavana keväänä heräävät

syksy värittää,,,

syksy värittää

kevään,se kukittaa suven,

piirtämällä elämän kauneutta

pientareille,sinne mihin ei luonto

yllä,

ihmismieliin,syvälle tunteiden

pohjimmaisiin,sinne josta elämänilo

kurkistelee,

siksi ahmin ruskaista maisemaa,

hiljaisuuden hyminää,

haukon syysilmojen tuulahduksia,

kutumuikkusista paistetuista,

metsänantimista jaloimmista,

luontohetkistä, joita ihmiskäsi ei

piirtele,

mukaisekseen taivuttele

halkopino,,

halkopino,

kirves ja pokasaha,

kevätpuronen, ensimmäinen

muuttolintu istahti pinolle,

elämä,

kaikki

katselen isävainaan

valokuvaa,

jäntevä ukko,

ei roikkuvia lihaksia,

kolestroolia,vaan hikinen ukko,

luonnon ja arjen lapsi,

isäni,

kuoli kansantautiin

minä,

tänään,

kalpea,sisäsiisti,ulkonakin,

mutta minulla ei ole

raskaan elämän työkaluja,

elämänryhtiä,

eikä halkopinoa,kevättä, eikä etenkään

sitä kauneinta muuttolintua

seisomassa halkopinollani

tulen niin vähästä,,

 tulen niin vähästä

tyytyväisen kevyeksi,

kevään liitäjäksi,

suven syksyn nauttijaksi,

huonojen hetkien murjottajaksi,

allapäin kulkijaksi,

vähästä,

niin huomaamattomista etteivät aistini

haista,aivoni raksuttele,mieleni tasoittele

eivät kaikki sanat,,

 eivät kaikki lausutut sanat

ole totta,

sillä ne on muotoiltu korville

kuuluville,

herkästi aistiville,

kun taas mietteet ovat rehellisiä,

huomioonottavaisia,

sillä eiväthän ne kuulijan mieltä halo

nurkkasokeutuu,,

ihminen nurkkasokeutuu

uskomuksiiinsa,

jollei hän

saa

tavata uskomuksiensa syviä

keskeneräiset asiat,,

keskeneräiset asiat,

kohtalot

ovat mielissä vuosienkin

jälkeen,

jos ne on aloitettu tosissaan,mutta joudutu

hyllyttämään elämänkohtaloitten kyntäessä huomistaan

hyvänolontunne,,

 jokainen ihminen on

elämänsä osakas,

siksi heidän tulisi huolehtia

paremmin omaisuudestaan,jottei

se rapistuisi,seisalleen jähmettyis, vaan

loisi omistajalleen elämäniloa ja muille hyvien

hetkien kohtaamisia,niitä näitä tapaamisia joista jäisi

jäljelle elämänmakuinen hyvänolontunne

ensilumi,,

 ensilumi on

valkoista,sillä se laskeutui

maahan höyhenen kevyesti,leijaillen

jottei koskettaisi kehenkään,siksi se näyttää

puhtaammalta kuin puhtainkaan valkopyykin lakana,

sillä sen takana on luonnollisuus,ensipakkasten jäätynyt rakkaus

kerrasta lopettaja,,

 en suuriin yllä,

enkä pienempiin kerkiä,

siksi meen tahtiain,päivästä

toiseen ja sitten uudelleen, niin kauan,

kun mieleni ilonvaloilla liikkuu,jäseneni mukanani

riippuu ja vähän niidenkin jälkeen,sillä en ole kerrasta lopettaja

onni on valonlapsi,,

 onni on

hymynpoikanen,hetki

jolloin luoja katsoo luotujaan,

silmät ja mieli hyväilevät maisemiaan,

se on hetki,

jolloin hyvyys kukkii kauttaaltaan,askeleet

ovat elämänkeväisiä,niitä joita haluaisi ottaa enemmänkuin

kerkiäisikään,

sillä onni on valonlapsi,

hetkinen ja sitten arkinen

elämä on aamunjuuri,,

elämä on aamunjuuri

keväänkukka,

päivänvalo,illantorkku,yömyöhän

tyynyttäjä,

sama heppu,

joka kulettaa sinua jutuista toisiin ja

joskus ei mihinkään,

siksi oo sen kaveri,

alusta loppuun

päättävät elimet,,,

liian jäykät asenteet,

taipumattomat mietteet

ovat monen tulevan esteenä,

siksi päättävissä elimissä kannattaa

olla osa kuolleita,jokunen elävä,mutta

suurinosa heitä jotka näkevät

kirkkaammin

yhteiskunta,,

yhteiskunta on

ihmistensä näköinen

kokoinen

aina,

siksi nykyisen sukupolven kannattaa

valjastaa seuraava polvi

hyvinpäin,

jottei eilisten kahleet vangitse

tulevia

ihmeet,,

ihmeitä ei pidä

lukita perunakellariin,

vaan asettaa keittiön pöydälle,

josta niiden on helpompi ruveta

ihmetekoihin

lidl kauppa,,,

Lidlin kannattaisi

perustaa myymälä

Padasjoelle,

koska siellä

ihmiset odottavat Teitä,

sillä he ovat Yhden Elintarvikekaupan

varassa,

He kaikki 3000 ihmistä ja ne

9000 jotka Vapaaaikaansa kunnassa

Vapaitaan

Viettävät, sekä Ne He Me jotka Ajelemne

eestaas Kakkosnelosta,Kymppitietä, tahi

Purjehdimme Juotavan

Kirkasvetisellä

Päijänteellä

yö on isompi,

yö on isompi kuin

päivä,

sillä tyhjyys ylettyy

tähtien takamaille,

sinne jonne päivänvalo ei yllä,

siksi tarvitsen nukkuessani

peiton,

sillä olen tottunut elämään

pienemmissä olosuhteissa

työ on ihmisen pelastus,,

työ on ihmisen

pelastus,

kaikki työ, sellaisetkin

joista ei saa palkkaa, sillä

niiden kautta avartuvat nekin

elämänsatamat joista saat enemmän

jokainen liike,,

jokainen liike

kannattaa ottaa,

jos se tuottaa seuraavia,

sillä siten pääset eteenpäin

erakoittaa,,,

yhteiskunnan ei kannata

erakoittaa

itseään,

sillä silloin huomiset

avautuvat harmaammin

jokainen päivä,,

jokainen päivä

on elämäsi

ainutkertainen,

jokainen,sillä ne syntyvät

eilisistäsi,

paitsi se ensimmäinen, jolloin

sait perinnöksi ensimmäiset 

evääsi

elämän raajarikkoutuneet,,

ihmisen ongelmat alkavat

jos hän luovuttaa

itsemääräämisoikeutensa

toisille,

lääkkeille,päihteille,ihmisille,

jotka haluavat vain hyötyä hänestä,

silloin alkavat 

ja kun alkuun pääsevät

suonsilmä vie alistujan tuhontielle, sinne

josta pelastautuneetkin ovat elämänraajarikkoja

lapinmaassa,,

lapinmaassa luonto koskettaa

häntäkin,

joka on tottunut kaiken

ostamaan,elämälleen

valjastamaan,sillä siellä ihminen

ymmärtää luonnon merkityksen,

tarpeellisen ja tarpeettoman olemassaolon,

sillä rinkkaan ei kannata ahtaa itseään enempää

nurjanpuoli,,,

asioita kannattaa katsoa

vastakkaiseltakin puolelta,

sillä nurjanpuolelta näet

enemmän

luonnollisuus,,

 hyvä elämä on

yksinkertaisia,

sillä se ei tarvitse

monimutkaisia solmukkeita,

rekvisiittaa,vaan aitouden,hetket

jotka eivät ole ajastettu tehokkuudelle,

suurempiin päämääriin, vaan saavat olla

niinkuin ovat,niinkuin syksyn viimeinen

puunlehti juurellaan,juuri niin,eikä yhtään

enemmän vähempää,tuskin sitäkään,sillä jos katsot

lehteä tarkemmin,

tunnet hymynsä,lämpimän vapauden tunteen josta säteilee

elämä, koska sitä ei varjosta monimutkaiset,vaan luonnollisuus

kun leipä loppuu,,

 jos leipä loppuu,

loppuvat kaikki muutkin,

sillä vain sen kautta elät,

aistit,päiviäsi huomistat,

nykyisyyksiäsi kohennat,siksi

älä unohda jokapäiväistä leipääsi

silloinkaan,kun muut arvot näyttävät

luonnollisimmilta

vapaus,,,

vaikka kulkisit elämän

halki,

kaikki pienemmätkin

polut,

suuremmat selät,

et ole liikkunut mihinkään,

jos et ole päästänyt itseäsi

vapauteen

syksyn viimeinen tuuli,,

syksyn viimeinen

tuuli

heiluttaa pihapuun

tyhjää latvaa,sillä

siellä ei enää päivystä

satakieli,sulolintu laulavainen,

eikä hällä ole

komiaa lehtipukuakaan,

vaan yksin on,sillä talven

viimat tuloillaan,ankarat pakkas

säät,siksi suven tuulettamaa latvaa

hymyssäsuin harvemmin näät,

paitsi silloin kun kevät saapuu, silloin

hälläkin suu vehnäsellään

auringonhymy,,

auringon ensisäde

osuu aina ekaksi 

verhon ylimpään kuvioon,

siihen jossa on kissan kuva,

jokaisena aamuna,

paitsi silloin, kun en ole

muistanut vetää verhoja 

ikkunoihin,

siksi ne aamut eivät ala hyvin,

eikä päiväkään,

yksikään aloittamani juttu,

sillä ne eivät ole heränneet

kissan kuvasta heijastuvaan

auringonhymyyn

ajan päästä,,,

ajan päästä kaikki

ovat huomentuneet,

uusiksi aamuttuneet,

paitsi ne jotka ovat

juurettuneet pidemmälle

muunsukupuoliset,,,

monet ihmiset ovat kadottaneet

itsensä,

siksi heistä on tullut

muunsukupuolisia,

heitä, jotka eivät voi

tuottaa huomisia

nykyihminen,,,

 nykyihmisen ei tarvitse olla

uranuurtaja,

tähtien piirtäjä,

huomisten

ratkoja,

vaan ihmisoletettu joka nojailee toisiin

ihmisiin,

sillä elämä on tätänykyä team

hommaa,

yhteistä rientämistä,

saman paskan jauhamista

vastaa kysymyksellä,,

täydellisemmin vastaat kysymyksiin

kysymyksillä,

sillä silloin kysyjä

joutuu vastaamaan itselleen

jos haluat muutosta,,,

 jos haluat muutosta elämääsi,

sinun täytyy aloittaa se

itsestäsi, sillä sen

kautta avautuvat ovet seuraaviin

ihminen on kevään lapsi,,

ihminen on kevään lapsi,

hekin jotka vasta myöhemmin

syntyvät,

sillä elämä on maukkaimmillaan

keväällä,

silloin kun se on nupuillaan ja sinitaivaalla

näet, muuttolintujen saapuvan,

aistit kielojen kukkivan,tuomen tuoksuvan

minulla oli nälkä,,

kaikkein tärkeintä on

selvitä huomiseen,

sillä silloin saan

lisäaikaa,hetkiä,

jolloin voi  kutoa loputkin,

sillä tänään olen joutunut palauttamaan

juotuja juomatölkkejä palautusautomaattiin ja

ostamamaan sen tuottamalla summalla hyvänmielen

hetken,sillä minulla oli nälkä

turhan tuhisija,,

elämäni on retki

alukuni pisara,lopun ensimmäinen

hetki,

lämmin,.mutta sittenkin kylmä

eilinen,

sillä se ei ottanut minua

luokseen silloin kun elämän viimatuulet

puhalsivat mieleni ahaviksi.

