elämä ei ole pelkkää
arkea,
sillä jos se sitä olisi,
niin näkisimme vain harmaita,
tuntemattomia,
heitä meitä jotka emme tunistaisi,
toisiamme,itseämmekään,
silllä arjen exelit määräisivät
tahtimme
onneksi elämä ei ole
niin tahi näin,
vaan se on milloin
mitenkin
siksi olemme ihmisiä
erikasvoisia,
luonteisia,
kaikkea
katselen haavoittunutta
ihmistä,
minulle tuntematonta,
monille muillekkin, sillä hän ei ole
vieraanvarainen,eikä mitään,
sillä hän on
yhteiskuntamme poisheitetty,
nuori,hän
jolle ei ole riittänyt valtakoneiston
aika,
kodin lämpö, eikä mikään,
siksi hänestä tuli hukkaan
heitetty,
manantaikappale, jota kela ruokkii
jos olet vain itsellesi
tärkeä,
olet karannut muitten
joukosta,
mennyt pois ja perustanut
itsesi,hetken ja sitten et mitään
ihmiset nykyaikaistuvat ja
samalla tavallistuvat,
siksi he ovat
kuin
samasta puusta veistetyt,
eikä heissä ole enää
entisaikojen pihkaisia ukonkänttyröitä,
karjakkojen asennetta,
vaan he ovat tulleet mainoslehtisten
kokoisiksi,
heiksi jotka vanhenevat katsellessaan
itseään,olematonta
jos ihmiset tietäisivät vain
lähiympäristönsä
asiat,
he eivät kaivaisi ojia
pääteitten varteen
syksy vaihtuu marraskuuhun
hiljaiseen kuuhun
hetkiin jolloin odotetaan
seuraavaa
kuuta
jossa hohtavat
jouluisat valot ja suuren juhlan odotukset,
hetket jotka ovat lumivalkoisii,
kuurankukkasten hentoisii
sankarit eivät
pakene,
sillä he tahtovat
olla ensimmäisinä, kun
raunioille saapuvat he joiden olisi
pitänyt olla etulinjassa
mukavat ihmiset ovat
hetken
rentoja, vilpittömän
ohkasia, sillä he eivät ole paketoineet
itseään turhilla
hetken mielijohteista
syntyneet ovat
vaivattomia
rakentaa,
mutta monimutkaisia
purkaa
suomen itsenäisyys
seisoo
vasemmistolaisten
vuoksi vankkana,
sillä hehän tahtovat elää
kunnollista elämää isänmaassaan,
kuntaas rahanvoimahahmokkeet myyvät nahkansa
eniten tarjoaville
venäläiset pelkäävät
itseään vahvempia,
siksi he käyvät vain
heikompin kimppuun
elämänliikkuvaisille ihmiselle
sattuu enemmän kuin
laiskustuneille,
sillä hehän kohtaavat
monta elämän ohtaa,
toisin kuin he jotka vain
kahtelevat omaansa
riistaeläimet ovat
maukkaimpia ruokapöydässä,
kuin
tuotantoeläimet,
sillä ne eivät ole elävinä
marinoituja
marraskuu on
kuu
jolloin kaikki on täynnä,
siksi olen vain,
elän aikaisemmillani
valoisempien hetkien tuomisilla
elämännälkäiset ihmiset
saavat muutkin
hyvinpäin
olemaan, sillä elämänilo
saa nuutuneetkin virkistäytymään,
haavoittiuneet tervehtymään
kaikki elämänvaiheet
ovat
olosuhteittensa näköisiä
siksi niitä ei kannata verrata
entisiin.tuleviin.
katselemalla hyvään päin,
sinne jossa on vähemmän
hetkiä joita
joudutaan
puimaan tämäntästä,
pääset vähemmällä,sillä
sinun ei tarvitse nähdä kelvotonta
satoa
elämä on värien tunnelmii
tuoksuja ja joskus aamun
herkkuhetkii
jolloin ei mennä kiireen
rattahil
vaan itsenään, niinkuin keväinen kukka
joka nupustaan aukeaa,
puhjeten päivänmittan kauneuteensa
nuoruus on
ihmisen kevät,
elämänhetki, jolloin kaikki on
edessäpäin,
vähät ja isot,
mutta mitään ei näy,
vain tunnelmat ja tuhannet
etukäteen otetut askeleet
isot kysymykset
syntyvät kun
aikaisemmin esitetyt
väistettiin,
sillä kysymykset kasvavat
mikäli niihin ei vastata
ihminen ei ole
uusiutuva luonnonvara,
vaikka synnyttääkin seuraavia,
sillä nämä uutukaiset eivät halua elää entisten
malliin,vaan raivaavat uusia elintapoja,
jotka nyhdetään tekoälyn voimalla, ei luonnollisimmalla
tavalla,
itse elämällä,kokeilemalla, pettymällä
onnistumalla,
siksi ihmiskunta muuttuu pikkuhiljaa
hiljaisiksi taivaan
tähdiksi,
heiksi jotka näkyvät vain silloin kun muut
nukkuvat
luonnonmyrskyt
heiluttelevat elämää,
mutteivät iloisella mielellä,
sillä
ihmiskunta on karsinut liiaksi
heitä,
elämämme ylläpitäjiä
yksilö on
viaton ihminen,
mutta liittoutuessaan
muitten viattomien
kanssa,
heistä tulee ryhmä. joka saa
aikaan
vähän kaikkea, ensimmäkseen niitä
joita ei tarvittaisi
ne jotka menevät