mutta

en kanna kaunaa

elämälle,sillä hällä on muitakin huolettavia

kasvatettevia ja täytyyhän hänen itseäänkin ajatella,

eikä vain jotain turhan tuhisijaa

syksy on pisaroitten maa,,

 syksy on

pisaroitten

maa,hetkien lätäköitä,kastuvia

unelmia,

lämpimiä villasukkia,

sillä syksyllä ihminen viehättyy lämpöisistä

ajatuksista

tuokionhetkistä jolloin kyntilänliekki rauhaisasti

lepattaa,

tunnelmia tuulettelee

päivät ovat elämänhetkiä,,

päivät ovat hetkiä,

jolloin ihminen juoksentelee

sinne tänne,

huohottaa kiireissään,

muttei valita, sillä kelleppä

hän

elämäänsä purkais

nuorena,,

nuorena elämä näyttää

ikuiselta,

vanhempana vähemmän,

siksi ihmiset tahtovat pitkittää

nuoruuttaan

tavalliset asiat,,

 tavalliset asiat ovat tuttavallisia

vaikka olisivatkin

vinoja,

siksi niitä mielellään suoristelee,

paikoilleen asettelee

huominen,,,

huominen painaa enemmän

kuin tämänhetkinen,

koska siitä ei saa

otetta,

sillä sehän on vasta hahmottumassa,

mutta en ressaa siitä,koska

tämänpäiväisissäkin on kantamista,

vaikka osa on turhan

perintöä,pahanpäivän

varantoa,

eikä enää muodikastakaan

syksyn kirjavuus,,

syksyn kirjavuus,

ruska,

oranssin värit ovat poislähtijöitten

värittämiä,

kauniita muistoja,

siksi haravoin niitä hartaudella,

hyvinmielin,sillä niissä on

elämänhymyä,huomista ja

jälleennäkemistä

olen kotoisin,,,

olen kotoisin suvustani,

sen ensimmäisistä,

jalostunut tahi mitätöitynyt,

en tiijä,

eikä huvita sen enempää sielua

nielua kaivellakkaan,

sillä olen laiska elämään,

jälkiäni seuraamaan,sillä minua

kiinnostavat enemmän huomiset,

elämän kylvämät

etenkin kaipaan tulevia,

kaikkia,

samojakin,sillä ne ovat

uudistuneet,vaikka samoina

pysyneet

vuodenajat ovat

elämäni pyhimpiä,

kaikki, jokainen,sillä ne luovat

minusta eläväisen,tyypin joka nauraa

vaikkei mitään naurettavaa,

itkee vaikkei yhtään kyyneltäkään

vuodenajat synnyttävät uusia

tuulia,

siksi elämäni on aamusta iltaan

tuulten viemää

tuomaa,päivistä toisiin samoilemista,

vuodesta vuosikymmeniin olemista,

niitä hetkiä joita mieleni ahmii

pystyssä pysyäkseen

elämä on hetkiä,,

Elämä on hetkiä

Vuodenaikoja.retkiä.

Jonninjoutavia,Minusta,

mutta silti ovat,Minäkin

syksy loppuu,,

syksy loppuu

jäiselle tielle,

kylmäntuiskun polulle,

hiljaisuus koskettaa,kaikki menneet

jääneet,mutta vain minä

kuuntelen,

sillä muut ovat löytäneet itsensä

hallayö,,

jos elät päivästä

toiseen rimaa hipoen,

elät arvaamattomasti,sillä tavalla

huolimattomasti

ettei sulle jää hallayön jälkeen

yhtään korjattavaa

muuttokuormat,,,

muuttokuormat vievät

aina mukanaan

enemmänkuin

mitä kuormasta kuvastuu,

siksi muuttokuormien

pitäisi kulkea sisäänpäin,

eikä poispäin

marraskuu,,

marraskuu on

hetki jolloin

monet on tehty,

pois lentäneet,puista pudonneet,

talveen maatuneet,

siksi marraskuu näyttää tyhjän

isolta,innottomalta,

arkipäiväiseltä,

jolloin kuljetaan kuten hevonen,

pää alaspäin

kaikki aamut,,,

kaikki aamut sarastuvat

yön

jälkeen,

siksi ne ovat herättyään viellä

unisii,

mutta virkoavat siint,

kun ensimmäinen päivänsäde

kurkistaa verhon rakosest

aikojen alussa,,

 aikojen alussa ei ollut

muuta mahdollisuutta,

kuin olla,elää

ja mahdolisuuttaa

itsensä huomiseen,

elämisensä kehräämiseen,

tänään hommasta selviää olemalla,

sillä olemmehan toinen toistemme palvelijoita,

jotka kiikuttelevat toisiaan

päivistä toisiin

ainutlaatuinen elämä,,

 ei elämä ole ainutkertaista,

yhdenhetken juttu,

vaan sinä,minä

ja kaikki joiden elinkaari on

aamusta iltaan,

kevästä syksyyn,

vuodesta sen viimeiseen,

sillä me kaikki olemme elämänpoikasia,

hetkien heiluvaisia,

paitsi luojamme tähdet,

kuu taivas ja ikuisuus,

ne ovat ja viellä enemmänkin

petokalat,,

meressä on petokaloja,

niinkuin

tavallisessa ihmisen arjessakin,

sillä ne osaavat uida hyvin

jokapäiväisessä elämässä,

niin hyvin, ettei heitä voi

itsestään erottaa

pyhimmät hetket,,,

jokainen haluaa kuvautua

itseään parempaan

jaloimpaan,

heihin

niihin jotka loistavat itseään paremmin

varjonhetkinään,

ankeimpina aikoinaan

silloin kun elämänsä on heikoimmillaan,

huojuvimmillaan,

mutta olisi luonnollisempaa

kaivaa itsestään elämänhelmet jotka

koristavat luonnettaan

kun katselet,,,

kun katselet taaksepäin,

katselet sinnepäin

joka on irtaantunut

seuraavista,

nykyisyyksistä,huomisista,

niistä jotka aukenevat

vain aamuisin

onnea ei ojenneta,

onnea ei ojenneta

vaan sille ojennetaan

mahdollisuus

majoittua,tahi ihan vaan

hetkeksi istahtamaan

onnellinen ihminen,,

 onnellinen ihminen

ei pahojaan tee

suunnittele,

vaan hällä on muutenvain

mukavaa

laadukaat sotilasmahdit,,

 nykyään laadukkaat sotilasmahdit

ilmoittelevat vastustajilleen miten ja mihin

hyökkäävät,sillä näin he valmistautuvat seuraaviin,

sillä näilläkin rintamilla on laadukkaat sertfikaatit

kesäaika,,

kesäaika päättyy,

talven kellot ajastaa,

seitsemäksi muuksi kellottuu

muttei se myöhästy kevään ensimmäisen

kukkasen syntymästä,sillä luonto ei muuttele

aukioloaikojaan

ilta,,

ilta on päivän tyynein

hetki,

sillä silloin kiirekkin pysähtyy,

mukavimmilleen asettuu,

katuvalot sytyttyy,

verhot ikkuinoihin vetäytyy

yönkulkijat varjottuvat,

mut aika käy,

vaiukka ei kiireen ajastamana 

elämä on matkoja,,,

elämä on matkoja

huomisia ja tulevia.
jotka avautuvat vasta

tämänpäiväisten jälkeen,

siksi en voi hyppiä

yhdenkään yli,

enkä mihinkään

elämänlapsi,,

 jos pysyt elämäsi lapsena,

et joudu tilanteisiin,

jolloin joudut

kysymään

miksi

hetket,,

hetket jotka tulevat

tilaamatta

tarjoavat enemmän

elämä helpottuu,,,

elämä helpottuu

sukupolvesta toiseen,

siksi aina olemassaoleva

polvi näyttää edellistään

hauraammata

liiaksi pyri,,

kun et liiaksi pyri

et joudu

laskeutmaankaan, vaan

voit jatkaa matkaasi,

kun siltä tuntuu

elämän onkalot,

kun ihminen vanhettuu

taudit nuorettuu ja

lääkärit lähestyy,

mutta ennen

heitä on

monia muita elämän onkaloita

unet,,,

unissaan ihminen ylettyy

mihin

vain,

pudotessaankin rotkoonkin

ainoastaan

herää,eikä yhtään sen enempää,

siksi ihmisen pitäisi nähdä enemmän

unia,

jottei tarvitsisi hakeutua todellisiin,

niihin hetkiin joista seuraa 

mahalaskuja,

seuraamuksia,turhantaakkoja,

avioliittoja jotka puretaan ensimmäisen

myrskyn tyyntyessä

harhat,,

mitä vähemmän

tapaat ihmisiä,

sitä vähemmän näet

harhoja

ulkokuori,,

moni ihminen päältä

kaunis,

sisältä ei yhtäkkään,

siksi älä katso ulkokuorta,

vaan syvemmältä

älä vertaa,,

älä vertaa liiaksi

itseäsi toisiin,

sillä kaikki ei ole yhtä

juhlavaa kuin ulkopuolelta

näyttää, sillä usein ihminen pinnoittaa

itsensä hohtavaksi,

todellisuuttaan hämärtääkseen

vähäpätöisemmät,,

vähäpätöisemmät kantavat

suurinta taakkaa,

sitä elämänkuormaa jonka

hyvinvoivat jättävät,

sillä heille ei merkitse

tornitalon juhlahuoneisto,

arvorakennus,ylellisyys yhtään sen enempää

kuin se sija jossa he saavat parhaat

unet,elämänsä hetket viettää

jokainen päivä,,

jokainen päivä

on

eläjänsä näköinen,

jokainen, nekin jolloin et

liikahtanutkaan,

nekin jolloin samoilla silmillä

riensit vuorokaudet yhteen putkeen

syyllinen,,

ihminen on suurin syyllinen

sitten vasta kun he

siivoavat

jälkiään

päämäärä,,

kaikilla on päämääränsä,

kaikilla,

heilläkin jotka eivät viellä ole

lähteneet

väliinputoja,,,

 jokainen ihminen voi olla

joutua

elämänsä väliinputojaksi,

jokainen,

siksi meidän tulee yhdessä luoda

turvallisempi arki

pyhänseudut,,,

niin kauan kun

olet arkesi kanssa

kaveri,ystävä,kanssaeläjä

sulta sujuu pyhänseudutkin

kohtalonkukat,,,

kohtalonkukat ovat

itkettävän kauniita,

sillä niillä on hymyilevät terälehdet,

elämänpituiset juuret jotka ylettyvät

esiisiemme alkulähteille, siksi ne

kestävät kaikenlaiset olosuhteet

jokainen päivä,,

 jokainen päivä on

samanlainen,

aukeaa aamulla.,hämärtyy illemmalla,

tyynyttyen yön syliin,

mutta minä teen päivistäni erillaisia,

tahattomasti ja tahallani,

sillä minulla ei ole jokapäiväisten päivien

tyyneyttä,vaan lainehdin mielialojeni mukaan

oppitunti,,,

 mitä vanhemmaksi elät,

sen elämänviisaammaksi tuut,

sillä olethan käynyt elämäsi korkeakoulun,

koulun jonka jokainen oppitunti on pidetty

todellisissa olosuhteissa

syyskuun viimeinen kuu,

syksyn viimeinen

kuu 

marraskuu,tummuuden täyttämä

kuu,

alaston,eikä yhtään kevään

niittykukkaa,

sillä kaikkialla loistaa tumma hiljaisuus,

jolla ei hymynpoikastakaan,

vaan yön kuiskaus

sylissään     

alussaan,,

alussaan ihminen

etsii muotojaan,

tapojaan,

mutta

vanhempana hän tyytyy

eilisiin,

totuttuihin ja niihin jotka ovat

kolhunsa saaneet,

kipunsa sietäneet,vaivansa kärsineet,

sillä hänestä on tulut

elämänlaiska,tyyppi joka odottelee

vain iltaaurinkoaan,

hetkiä jolloin aamut ovat illaksi

heränneet

kääntöpuoli,,,

jokaisella asialla on

kääntöpuolensa,

hyvilläkin,

sillä ihmisten jäljet syntyvät

itsestämme,

hyvät ja pahat,

keskeneräiset,aloittamattomat

makuuhaavat,

elämästä et selviä

pelkällä olemisella,sillä

elämä tarvitsee tekemisiä,

itsensä ylittämisiä,

yrittämisiä,

duunarihommii,

pienempii tahi isompii loikkii,

sillä muuten tulee makuuhaavoja ja

lopuksi joutuu kokemaan saman

kuin maahan pudonnut

haavanlehti

tavalliset päivät,,

tavallisiin päiviin

ei tarvitse laittautua, vaan

senkun nakkaa takin

niskaansa ja menee

kuten tavallisestikkin,

siksi tavalliset päivät sopivat

minulle,

jolla olisi muuten paljon laitettavaa

kaikkiin ei ole vastauksia,,

kaikkiin ei ole vastauksia,

ei,

vaikka kuinka koulujasi kävisit,

tietolähteitä availisit,

sillä elämän suurimmat vastaukset ovat

luojamme hallussa,sillä me emme ymmärtäisi

niitä,

sillä olemmehan kovin nuoria,kun taas universumimme

on ikuisen kaukainen ja me olemme vain

hitusen verran,

hetkiesten murunen

maailmankaikkeudessa

elämämme sukulaiset,,

ihminen on pieni

suurikin,

sillä ihminen on

aikansa olija,hän, kuten kaikki

muutkin,

luontopuut,

pensaat ja kevään kukkaset,

siksi ihmisen ei tule elinaikanaan tuhota

seuraavilta elämää,

vaan jättää jälkeensä huomiset huomisille,

elämämme sukulaisille

älä katko välejä,,

 älä katko välejä

myöhemmiltä,sillä sukusi

jatkuu jälkeesikin

luontovaltias,,

varmoja ennusteita ei ole,

eikä tule,

sillä tuulet käänyyvät

miten tahtovat,

olosuhteet

muuttuvat, vaikkemme niihin

koskisikaan,

sillä niin on mahtavat luonnonvoimat,

ettemme pysty niiden arvoituksia

ratkomaan,

toimintojaan estämään,

aivoituksiaan taivuttelemaan,

vaan ainoa jolla voimme  on sen

lepyttäminen,

huolehiminen ympäristöstämme,

sillä luontovaltias ei tykkää liiasta

karsimisesta

hyvät työt,,

ihminen voi elää

ikuisesti,

mutta sen eteen

hänen on tehtävä hyviä

töitä 

elämänkädet,,,

 jos etsit elämänrakasta

katso että hän näyttää siltä

viehättävältä

myös silloin kun varjonpäivät

itkevät,

katso ja tunnustele hänen käsiään,

sillä elämänkädet ovat yhteiselnelämän

parhaat tuudittujat

sattumat,,

sattumat määräävät

eniten,

sillä ne ovat kohtalonkukkia,

päivänsäteitä,

huomiten mahdollistajia, sillä

niitä ei ole valettu elämänpysyviksi, vaan

sattumien oikuiksi,

uusien tuulten purjehtijoiksi, niiksi jotka

tarjoavat sinulle huomisen

yöllä levätään,,

yöllä levätään,

päivällä tehdään,

muilla ajoilla muutenvaan,

mutta jos nämä menevät sekaisin,

ihminen on tarhapöllö,

turhanpäiväinen uneksija,

tyyppi, joka ei saa itseään kiinni 

jokainen askel,,

 jos jokainen ihminen

tekis päivässään

yhden askeleen verran

enemmän,

niin hän huomaisi sen 

ensimmäisenä hyvinvoinnissaan,

terveydessään ja siint, etteivät

tekemättömyydet kasaannu huomisiin

luonnonoikku,,

 älä ole kaikkien

asioiden kaikkivaltias,tietäjä,

vaan etsijä,

opetuslapsi,ennakkoluuloton

ihminen,

luonnonoikku tahi ihan tavallinen,

sillä siten sinulle avautuvat salaisemmatkin,

nekin jotka ovat elämältä piilossa

aidot,,

älä katso elämää

kuolleesta kulmasta,syrjäsilmällä,

eilisisten näkökohdista,

vaan tämänpäiväisistä

hetkisistä,

sillä silloin ne ovat aidoimmillaan

älä ole hetkien puolikas,,

älä ole hetkien puolikas,

vähänsorttinen,

vaan itses kokoinen,

mielesi suuruinen,

sydämmesi vertainen,

ole sellainen jollainen haluaisit

muidenkin olevan,

äläkkä yhtään vähempää,

sillä site kasvat itsesi kokoiseksi,

mielesi suuruiseksi,

hyvänpäiväsi lähettilääksi,

joka kylvää hyvää tuulta

tyynettömiinkin

jokainen päivä,,

Jokainen päivä

on

Elämän uusin, se hetki

jolloin synnytään,

vaikka ennestäännkin ollaan,

sillä Jokainen päivä on uusien Ensimmäinen,

jokaisen eilisen Sisarus

harmaa on riihen väri,,

harmaa on

riihen väri,

se on huopatöppösten väri,

mutta muidenkin

hyvien,

esimerkiksi niiden, jotka eivät

tahdo yikorsostua,

itsestään turvota

pinttyneet käsitykset,,

 pinttyneet asenteet estävät

monen hyvän

alun,

sillä ne kahlitsevat perimmäisetkin

hyvät ja toteuttamiskelpoiset,

koska

ne on kahlittu ennakkoluuloisiin ja

pinttyneisiin käsityksiin, jotka vapautuvat

vasta sukupolvien vaihtuessa

avittaa,,

älä tee asioistasi

vaikeita,

vaan oikeita,

niitä jotka eivät ole

elämäsi esteenä,

jokaisen jutun murheen jatkeena, vaan

pyri

siihen että ne avittaen vierittävät

sinua seuraaviin

sotia ihannoivat,,

sotia ihannoivat

heikot ihmiset,

he joiden mieli ei hyviin yllä,

arjen kauneimpiin halua,

siksi he kurjuuttavat ja kuolettavat

elämää,tätä yhteistä hyvää,jokaisen

omaa,

siksi he eivät elämänkukkapenkkejä

hoida,heikommistaan huolehdi,

vaan kylvävät vihan pahuutta,

ikävän surua,

kuoleman ohdaketta

marraskuu,

marraskuu ei yllätä

yhtään,

sillä silloin kesä, syksy

nukahtaneet,

talvi viellä tulollaan,

eikä yhtään perhostakaan,

ei syksyn ruskaa rusehtavaa,

muuttolintujen auraakaan,

on vain odotuksen ilmapiiri,

jotka kuiskaten hymyilee

päivät,,,

 

päivät toisiin aamuttuu,

yksi kerrallaan,

hetkistä toisiin ahertuu,

siksi niiden jälkeen jää vain

tehdyt ja tekemättömät joita

muistot raamittaa

elämä on vivahteita,,

elämä on vivahteita

tunnelmii,

hetkii,

monenlaisii,

vaikeit ja hyvempii,

siksi elämä joskus kovastikki keinuttelee

kainostelee,nurjii puoliikin näyttelee,

uhittele,hyvittelee,

mutta päällisin puolin se on elettävä juttu

onnellinen,,

silloin olet onnellisimmillasi

kun mielesi on hyvin,

niin kevyt että se pystyy

hymyilemään vaikka vähän

satuttaisikin

elä ajassas,,

 elä ajassas,

tee ja toimi tavallas,

mutta älä riko yhtään yhteistä

ikkunaa,

sopimusta tahi vähempääkään,

sillä petturit nukkuvat aina hikisinä

edelläkävijä,,

ihmisen täytyy olla itsensä

edelläkävijä,

se tyyppi joka raivaa

tietään huomisille,

hänen täytyy olla myös itsensä

vastuunkantaja,

uusien ottaja,

sillä kaiken mitä hän jättää

tekemättä,

tekee,

on hänen edessään

syksyt pidentyeet,

syksyt pidentyneet

talvikinokset

ohentueet,

kevät aikaisemmin herännyt,

kesä syksymmälle kukittunut,

mutta  muuttolinnut ajallaan

sinitaivaalla liitelevät,

sillä heidän sisäinen kellonsa

ajallaan käy

syyslomalla,,

 syyslomalla ei enää

nostella perunoita,

vaan loikoillaan,

sillä tänään

perunat kasvavat

marketeissa

duunari,,

duunari on kustannus

rasite monille

puljuille,

mutta menestyvissä yrityksissä

heidän arvonsa tunnetaan

ratkuttaa,,

jatkuvasti ei kannata

samasta asiasta

ratkuttaa,

sillä se käy

hermoille

huvita,,,

aina ei huvita,

mutta silloinkin

kannattaa tehdä

välttämättömät,

sillä muuten ne

ovat huomisen

painolastina

kuormita,,

älä kuormita liiaksi

itseäis,

sillä heikoilla

hetkilläs

et jaksa kantaa 

ihteäis

~kään

ajanhermolla,

ajanhermolla oleminen

vaatii notkeaa mieltä,

taipuisaa otetta ja

uteliaisuutta

koossapysyminen

ihminen ei tarvitse

koossapysyäkseen muuta kuin

selkärangan ja näläkäsen

mielen,sillä

kaikki muut tulee kylkiäisinä

talvi,,

talvi on

valkoinen, joulupukin

parran värinen,

hiihtäjän unelmaa,laskettelijan

mielihetkii,

se on myös pilkkijöiden aikaa,

sillä silloin nytkytellään ahvenii,

paistinpannun maistuvaisii,

mutta ennenkaikkea talvi on aikaa,

jolloin pakkanen nenänpäätä

punastuttaa,korvalehtiä nipistää,

kuurankukkia kukittaa

lokakuu,,

lokakuu kääntyy

kylelleen,

ruskapeitteeseen,

viimeiset muuttolinnut liitävät

etelään,sillä pohjoisesta tuulettuu

talvenkylmät

luonto on vaipunut

juurilleen,

muikkukin kutenut,

siksi käännän veneen

kylelleen,

ruskapeitteeseen,

sillä onhan lokakuu

mutta minä jään,

nostan kaulukseni pystyyn ja

haravoin,

kesääni paketoin,

hyvinmielin peittelen

maaseutu,,

maaseutu,

elämän juurettaja,

suurten ja pienten alkulähde,

taivaansininen hetki,

joka puhuttelee kiireistäkin menijää,

paluumuuttajaa,

sillä vain

siellä olet yhteensopiva

ympäristösi kanssa,

sillä olethan yksi kaikesta

esimerkkien voima,,,

esimerkkien voima ja

opetus on enemmänkuin

mikään muu,

sillä niiden kautta ihminen

näkee mahdollisuutensa,

nekin joita hän ei halua toistaa

aika,,

 aika,

kiire ja eilinen,huominen ja

minä kaikkien keskellä,

mutta en kiinnitä huomiotani

niihin,vaan tämänhetkisiin,

sillä niiden kanssa minun on

elettävä

elämänpoikanen,,

älä katsele

sisäänpäin,vaan tunne

aisti ja elämää tanssita,hetkiä

ja suurempia,kaikkea olemassaolevaa,

sillä vain siten tunnet elämänriemun,hetket

jotka keinuttelevat sinua, elämänpoikanen 

sodat voitetaan,,,

sodat voitetaan

trooneilla,

jälkisiivous sotilailla

viihtyä,,

maailma muuttuu viihtyvämmäksi

jos ihmiset kallistuvat

luontonsa viereen,

sillä vain sitä kautta aukenevat

huomiset

sarvi,,

ihmisen kannattaa sanoa

sanottavansa,

sillä muuten niistä tulee

näppylöitä,

joskus jopa otsaan sarvi

perussuomalaiset,,

 anarkistit asuvat

perussuomalaisissa

tavalliset päivät,,

tavalliset päivät ovat

kotoisin

eilisistä,

vanhemmistakin,

mutteivät silti yllä isovanhempien aikaan,

sillä silloin elämä rytmittyi luonnonlakien mukaan

pajarin hovi,,

 pajarin hovissa

viihtyy,

luontoonsa kiintyy,

sillä siel huokuu isänmaalinen

kauneus, joka ei polvistu turhan ees

itsensä näköinen,,

miehen täytyy olla

miehen

oloinen,itsensä näköinen,

sillä muuten häntä ei erota

muista

alustavasti,,

älä elä alustavasti,

vaan kokopäiväisesti,

kaikkineen,

mut vain päivä kerrallaan,

jottei ne loppuis

mennyt aika,,,

 mennyt aika on

aikaa, joka näky riihen seinässä,

harmaan sinistyneissä hirsissä, niissä,

jotka tietävät enemmänkuin puhuvat, sillä

niillä on ikuinen salassapitovelvollisuus luojansa

kanssa, siksi ne vain tunnustelevat katseellaan nykyisyyttä,

katselevat paalauskoneen kuljettajaa,häntä entisaikojen pojan poikaa

äkkijyrkät hetket,,

äkkijyrkät hetket

pysäyttävät,

sillä niiden alapuolella 

on tyhjää

aamut,,

aamut tuoksuvat

uusilta,

sillä niissä ei asuttu,

elämää ylläpidetty,

eikä yhtään metriä kävelty,

oltu,menty tultu

rehelliset ihmiset

 rehelliset ihmiset eivät

kiertele,

vaan ovat hiljaa

ihmisen arki,,,

ihmisen arki on

totuttuja,

säännöllisyyksiä,

hetkiä,

jotka synnyttävät toisia,

huomisia,

siksi kaikki huomiset

kiinnostavat

puhelis,

 jos ihminen puhelis

aina vain

totuuksii, niin

lähelään olisi

tyhjää

mätänis,,

jos ihmisellä ei olisi

mitään tekemistä,

hän mätänis,

elävältä

kuolis

syksyllä,,

syksyllä kannattaa istuttaa

hyviä asioita, jotta ne

keväällä hymyilisivät,

sillä kaikki tarvitsee

aikansa,

jotkut jopa yli talven

meneviä

eturivi,,

älä työnnä itseäsi

eturiviin kuin silloin,

kun sinua tarvitaan,

älä

koskaan omien etujesi vuoksi,

sillä silloin viet tilaa parhaimmilta

ihminen ja luonto,,

ihminen ja luonto,

ovat kauneimmillaan silloin,

kun kumpikin kunnioittaa toistaan

ihminen tarvitsee tilaa

elää,

siksi hänen täytyy sovituttaa

itsensä ympäristöönsä niin,

että kaikki kukat voivat huomennakin

kukkia

ihminen tarvitsee energiaa

luonnostaan,

siksi tuuli-ja aurinkovoimalat

täytyy somistaa ympäristöön 

luonnollisesti,sillätavoin,että haitat

ovat hyötyjä vähempiä

hyvittyy,,

aikaa kannattaisi

mitata

painon mukaan,

sillä mitä kevyempi se on

sitä hyvinvoimaisemmin se

huomisiin kulkeutuu,

kasvoissamme kuvastuu

aamuni,,

aamuni on levollinen,

sillä ikkunastani näkyy

kaunis lokakuu,sen tuhannet

pudonneet lehdet,paljastuneet

lehtipuut,

taipuneet suven synnyttämät,

siksi mielenikin on luopunut kesästä,

pukeutunut lokakuuhun,sen jokaiseen hyväntuulen

tuulettamaan vaahteranlehteen,jotka hymyilevät,

pyytävät halaamaan

luontopolkuni,,

luontopolkuni oli alkujaan

lehmipolku,

elämän polku,

nytkin,sillä olenhan minäkin

elämäni tuotantoeläin,

luonnossa viihtyvä,metsäniityltä

pihattoon talsiva,

tavallisen elämän lypsettävä

syövistä katalin,,

ihmisistä voi tulla

joskus hulluja,

semmoisia jotka käyttäytyvät ja

näyttävät terveiltä,

mutta kun selkäsi käännät,

he ovat elämänteurastajia,

tunteiden katkojia,

vaikkeivät ole henkisesti sairaita,

sillä heihin on on iskenyt

kateuden tauti,

tuo syövistä katalin

saalistajat,,

 saalistajat lähentyvät silloin,

kun läheinen

on haavoittuvaisimmillaan,

sillä jaettavat kiinnostavat

arki,,,

arki on lähempänä

kuin pyhänhetket,sillä vain niiden

kautta huokastaan,

siksi arkea pitää kunnioittaa,

työhaalarioittaa,

elämänesteitä tasoittaa, jotta

pyhänhetkellä kaikki olisi

oikeinpäin,

niinpäin,jottei ensimmäisen arkipäivän

ovi aukeaisi kitinöittä

politiikan ääripäät,

politiikan ääripäät

eivät kestä

tyynensäitä,sillä ne

rakastavat myrsytuulten tuomia

heikkoja hetkiä,

sillä ne itävät vaikeuksista

tähtivieraat,,

hetket joita et odottanut

ovat ohikulkevia,

niitä tähtivieraita jotka

harvoin pysähtyvät,

mutta silloin niin tekevät,

ole onnellinen sillä olet

harvinaisuus

yöt,,

yöt syntyät pitkien 

päivien jälkeen,

silloin kun tyyny on

pehmeimmillään,

peitto kutsuvimmillaan,

hetkillä joita yötaivaan tähtöset

tanssittaa

kuutamo luo unelmien siltoja

jokapäiväinen asia,

elämä on jokapäiväinen

asia,

sillä yhtäkään ei voi jättää

välistä

kierrätys,,,

aina ei tarvitse

ostaa,

rakentaa uutta,

sillä vanhojen ehostaminen

on vähemmän

kuluttavaa,

siksi kierrätys on tämänpäivän

muotisana,

sana joka pukee entiset,tämänpäiväiset ja

huomiset, sillä ovathan ne jokasään

kestäviä,kestävänkehitykset tatuloimia

on mukavampaa,,,

on mukavampaa kulkea selkä

suorassa,

mieli puhtaana,

kuin katuvana

nöyristelijänä, kaikkien

mielipahojen kantajana

yhteisesti,,

kun ihmiset täyttävät

tyhjän,

se rupaa elämään,

toistaan janoamaan,

huomisia odottamaan,

yhteisiä kutomaan

ystävät,,,

elämä on ystäviä

täytenään,

mutta harvat istahtavat

hetkiisi,

sillä teillä ei ole yhteistä 

menemistä

jano,,

älä säästele

totuutta janotessasi,

sillä se on valontie

mestarit,,

mestarit itkevät

nauravat ja elävät

jokainen hetki,aina,

sillä niin tahtoo heidän sydämmensä

taho,itsensä kunnioitus,

lähimmäisten rakkaus, sillä ovathan he

mestareita, me,

jokainen,enempi tahi vähempi,

kaikki, eikä yksi ainoa,sillä mestarit syntyvät

sydämmistä,

lähemmäisen rakkaudesta,

naurusta ja itkusta,

jokapäiväisistä

vaalit,,

vaaleissa valitaan

usein sellaisia ihmisiä,

jotka eivät tunne edes

itseään

itsesi saattamana,,

älä taistele itseäsi vastaan,

vaan vihollisiasi,

siksi älä

ole

heidän maalitaulunaan,

vaan kulje ja elä itsesi saattamana 

arjenpäivät,,

viikonloppuisin ihminen tahtoisi

levähtää,

itsensä kaikelta levittää,

hetkiltään vapauttaa,

sillä sen avulla arjenpäivät

avautuvat itsestään 

jäljellä,,,

älä aliarvioi

heitä jotka eivät

katseisii sovi,

heitäkään jotka jotka eivät

miltään näytä,

tai näyttävät enemmiltä,

sillä heillä on kaikki se jäljellä

jotka muut ovat tuhlanneet,

itsetuntonsa,

sillä vain se on jäljellä ja siksi he

vielläkin voivat, vaikka kaikki muut

ovat menneet

elämän murjomat,,

elämän murjomat

ihmiset eivät

valita,

sillä he ovat tottuneet

kestämään,

toisinkuin he joilla aamut aukenevat

lämpöisistä asunnoista,aamiaispöydistä

nykyihminen,,,

nykymalliselle ihmiselle tulisi

kylmänhiki,nälkä ja epätoivo

jos hän joutuisi esi-isiensä sappaisiin,

suonkuokkijaksi,

pettuleivän evästäjäksi,

päivästä toiseen uurtajaksi,

sillä hän on kelautunut,

toisten tukeen nojautunut,

luonnonvoimista irtaantunut

teknoraaatti

mennä tulla,,

on hetkiä jolloin

ei ole mitään tekemistä,

menemistä,

ne hetket ovat jääneet ahertajalta

joutilaaksi,

sillä ne tehtiin muitten lomassa,

siksi

silloin

kannattaa olla niinpäin,

joka on arkena on mahdotonta,

sopimatonta,

mennä tulla sillätavoin, ettei ne

tavallisuuksiin mahtuisikaan

kaupunki,,,

kaupunki,

kaikkien ihmisten yhteinen,

sillä täällä ei ole luonnon

omia,

kenenkään,

vaan yhteisesti sovittuja,

tassuttelijoita,

ratikalla matkustavia,

meitä heitä,

maalta paenneita

marraskuinen aamu,,

marraskuinen aamu

kirjavan hiljainen,

tuhansien

lehtien värittämä,alaston,

mutta

kauniin päättäväinen,

sillä on on aika ruveta talvehtii,

menneen suven lehdet juurilleen tiputtaa,

talviunilleen tyynyttyy

älä kiirehdi,,

 älä kiirehdi

elää,

vaan elä jokaisen murusen kaa

aikanne,

sitten käännyt toisten puoleen,

elät ja soutelet,

hyviä piirtelet,

tunnelmia kutoen,

sillä elämä on aisteja,niiden tuomia

huomisia,

hetkiä,jotka syntyvät hetkistä jolloin sanat

katoavat,silmät aukenevat,

sydänten tunteet hymyilevät

toisilleen,

koko maailmalle, syrjäisimmillekkin,

kaikille, sillä ihminen ja elämä on tunteiden hetki,

pidempikin

vaikeimmatkin asiat,,

vaikeimmatkin asiat

järjestyvät,

sillä ne eivät halua yksinäisyytyä,

nurkkaan heitetyiltä,

siksi älä luovuta

marraskuu,,

marraskuu,

viimeinen kuu ennen joulukuuta,

tuota juhlavaa kuuta,

jolloin tähdet hymyilevät,

mielet iloitsevat,

muistot syttyvät,

hyvänmielentahto herää, silloin myös

elämä näyttää hyvältä,

lahjakkaalta,

eikä kukaan yhtään pienemmältä

isommalta kuin vapahtajamme,

hän ja vain hän

hiljaisuus,,

hiljaisuus tuoksuu hyvän

pehmeältä,

isoäidiltä,

sillä se hymyilee kuten mommoni,

hiljakseen,

kauniilla silmillään 

venyy,,

ihminen venyy

uskomattomiin,

siksi olemme, sillä sitä venymiskykyä

on tarvittu koko historiamme ajan ja

se jatkuu,jatkuu viimeiseen

hengailijaan 

onneksi olkoon Nella,,,

Onneksi Olkoon

Nella,

täytit juuri neljätoista

Kaunista ja Onnellista

Vuotta  !!

älä elä puolinaisesti,,,

älä elä puolinaisesti,

vaan itsesi kokoisesti,

luontosi verran,

sillä elämäsi on

kertakäyttö

kamaa,

joten on turha jättää käyttämätöntä

kamaa

elämänmeren vapaus,,,,

elämänmeren vapaus

haihtuu rantautuessaan,

sillä siellä asuvat ihmiset,

nuo säännöillä kirjaillut,

normeilla ommelletut

pyhiinvaeltajat,jotka syövät

toisiaan,ympäristöään ja kaikkea

itselleen kelpaavaa,

unohtaen että on huominenkin,

sitä seuraavakin,

sillä elämä tarvitsee suojakseen

hyväntuulen suojaa,joka ei hyvinpäin

tuuletu aukkohakatuissa kohtaloissa,

aroutuneissa ympäristöissä

horisontti,,

katseet kannattaa kääntää

horisonttiin

huomisen eteiseen,

sillä sieltä aukeavat

seuraavien hetkien

retket

pohjois-korea,,,

pohjoiskoreasta tulee

kiinalle ongelmallinen

naapuri,

sillä se ulottaa kätensä

vihanpesään

saatanallinen iran,,,

lähi-itä on terroristien

pesä,

jota ruokkii

saatanallinen 

iran

pitäisi,,,

ihmisen tulisi elää

siten ettei äänekkäitä ääniä syntyisi,

suuria karsittaisi,

pieniä poljettaisi,

niin pitäisi, sillä se loisi

enemmän itselle,toisille ja huomisille,

heillekkin,

jotka vasta syntyvät,

pois lähtevät

maailma on umpikujassa,,

maailma on umpikujassa,

sillä ihminen on unohtanut

luojansa,

alkulähteensä ja alkanut itse elämänherraksi ja

epäonnistunut,

siksi kaikkialla soditaan,

toisiaan tönitään,

viattomia vihataan,

turhamaisuuksia ihannoidaan

suo,,,

suolla tuoksuu

kanervainen hetki,

siellä nauravat karpaloiset,

hymyilevät makiasti lakkaposket,

sillä suo on elämän tyynin hetki,kelluva

turpeenmeri joka kantaa päällään vain heitä,

jotka ovat elämänmakeita,luonnollisia ja heitä jotka

eivät taivaantuulille huutele,vaan heiluttelevat niiden pilviä

tavallinen ihminen,,

tavallinen ihminen on

samannäköinen

aamuruuhkassa,ruokakaupasa,

kaikessa elämän

menemisissä,

tavallinen, niinkuin sinä ja minä,,

kaikki ja loputkin,

vaikka he tulevat myöhemmin,

sillä eivät mahdu samoihin hetkiin,.

niihin aikoihin,sillä heillä on erikoisruokavaliot,

herraskaiset tavat,

joten he tulevat sitten kun on väljempää

kun katson taaksepäin,,

kun katson elämääni taaksepäin,

näen pitkän matkan,

mutta yksityiskohdat unohtuneet,

vain suurimmat jäääneet,

jaloimmat enemmän,

huomaan etten ole paljon kierrellyt,

vaikka mennytkin, sillä

ystävät säilyneet,

uudet tulleet,

jääneet, joten en ole tuhisten kulkenut,

pahoja sanonut,

vaikka välillä vihoviimeisiä vedellyt,

sillä olenhan elänyt,

kaikesta voinut ja kaivertanut ilonaiheet,

olemisteni vaiheet,

siksi hymyilen,

kevyen helpottuneesti

värien tanssi,,

syksy on värien

tanssi,se on unelmien

suudelmia,

pienen pieniä pisaroita,

kuiskausten hymyhuulia

leijailevia

suven lehtisii, niitä jotka kivasti

mieltäsi tanssittavat

hyödyt ja haitat,,,

jokaisella ihmisen

askeleella,

teoilla on jälkensä,

haittansa, mutta jos hyödyt ovat

haittoja suuremmat,

ne siedettäköön,

sillä emmehän me muuten

.voisikaan.

siivoton eläjä,,

ihminen on pieni

eläjä

mutta tuhannen tekijä

haittojen kutoja,

siivoton jälkiensä korjaaja,

siksi kestäväkehitys natisee,

luontokato laajenee

valtioterrorismi,,,

valtioterrorismi

on

ihmisinstituutioiden kauheinta,

alentavinta,

eikä sellaiselle yhteiskunnalle

ole olemassaolon oikeutusta

älä lannistu,,,

älä lannistu,

vaikka hetket näyttävät

toivottomilta,

vuoren

jyrkimmältä,

sillä elämässä on aina hetkiä jotka

voittavat synkimmätkin,

arvaamattomat suonsilmäkkeet,

toivottomuuksien synkimmät hetket

epävarmuus,,,

epävarmuus pelottaa ja

luo hauraita askeleita

toivottomia hetkiä,

siksi on hyvä,ettet astele heikoille

jäille,

elämänliukkaile hetkille

joissa et voi vaikuttaa,

määrätä  kulkusuuntaasi

uhkarohkeat,,

elämä ei onnistu

hyvinpäin

uhkarohkeita,sillä

he keikkuvat liian usein sen

äärilaidoilla

monimutkaiseti,,

monimutkaisesti ei kannata

elää,sillä se vie hyviltä

hetkiltä aikaa

jokapäiväinen juttu,,

elämä on jokapäiväinen

juttu,

siksi älä jätä

yhtäkään olematta

elämänrikkaat,

elämänrikkaat ihmiset

viihtyvät

kaikinlaisissa hetkissä,

niissäkin jotka näyttävät

monille tyhjiltä

älä kosketa arkoja,,

älä kosketa arkoja,

vaan ole läsnä,

ole turva turvattomille

avuttomille,elämäänsä

eksyneille, ole ihminen ihmiselle,

luonnon pienemmillekkin,

sillä vain siten olet sinä,

vierustoveri,naapuri,hyvänpäivän tuttu,

tuntematon,

ihminen jota katsotaan korkeammalle,

sillä sellaisia ei ole monia

ole onnellinen vähästä,,

 ole onnellinen vähästä,

sillä niiden kautta suuremmatkin

lähenevät,

siksi anna jokaiselle vähäpätöisemmöllekkin asialle

huomiosi,sillä sen kautta aukenevat elämän

suurimmatkin ääriviivat

elämänloikka,,

 ennen suurta elämänloikkaa

kannattaa ottaa tavallisesti,

tuumailla ja kutoa

perusasiat kuntoon,

sillä suuren loikan jälkeen

monet muuttuvat,kauemmaksi siirtyvät,

tutut ja tuntemattomat

en suunnittele suurempia,,

 en suunnittele suurempia,

vaan päivästä toiseen

elelen,kahtelen ja elämälleni

vilkuttelen,sillä mitäpä minä

enemmällä,sillä olenhan

tottunut näinkin olemaan

rakkaus on unelma,,

rakkaus on unelma,

tähtien loisteella tunnelmoitu,

mutta ei arjen valo,olo,

sillä arjessa aika on pitkä,lyhyt,

niin pitkän tynkä

ettei sen suojissa sydänten tunteet

aamusta iltaan voi,

sillä arki on tunteeton,nälkäinen, eikä

siksi toistaan halaile, paitsi silloin kun

tunteet saavat ylivallan ja sekin mahdollistuu

vain ennen arkea

normaali ihminen,,,

ihminen on normaali

silloin kun hän

kävelee muitten perässä

allah ja jumala,,

allah ja jumala,

isoja herroja, menneitä, muttta

yhäkin vaikuttavia,

siksi maailmassa kytee

uskottomia,sotia ja kinoja,

vainoja ja kateutta,

siksi,etteivät he ymmärtäneet

elinaikanaan sopia

rikastu,,,

kukaan ei rikastu itsellään,

vaan siihen tarvitaan

toisten apuja

jokainen ihminen,,

 jokainen ihminen on 

uranuurtaja,

rekensä vetäjä ja viimein

se tyyppi,

joka itekseen vanhenee,

sillä hällekkin koittaa elämänsä syksy,

kuten niittykukkaselle,

jonka terälehdet lakastuvat,

kortensa taipuu,

maan poveen vaipuu

köyhän näköiset ihmiset,,,

köyhän näköiset ihmiset ovat

elämänrikkaita,

jokapaikan kokijoita,

kohtaloittensa selättäjiä,

taivaanlintujen lemmekkejä,

sillä he tietävät minkalaista on

elää varjojen mailla, hetkenkolosisssa,

joissa aamuaurinko ei jaksa nousta

olen vaan,,

 vuodet vaihtuvat

vanhenen,vähitellen,sillä joka toinen

päivä olen

vaan,

eikä silloin tapahdu mitään,

olen vaan ja katselen ohimeneviä,

nuorempia,

sillä vanhemmat eivät vaivaudu,

minunkaan vertaa,

ne hetket ovat mukavia,sillä minun ei tarvitse

enempää kasvaa, vaan olla, tahi tulla mennä,tulematta, 

sillä on tärkempää

syöttää puiston puluja

toivottoman tiet,,

en tähteäni tavoita,

sillä olen hitaampi,kauempi ja maallisempi,

mutta kurkottelen,

jokainen päivä tavoittelen, toivon ja toivon,

muttta viimein kohtaloni polvelle antaudun,

sillä tähteni ei minua huolinut,

olenhan ollut varjojen teillä, niillä joissa ei

tähdetkään viihdy,sillä ne tiet ovat

toivottoman tiet

aikansa kulkija,,

 ihminen on aikansa

kulkija,

hetkiensä viilettelijä,

kunnes aikansa iltaantuu,

tyynemmäksi tyynyttyy

aika,,,

 aika ei kasva vanhetessaan,

vaan myöhemmäksi ajastuu ja

samalla valjastaa kaiken mukanaan

päivettymään,huomisiin siirtymään

metsän pienin,,

katson metsän pienintä

puuta,ikihongan lasta,

hennon vanteraa,

jolla on tuuhea

tukka,

latvus,joka hulmuaa tyynensäässä

tuulenvireessä

hamuten sinitaivaan korkeksiin,

äiteensä pituiseksi,

isänsä vahvuiseksi

työmies,,,

työmies on

kaunis mies

sana,

sillä hällä on känsäiset kourat,

luja mieli ja eläväiset silmät

aito tyyppi,,

ihmisen ensimmäinen

esi-isä oli

aito tyyppi,

oikea jänghien jäpä joka

tuli toimeen luontonsa kaa,

vaikka välillä humalapäissään

riiteli joukahaisen kaa,

kyni lintuja elävältä,

repi karhulta nutun itselleen,

onki muikkuja ja silakoita,

jotka suuttuivat moisesta

käyttäytymisestä ja rupesivat tarttumaan

vain verkkoon ja sen harvasilmäiseen

kokoon

jalorotuinen,,,

ihminen on

jalorotuinen,jalostettu,

jokasään

kestäjä,

mutta heikko itsetunnoltaan,

siksi heitä ei pidä katsoa päästä

varpaisiin

esteet,,,

kaikkien yli pääsee,

paitsi itse

aiheutettujen

paikat puutuu,,,

paikat puutuu

jos juutut aloilles,

siksi hyppää jaloilles ja

häippäse taholles

viisaat ihmiset,,,

viisaat ihmiset

eivät ulotu kaikkeen,

vaan olennaiseen

älä rakenna aitoja,

älä rakenna aitoja

muureja,elämänesteitä,

sillä ne rajoittavat näkemästä

tuntemasta

maapallomme,,,

maapallomme on syntynyt

vahingossa,

monen törmäyksen tönimänä,

siksi olemme nykyisenlaisia,

muttemme ikuisia,sillä se olisi

liikaa tönijöillekkin

suomalaiset papit,,,

suomalaiset papit ovat

ovat maallistuneet,

tavallisiksi laantuneet,

siksi meillä vähemmän

yhteiskuntariitoja

haravoida,,,

ruska on

elämänkaunis,

hempeän värikäs,

kauniin kirjava,joka

saa sadepisaratkin tanssimaan

haravoivan hymyilemään

poliittinen puolue,,,

polittinen puolue

joka elättää itseään pelolla ja

ennakkoluuloilla

ei ole huomisen sadokas,

hyvän tuottaja

tarpeeksi vanha,,,

kun olet tarpeeksi vanha

et halua kiivetä

korkeimpien

yli,

sillä olet sen ikäinen jolloin

haluat lähemmäksi

vajota

vihreä siirtymä,,,

vihreä siirtymä on

huomisen

väri

maailmanherrat,,

maailmanherrat harvenevat

sillä elämisen omistuspohja

laajenee

kysynnän ja tarjonnan lait,,

kun kysynnän ja tarjonnan

lait horjuvat,

mielet alamoituvat

uskonherrat

uskonherrat sotivat

mielellään,sillä heillä

uskomuksensa vierellään,

siksi lähi-dässä

kipinöi,ukrainassa salamoi

syys on,,

syys on

harmaan henkinen,

kauniin ruskainen,

se on vuodenaika jolloin ihminen

kerää itsensä talven varalle,

vieruskaveriksi,

siksi karistelemme itsemme turhista

kuten lehtipuutkin

tavalliset päivät,,

tavalliset päivät

ovat

tyyniä,äänettömiä ja niitä

joita ei viikon päästä muisteta

nykyajan orjat,,

nykyajan orjilla

ei ole

näkyviä kahleita,

vaan näkymättömiä,

niitä joita ei voi katkoa

ydinaseet,,

ydinaseet ovat vaarattomia

aseita

terveiden käsissä,

mutta hullujen kourissa

kaiken tuhoavia

lokakuu,,

 lokakuu,hetki jolloin

elämä on itsensä

kokoinen,

paljas

toivonkipinöitä,,,

älä ruoki epätoivoa

harmaan ikäviä

toivottomuuden

hetkiä,

vaan sytyttele hymylläsi

toivonkipinöitä

ennakkoluulot,,

ennakkoluulot murentavat

monenmonta hyvän 

alkua,sillä ne

aitautuvat

yhteensopivia,,

ihmisten tulisi toistensa kanssa

jutustella,

asioita käsitellä,

mietteitään muotoilla

asenteitaan muokkailla,

sillä vain siten ne ovat yhteensopivia,

eikä jatkuvasti tuottaa yhteentörmäilujä, noita

ikävänharmaita turhamaisuuksia aikaansaattaa

liian väljästi,,

 liian väljästi solmitut

sopimukset jättävät tilaa

heille,niille jotka oikovat

sieltä mistä mahtuvat,vaivatta

sopivat, siksi elämä on täynnä

ihmisen kokoisia käyttäytymisohjeita,

sanktioita

kuuluvat sanat,,

 on kuuluvia sanoja,

kuulumattomiakin,

on, silmillä kerrottuja,

kehonkielellä ilmaistuja,

on,sillä jutustelu kannattaa

aina,hiljaisuudessakin,hetkissä

joissa kerrotaan ja vastaanotetaan

maanantait,,

maanantait ovat

arkisia,

paitsi vuorotyöläisille,

joka toipuvat viikonlopusta

pienet jutut,,

pienet jutut ovat

tämänpäivän

näköisiä

siksi

ne

ovat näköisiäsi,

niitä näitä jotka ovat vierelläsi

silloinkin kun

hetket seuraaviksi muuttuvat

huomisen kokoiset,,

ihminen on päivän

lapsi,

hetkien vanhempi,

tyyppi joka muovautuu

itsensä edessä vasta jälkeenpäin,

sillä

hän on tänään nuorempi kuin

huomenna,

jonka vuoksi

hänen suustaan tänään

sanotut totuudet ovat huomisen kokoisia

padasjoella

Padasjoella pääset

tunnelmiin

joita eivät Liikennevalot

ohjaile, vaan Tunnelmasi,

sillä siellä eivät elämän Kiireiset

ole Etuajooikeutettuja

lokakuu,,,

lokakuu,

hiljaista,

ei enää kesän ääniä,

muuttolintujen auroja,

vaan hiljaista,

niin tyyntä että näen

talven kuiskauksen,

arjenkin, kaikki sen yksityiskohdat

joita suvituuli kesäniityllä heilutteli

aamiainen,,,

ihmiselämä on

kasvamista

alusta loppuun,

siksi sen jokainen päivä

aloittuu aamulla,

elämän aamiaisella

avoimin silmin,,

kun katsot asioita

avoimin silmin

huomaat niiden olevan

tavallisia,vaikka ovatkin juuri nyt

erikoisen näköisiä

silloin on hyvä,,

silloin on hyvä olla

~kun ihtensä kaa

tuloo toimeen

unelmat syntyvät,,

unelmat syntyvät

kaipauksesta,saranottomasta

ovesta,päivittäisestä elämästä,

jolla ei hymyäkään

ikuisuus,

lyhytkin aika

voi olla

ikuisuus,

jos se ei ylety

päivänvaloon

intutuutiot,,

kun olet kesyttänyt luontosi

mielesi,

elätte tavallisen arkisesti, niin

että päivät vuosiksi vaihtuvat,

alut lopuiksi vaihtuvat,

eikä yhtään siellä yhtään elämän kohokohtaa,

lempeitä,eikä äkkijyrkkiäkään,

olet elänyt elämän,

tavallisen elämän,jolloin hymyilit ja itkit

vähemmän, kuin hän joka antoi elämänsä

intutuutioiden valtaan

 

tuulimyllyt mahdollistavat paljon,,,

 tuulimyllynlavat pyörivät

hartaan hitaasti,

melkein äänettömästi,

hiljaisemminkuin minun

tuhiseva koirani, jonka kanssa huilaamme myllyn juurella,

paikassa jossa huomaan yöpyneen myös hirvieläimen,

sillä jätöksensä ovat viellä höyryäviä

katselen muuttolintujen

talvimuuttoa,

kurkia ja hanhia,peesissään tilhiä ja muita

viimeisiä muuttajia

nautimme eväämme ressun kanssa,

huilaamme hetken ja sitten

lähdemme takaisin

myllytien parkkipaikalle, jossa on autoni,

elämäni kuljetusmahdollistaja,

sillä olen liikuntakyvytön,rullatuolilla liikkuva

luonnonystävä,

siksi minulle tuulimyllyn olemassaolo

mahdollistuttaa enemmänkuin valtatien

levähdyspaikat,sillä myllytiet pidetään

kunnossa kesät talvet ja näinollen pääsen

lähemmäksi luontoani,eikä minua haittaa

myllyn olemassaolo näillä kivikkoisilla

metsälohkoilla,vaan päinvastoin,

sen avulla pääsen luontoni

syliin

metsästäjä,

metsästäjä on

enemmänkuin riistan jahtaaja

lahtaaja, sillä hän on

elämänsä haravoiva,tähystäjä ja tuntija,

samoilija ja arkensa pyydystäjä,

luonnonystävä,eläinten ja kaikkien,

sillä hän ymmärtää luonnon monipuolisuuden,

kestävänkehityksen merkityksen,myös luonnollisen

poistuman,eläinten kannanhoidollisuuden, jonka seurauksena

riistakannat pysyvät kokoisinaan

epämieluisat,,

 en katso vihaisesti

epämieluisiakaan,

sillä nekin syntyivät viattomina,

mutta elämäntuulissa kovettuneet,

sietämättömäksi vääntyneet,

siksi ymmärrän heit,niitä näitä,vaikken

sen enempää

elämänilta,,

 arki on jokaisen

hetki,

aamusta alkaen,

seuraavaan ja kauemmaksi,

sinne saakka jolloin elämänilta

kutsuu luokseen

sattumat,,

sattumat merkitsevät

enemmän,

sillä ne ilmestyvät ilman

erillistä kutsua

kotimaisuus,,

 kotimaisuus on laatua,

sillä  niillä on kestävänkehityksen

raakaaineet ja yhteiskunnan hyväksymät

olosuhteet,

siksi ne kestävät huonommatkin

olosuhteet

paras kaveri,,

 älä rakastu liikaa itseesi,

sillä siten menetät

parhaan kaverisi

älä vangitse,,

 älä vangitse itseäsi

yhteen

ajatuskulmaan,

asenteisiin,sillä elämää on sielläkin,

minne ei pääse julkisilla,

eikä edes polkupyörällä

jälkeenpäin,,,,

älä katso jälkeenpäin,

vaan muistele,

sillä elämä on edessäpäin,

huomisissa

esikuvat,,

ihmiset jotka eivät ole

esikuviasi

ovat

kuitenkin samanrotuisia,

heitä meitä, jotka synnyimme eri olosuhteissa

kohtaloissa,

hetkissä joissa ei ollut valinnanvaraa,

siksi älä käännä hälle,meille,heille selkääsi,

sillä siihen hän, me, he jo tottuneet

vaan ota syliisi,halaa,

sillä olethan löytänyt itsesi

aina on parempi,,,

aina on parempi

elää sopusoinnussa, kuin

ainaisessa kinassa,

sillä siten jää enemmän aikaa

muuhun,

eikä tarvitse itseään ylentää

laskea,vaan voi mennä tulla omine

hyvineen

askeleet,,

askeleet jotka otetaan

vaikkei otetakkaan ovat

askeleita jotka kulkevat

tyhjänään

askeleet vievät

johonkin,

tuovat jostakin,

hänet,heidät jotka tahdostaan otetaan,

muut menevät,tulevat, vaikkei niillä

kävelyttäjääkään

siksi elämä kulkee

joillakin niin,

ettei

päässyt alkujaaan pidemmälle,

vaikka askeleet olivat ehtineet

varjosi kuva,,

jos voitat itsesi,

voitat kaikki,

sillä sinua vahvempaa

ei olekkaan,

vaikka nyt olet varjosi

kuva

yön jälkeen,,

 yön jälkeen

saapuu seuraava,

mutta ennen sitä toivonkipinä,

alun ensimmäinen,

tuhansien juttujen sytyttäjä

aamu,

aamu,elämänlapsi,

alkujen ensimmäinen,

tuhansien tarinouden esikoinen

huoltovarmuutemme,,

älä luovu hallintaoikeudestasi,

sillä sen jälkeen olet

orja,

kuluttaja joka ei voi tinkiä,

suuntaansa vaihtaa

 

suomen vesihuolto ei saa kokea

samaaa mitä koki sähkömarkkinat,

kun ne myytiin carunalle

 

perusterveydenhoitomme on ajettu

siihen tilaan jossa ulkomaalaiset 

terveysjätit näkevät elämänsäsä

tilaisuuden,busineksen jolla tehdään

rahaa, sijoittamatta mitään,

rakenteisiiin,kansanterveyteen,valistukseen,

ennaltaehkäisyyn,

siksi

julkinen terveydenhuoltomme olkoon

jatkossakin jokaisen suomalaisen veronmaksajan

turvasatama vaivoineen,

satama joka ei kysele katetta info-tiskillä

julkinen terveydenhuolto on osa

perusturvallisuuttaamme,

huoltovarmuuttamme,

siksi sitä ei pidä

myydä jälleenmyyyjille, pääomasijoittajille,

kuten tehtiin caruna kaupoissa

älä kohtele huonosti,,

älä kohtele ketään

huonosti,

älä itseäsikään,

sillä niitten seuraukset eivät

näytä hyviltä

elämänpoikanen,,

kaikkien harmienkin jälkeen

löytyy

valkoinen,

rauhallinen hetki, tuokio,

jolla ei ole kiire,

eikä se ole mihinkään menossa,

vaan odottamassa minua,

elämänpoikasta,jolla jalka juuri nyt 

heikosti kantaa

hetkenherrat,,

hetkenherrat eivät

kestä muuttuvia olosuhteita,

niitä näitä

joissa tarvitaan ihmislujuutta,

siksi mä en heitä

pidä edes

helppoheikkien veroisina,

vaan joutavan

tuulisina joutukkaina

sopeutumalla,,

sopeutumalla elämäntilanteisiisi,

et rakenna ylittämättömiä

esteitä,

niitä karuja kohtaloita joissa ei ole

yhtäkään hyvää

elämänvahvat,,,

elämänvahvoja ei ole,

sillä

me kaikki rapistumme

kohtalomme kynsissä,

mutta pärjäämme kyllä päivittäisissä

kamppailuissa,

sillä meillä on sinnikäs mieli,

joka viheltelee kivoja

viheliäät,,

 älä pelkää itseäsi

suurempia vaan

heitä,

jotka eivät mitään

oo,sillä he ovat elämän

viheliäitä

sinnikäs,,

kun aikas yrität,

sinnittelet,vaivoinesi kiemurtelet

tulee hetki

jolloin elämäntuulet kääntyvät,

suotuiseksi tyyntyvät,

sinulle,

sinnikäs,

elämänhaluinen

hienot hetket,,

hienommat hetket

hymyilevät,kaikkialle

heiluttelevat,sillä niitä

ei pidättele ahdistuksien

kahleet

läpivalaistu elämä,,

läpivalaistussa elämässä

ei ole hohtoa,

pimeitä hetkiä,

eikä yhtään

yksinäistä hetkeä,

omanhetken rauhaa,

piilosoppia ja niitä nurkkia joissa on joskus

hyvä kärvistellä, hitosti irrotella

ammattiliitot,

ammattiliitot ovat

etujärjestöjä jotka nyhtävät

jäsenilleen siedettäviä työoloja,

niitä joista saa korvauksen jolla saa

muutakin kuin ylähuulen leivälleen,

mutta ilman liittoja joutuu sittenkin joka

jeppe

selkä suorana itse huolehtimaan

elämisentyylistään

oikotie,,

oikoteitä ei ole,

sillä sieltä pääsee vain

nopeammin umpitien solmuun,

joka on niin kivulias tie, ettei sen jälkeen

maistu askelkaan

itseään kiikutella,,

itseään ei kannata suinpäin

muutella,

sinne tänne,

heilutella,

laidasta laitaan kiikutella 

jos samalla

ei perustuksiaan valvistele,

uusille jaloille asettele

elämä on hetki,,,

elämä on

hetki ja sitten toinen,

kaikki,

myös ne jotka eivät

rinnallasi enää kulje,

sillä elämä on matka,

toisille hetki,toisille enempi

vähempi

paineet,,,

joskus ihmiseen kertyy

liikaa paineita,

niitä täytyy

vähentää ventiileistä,

joista tehokkain on huolien

heittäminen taiwahan tuuliin

kuilun partaalla,,

kuilun partaalla

ei paljoa viisastella,

juonia punota,

vaan siinä tasapainoitellaan,

tasasesti hengitellään,

siksi ihmiset ovat silloin

puhtaimmillaan

olomuoto,,,

tärkeintä ihmiselämässä

on hakea hyvä

olomuoto,

kokonaisuus joka ei lepattele

tuulissa,

läsähtele helteillä

eri tyyppi,,

ihminen on

alussaan eri tyyppi kuin

viimeisellä henkäyksellään,

sillä hän on kosketellut elämän

hetkiä,jotka ovat jättäneet pysyvät

jäljet

ilmansuunnat,

ihmiselämässä on tärkeintä on 

selvitä,

sitten hetki jolloin

haistellaan ilmansuuntia ja

kolmanneksi mennä siihen suuntaan

jossa on leudommat tuulet

sanomiset,,

politiikassa saat sanomas

perille parhaiten kun heität

ne muitten sanomisiksi

jokainen aamu,,

jokainen aamu on

alkuja,

ensimmäisiä tekoja

silmien avaamisia,

jokainen,nekin jotka myöhemmin

heräävät

ennakointi,,,

ennakointi lisää

turvallisuutta,lisää

matkaa kuilun partaalle ja

antaa mahdollisuuden verran aikaa

perusarvot,,,

ihmiselämä on

perusarvoja,

sillä ne pitävät paletin

kasassa

eiliset on nukuttu,,

eiliset on nukuttu,

tänään valvotaan uusien

kaa

kaikki,,

kaikki on

reunoja myöten,

muut ovat vajaita

vapaa ihminen,,

vapaa ihminen viljelee

laajemmalti,

hymyilee mahtavemmin,

eikä kahlitse itseään ikäväään,

turhiin,joutavin, vaan liitää niinkuin

keväänlintu

perhonen, he jotka saavat elämänhymyn 

nauramaan,hyviä tuottamaan, siksi heidän vapaus

tarttuu itseensä kahlittuihinkin

ensikukkaset,,

 arki on

aamusta iltaan,

yöstä aamuun ja samoja,

siksi ihminen päivettyy helposti,

mutta he jotka tykkäävät loikkia polun

viereen ovat iloisemman kevään ensikukkasii

päivätirsat,,

jos olet aikaisin

liikkeellä,

olet ensimmäinem,

hän joka näkee

just heränneitä,

heitä, jotka venyttelevät silloin,

kun sä otat päivätirsat

hiljaisuuden hetki,,

 syksy on

hiljaisuuden hetki,

ruskan retki, se on pienten tuokioiden

loistetta,muistoja,katseita,

muttei suuria puheita,

sillä ne on sanottu

terroristiset yhteiskunnat,,

terrorististen yhteiskuntien 

tavalliset ihmiset joutuvat

olemaan hallitsijoittensa

ihmiskilpinä,

kaikkialla,

sillä nämä itsehyväiset pelkurit eivät

uskalla vastata face in face,

vaan piiloutuvat kansalaistensa

joukkoon

sotekeskukset,,

yhteiskunnan täytyy tukea

perusterveydenhoitoa

sotekeskuksissa,

eikä tuhota

niitä

yhteiskunnan päättäjät hoitojonojen jatkoksi,,

 jos yhteiskunnan päättäjät

joutuisivat sairalaaloitten

hoitojonoihin jonottamaan,

he ehkä ymmärtäsisivät

ettei se ole elämän helpompia

hetkiä

purran ja orpon hämäräsakki,,

laillisestikkin voidaan

varastaa,

valtiokin, joka ei välitä

tuontaivaallista ihmisten terveydestä,

vaan antavat heidän jonottaa sairauksineen,

siksi se on laillistettua varastamista,

josta ei joudu telkkien taakse,

vaikka kuuluisivat, koko orpon ja purran

hämäräsakki

totuus,,

totuus ei ole

pysyvää,sillä ne

muovautuvat

olosuhteistaan

huolehdi,,,

elämä on isompi

kuin ympäristösi,

mutta ympäristösi on

merkittävämpi kuin kaukorannat,

siksi huolehdi sen hyvinvoinnista,

sillä se säteilee pidemmällekkin

elämänrakentaja

hyvä elämänrakentaja

ei rakenna mitään

tyhjänpäälle

kauaskstseinen,,,

kauaskatseinen ei jätä ketään

epätietoiseksi

sanoistaan

teoistaan,sillä hän ei tahdo

pystyttää kysymysmerkkejä,

vaan hyväntuulen viestejä

yhtä matkaa,,,

älä muokkaa ympäristöäs

halujesi orjaksi

vaan avita

sitä kulkemaan kanssasi

yhtä matkaa

kutoa,,,

päämääriin päästään

parhaiten

sitouttamalla ihmiset,

sillä silloin ihmiset

kutovat yhteistä

tuhannet silmät,,,

tuhannet silmät näkevät

enemmän,

~tunteet tuntevat

kädet tekevät,

siksi tasapuolisuus   ja solidaarisuus

luovat suurempaa ,vahvempaa

yhteiskuntakestävyyttä,osallisuutta,

yhdenvertaisuutta joka ruokii jokaista

olemaan tuottavampia yhteisönsä jäseniä

yhdenvertaisuus,,,

yhdenvettaisuus ruokkii

asennetta jossa kaikki

osallistuvat, tuottavat

aineellista hyvää,

eikä vain kulutusta

levolliseen muottiin,,,

kun saat elämäis asettumaan

levolliseen muottiin,

jää sulta pois

monta

harmaan hetkee,

niitä tuokionkuvia jotka eivät

hymyile ollenkaan

sovitutusti,,

kun toimit sovitusti,

niin koet vähemmän

ikäviä,

mutta jos kohtaatkin,

olet niskanpäällä,

toisin kun he jotka

viilettelevät miten sattuu

kun katsot,,,

jos katsot laveammin

elämää,

huomaat että se sisältää

enemmän hyvää kuin pahaa,

mutta mitä lähemmäksi tulet

ihmisen arkea sitä synkemmiltä

monet näkyvät

terroristit ja rikolliset,

kaikilla on oikeus elämään,

heilläkin jotka vähemillä

ovat,

mutta rikollisilta ja terroristeilta

tämä poikkeus kahlittakoon,

sillä

on oikeus ja kohtuus, etteivät he

saa luonnossaan elää,

vaan siellä missä eivät luo

ihmisvihaa,raakuutta,kärsimystä ja

kuolemaa

yksinäinen ihminen,,,

yksinäinen ihminen ei synnytä

elämänhaavoja joita muut

laastaroisivat,

koska

heillä on syvät haavat

itsessään,

siksi he eivät kävele puistoissa

käsikädessä,

halaa hyvänpäivän tuttua

tuntematonta,

sillä he ovat heille olemattomia

syksy lähentää,,,

 syksy lähentää

ihmistä lämpimiin hetkiin,

tyynyn pehmoisiin olosuhteisiin,joissa

rakkaudenliekki kynttilän selässä

liehutteleee,

takkavalkiassa 

lämmittelee, sillä pois ovat liidelleet

suven hetket jotka liehuttelivat elämän niittyvillä,

kesälaitumeilla,

tuhannen mukavasti keinutteli sielläkin mihin hän ei mahtunutkaan,

siksi syksy on elämän

syvin,

tärkein hetki jolloin ihminen itseensä sovittuu,

läheisiinsä takertuu,

tavallisiin arjen asioiohin paneutuu,luojalleen kumartuu,

syvimmilleen polvistuu

älä aliarvioi,,

älä aliarvioi ketään,

vähintäkään,

sillä niillä on mahtavat ponnistusvoimat

suuttuessaan

älä muokkaa,,

 älä muokkaa elämänkaikkeutta,

sen pienintä reunaakaan,siillä

kaikki vaikuttavat kaikkeen

tavallinen ihminen ei yllä

jokakolkkaan,

mutta hän yltää

ostoskäyttäymiseensä,

siihen

niihin joilla saadaan enemmän aikaan kuin

kielloilla

kehoituksilla,

sillä jättämällä ostamatta

luonnottomia,

verisiä tuotteita, emme tue luontokatoa,

huomistamme,kaikkien eläväisten

yhdenvartaisuutta

kevät on ikinuori,,

kevät on ikinuori,

sillä se ei vanhene aikuiseksi,

vaan hymyilee purosen verran,

sitten tyyntyy

suven niittyviksi,syksyn satehiksi

talven pakkasiksi,

keväthankien hohtaviks hankisiks,

kunnes taas syntyy uusi elämänkukka

toivonhymy,kaikkien hetkien isoäiti

syysilme,,

syksy on

suuttuessaan tuulispäinen,

puita heiluttelevainen,tuimailmeinen,

joka puistattelee niitäkin jotka vankasti seisovat,

omahyväisesti patsastelevat,

sillä se on luontoäiteen tuskastumisen merkki

siint,

ettei ihminen elä luontoaan kunnioittaen,vaan aukkohakkailee,

kuivattelee soita,raakkujen elinympäristöjä tuhoten, siksi ja muidenkin vuoksi

syksynilme on joskus tuiman

oloinen

kenenkään armoille,,,

ihmisen ei pidä

joutua kenenkään armoille,

minkään kenkään,

eikä etenkään

välistävetäjien,

pääomasijoittajien jotka hamuavat

luonnonvarojamme,vesi- ja

sähkömarkkinoita ym.

muita luonnonvarojamme,

kansallisomaisuuttamme

sekottuisivat,

ihminen oli

pakko nimetä,ristitä

yksilöidä,sillä eihän heitä

muuten erottaisi,

vaan sekoittuisivat toinen

toisiinsa

hyvin kehittynyt,,,

hyvin kehittynyt ihminen

on myötätuntoinen,

ympäristöstään

huolehtivainen,

hän joka ei katso yli

olan,

ole välinpitämätön vääryyksien

edessä

takana,

vaan pysähtyy ja auttaa

huolehtii,elämää hyvinpäin katsoo,

vähemmistään huolehtii

yön sylissä,,

aamu on yön jälkeen,

ennen pitkää päivää,

siksi se on elämän

lapsi,juuri syntynyt,

eikä viellä yhtäkään harhaaskelta,

noitä jotka päivemmällä horkuen

otetaan,iltaa kohti etukenossa

painellaan yönsylissä tyynytellään

nuoruus,,

 nuoruus on elämän

aikaa,

jolloin kaikki näyttää

itseään näyttävämältä,

mutta ajan saatossa haalistuvat,

sillä silloin ne eivät kuki elämän

kauneimpia unelmia

arki on,,,

 arki on tavallinen

päivä,

hetki ja tokionkuva

joka kääntyy seuraavaksi puolen

yön jälkeen,

silloin, kun tyynyttynyt

ilmielävät,,,

asioita kanattaa

katsoa

ilmielävinä, sillä silloin

ne ovat aidoimmillaan

kun katsot,,

kun katsot

ikäviäkin asioita

lähemmin,

näet mistä ne ovat

syntyneet

lokakuu on kuu,,,

lokakuu on

kuu

jolloin hyvästellään,

muuttolintuillaan,

talviteloilleen viltytelään,

menneitä haravoidaan,uusia

punotaan

muita ylempi,,,

älä ole itseäsi

ylempi,

älä muitakaan, vaikka olisit

ylivertainen

syys on,,,,

syys lokakuuksi laihtunut

tuulet lihoneet

illat pimentyeet, 

on siis aikakausi ennen talvea

pakkasii,

pilkkireikii,

kylmän hetkii,

joten ei muuta kun asennetta päälle

kaulukset ylös ja vastatuuleen

itsensä esihenkilö,,,

ihmisen on laadukkaampaa

olla

itsensä esihenkilö

niin

säästyy vähemmiltä

ensikertalainen,,

ihminen on elämänsä

ensikertalainen

viimeinenkin,

siksi hänen

kannattaa

käyttää

aikansa niin että jälkeenpäinkin

hymyilyttää,

suorastaan onnellisuuttaa

turvallinen kolo,,,

jokaisella ihmisellä pitäisi

arjessaan

olla paikka jossa hän tuntee

itsensä turvatuksi

hyväksytyksi,

sillä maailmantuulissa ei sellaista

koloa löydy

yllinkyllin,,,

ihmisellä on aikaa

ylinkylin,

ellei hän ole

sitoutunut jokajuttuun

pidemmälle,,,

pidemmälle 

kerkiät

kun aloitat 

ajoissa

etujärjestöt,,

etujärjestöjen nokkamiehet

ovat hyvin

ravittuja,

tulevaisuutensa turvanneita,

sillä onhan heillä edustettavia

poppelipuu,,

 jokaisen päivän ei kannata

olla samanlainen,

sillä se tylsistyttää,

tyhjäänpäin katsotuttaa,

siksi hyppää happihyppelylle ja

vaeltele lähiluontoos,

vaikkapa puistoon,

jossa poppelipuu heiluttelee lehtiääm

pulut tanssivat tavallisiaan

keskivertoihminen,,

keskivertoihmisistä ei tule

suurihmistä,

kuin

                                          kompromissin kautta

sillä vallinnan tekee

luonto,

osan

arjen todellisuus

markkinatalous,,

markkinatalous on

yhteiskunnan

veturi,

mutta sille ei pidä antaa

ylivaltaa,

sillä silloin se tulee hulluksi,

niin hulluksi,

että syö lopulta itsensäkkin

vesi ja caruna,,

vedestä ei saa tehdä

uutta carunaa,

ihmisten riistäjää

mannekiini,,

ihminen on aikansa

mannekiini,

tyyppi joka vanhenee ennen

seuraaviaan,kuntaas kukkaset ovat sukupolvsta

toiseen samannäköisiä 

kaksinaamaiset,,

kaksinaamaiset ihmiset

liukastelevat

omantuntonsakkin

kaa

todellinen hyvinvointi,,

 todellinen hyvinvointi

loistaa aidoimmin

silloin kun

hymy kukkii kaikkialla

 

eriarvoistuminen,

syrjäytyminen himmentävät

yhteistä hyvää

 

siksi yhteiskunta joka haluaa

hyvin voida, ottaa jokaisen

kansalaisensa syliinsä,

jakaa tasapuolisesti

jokaiselle,

vähäisemmällekkin,

niillekkin jotka paremmin voivat,

sillä heidän kauttaan isommat aukenevat,

huomiset aukenevat

turhan turhat,,

 mitä vanhemmaksi tuut

sitä vähemmän

muitten

olot

kiristää,sillä ikä karsii

turhan turhat

elämänlapsi,,

olen elämänlapsi

pieni ja vaivainen,

mutta kokoiseni,

juuri sen pituinen että

mahdun

mahdollisuuksiini 

erinomaiset ihmiset,,,

erinomaisia ihmisä ei

päivänvalossa näy,

vaan

jotkut

heijastuvat heistä

eronnut luonnostaan,,

ihminen on eronnut

luonnostaan,

siksi hän tämäntästä

haavojaan nuoleskelee

etuilijat,

etuilijat ovat

kuolleet sukupuuttoon

digi-ajan saavuttua

aikansa kuva,,

ihminen on aikansa

kuva,

ei itsensä,

sillä ihminen kuvastuu

ympäristöstään,

mut poikkeuksiakin on,sillä

jotkut ovat pitäneet pintansa ja

ovat luontonsa näköisiä

tuumasta toimeen,,

kun ryhdyt tuumasta

toimeen

jäletkin näkyy

monimutkaiset,,

älä tee asioita

monimutkaisesti, vaan

pyri ratkaisuihin jotka näkyvät

alusta loppuun

elämänkulkija,,

älä jähmety,

vaan mee ja tee

koe,

soutele elämäis vesistöis,

pysähtele makkuulles väsähtäessäis,

majoitu satamiin ja tervehdi

aina luontoas joka herää ennen

sinua,

elämänkulkija

elämänhehku,,

ikä on kaunis

sana,

jokaisessa kohtaa

elinkaaressa,

mutta alussa ja lopussa se

suorastaan loistaa elämänhehkua

vapaat vievät rahat,,

vapaaaika tuhlailee

ihmisten rahat,

joten mitä enemmän olet työnsyrjässä kiinni,

säästät,

vaikka kulutatkin

bysantti

niin kauan kun

pystymme itsenämme toimimaan

on elämää,

ihmisen elämää,

mutta tekoälyn vallatessa

markkinat,

ihminen jää ja ikuistuu

bysantin kaltaiseksi,

mennen ajan muistokkaaksi

markkinatalous,,

markkinatalous on hyvä asia

yhteiskunnalle,

mutta sen kanssa täytyy

olla varovainen,

sillä "hälle" ei pidä

antaa

enemmistöosakkuutta luonnonvaroihin,

usein ei yhtään

säädellä,,

 et pysty valitsemaan

alkujais

loppujais,

mutta pystyt säätelemään

niiden välisen ajan

lokakuu,,,

lokakuu on

kuu

jolloin luonto hiljentyy,

ihmiset tasoittuu ja kaikki muutkin

sijoilleen jäävät,

paitsi muuttolinnut, jotka

sinitaivaalla liitelevät

evästään kohden

elävien kirjoissa,,

 pidä itsestäsi sen verrn

ääntä,

että huomaavat sinun olevan

viellä elävien kirjoissa

itsepäiset,,

itsepäiset ihmiset eivät

etene kovin helposti,

sillä

eivät ole

ensimmäisiä jotka luovuttavat

älä komeroidu,,

älä komeroidu,

koska silloin

yksinäistyt,syrjäännyt,

koska

sinua ei ole,sillä

ethän ole

kaivatavissa,tavatavissakaan,

vaan olet elävä kuollut

joka elää vain väestökirjanpidossa

elämisen äänet,

elämisen äänet

sallittakoon,

myös

kerrostaloissa

joustoluotto,,

jokainen ihminen uupuu,

toiset hetkittän,

monet pitkittäin,

siksi elämän täytyisi joustaa

joustoluoton lailla

antamalla vapaakuukausia,

jotta mielenkehokin elpyisi jälleen

uuteen kevääseensä