muitten mukana,
joutuvat takariviin,
jonojen viimeisiksi,
sillä eiväthän he
pystyneet itsenään menemään
päämääriin,vaan antautuivat
muitten vietäviksi
silloin tällöin joudut pyhien eteen,
heidän jotka eivät mittaile sinua,
eivät moiti tahi arvostele,
vaan katsovat sinua sillä
silmällä,
kuin äitisi
joka näki sut ensikerran
luonnonvoimille ei voi
vahvinkaan
mitään,
sillä niiden voima on peräisin
maailmankaikkeuden
sydämmestä,
sieltä joka hermostuttuaan ihmisen
saastuttamisvimmaan
saa kuolemaakin suuremmat
mittasuhteet
virolaiset ovat
kansakunta joka
erosi
neuvostoliitosta,
hakeutuivat läntisiin mahdollisuuksiin
vain havaitakseen ettei siellä sen kummempaa
kuin entisessä kolhoosissakaan
tuhat on iso luku,
mutta tuhat millimetriä
myrskyn tuottamaa
merivettä on
isompaa,
sillä
silloin ei jamaikankaan rytmit hyvinpäin
soi
alkuun tarvitaan
ensi
rappunen,
sitten seuraavat ja
vihoviimein viimeinen
tasanne,
se josta voi katsella
alunpäähänsä
normaalit ihmiset
ovat heitä
meitä joita ei näy missään,
mutta kuitenkin ovat
kaikkialla
uhkarohkeat ovat
menettäneet
elämänsä
tasapainon,siksi tekevät
tekoja joiden jälkeen on vain
pettyneitä katseita,
sillä onnistuessaankin uhkarohkeus
ei jätä tasapainoisia huomenia
kaikki ihmisen tekemät
pystytään korjaamaan,
uusiksi
päivittämään,
muttei luonnonvoimia,
etenkään niitä jotka olemme
saaneet pahalle
tuulelle
luonnosta löydät mieles
avun,
sillä siellä kaikki ovat
yhtä,
puut ja pensaat,
sammaleet,kivenlohkareert,
kaikki, ihminenkin, jos hän vain
riisuis kiireiset mietteensä pois ja
antaisi lounaistuulten
hyväillä
karstuttunutta mielenpintaansa,
uskomuksiaan,
päähänpinttymiä, sillä luonto on
elämänsuodatin, niin fyysisesti kuin henkisestikkin
looppukirin alkaessa täytyis
olla voimia,
sillä silloin laitetaan
pellit auki,
viimeisetkin puristetaan niin,
että maaliviivalla on vain
läähättäviä askeleita
joskus arjebhetkistä ei löydy
vastauksia,
sillä arki on kiireinen,
itseensä pukeutunut,
siksi riennä luonnonhelmaan,
kävele tahi oo muuten vaan,
niin huomaat, kuinka isommatkin
solmut aukenevat, pienet naurattavat
ihmiselämä on hetkiä,
toisia,
kaikkea maan ja taivaan
väliltä,
sillä se syntyy tunnelmista,
jotka vievät eteen taakse
syys on utuinen hetki
harmaan hiljainen,
tuttu vaikkei lämmin,
siksi monet kävelevät
allapäin
poispäin, kuten muuttolinnut,
karisevat kuin puitten lehdet,
talveensa taittuvat
useammat asiat menevät
kaikesta huolimatta
metikköön,
mutta jotain aina jää,
siksi pidä niitä
ominas
muodosta mielipiteesi
vasta toisella näkemisellä,
sillä ensimmäiset
kohtaamiset ovat
vieraskoreita
silloin kun
ihmismielen
elämäntaulut ovat
luontorikkaita, ne loistavat
karuissakin hetkissä
luoden
elinvoimaa
liian viisaaksi ei kannata
kypsyä,
sillä silloin menetät
tyhmyyden tuottamat
vapaudet, elämän etsintäoikeudet,
kaiken, sillä eihän viisaat tarvitse
apusanoja
kun elät nopeesti,
ei sinun tartu
näppylöitä,
mutta
jäät
paitsi monesta muusta,
ainakin heistä joiden kanssa olisit
tullut hyvin juttuun
elämän korkeimmille
pyhille paikoille ei pääse,
ellei elä siivosti,
sillä tavalla luonnollisesti
ettei toisten tarvitse noukkia
jätteitäsi
elämänviisaiksi tullaan
kuuntelemalla,
aisteilla aistimaan,
katseilla toteamaan,
sydämmenmielellä
hyväksymään
vuosien kasvattama
luontoihminen on
elämän
ahavoittama, ihminen
jonka sydän sykkii luonnostaan,
vähäntuulista ja niistä näistä,
joista muutkin voivat,
siksi hän ei taivu luonnottomien
ees, ei edes silloin kun aamut
myrskytuulissa iltaantuvat,
maisemat karunkuviksi maalautuvat
tuulimyllyt elävöittäisivat
yksinäisyyteen ajautuneet
pienet kunnat,
mutta tätä kehitystä
vastustavat laiturin
nokkaan ankkuroituneet
lomalaiset
valintoja tehdessä
kannattaa
antaa
painoarvoa niille jotka
pystyvät rikkinäisinäkin
toimimaan
älä jätä elämääsi
yhden kortin varaan,
vaan elä niin että jos
yksi pettää, niin toinen
ottaa
katselen kuulasta
lokakuun aamua,
hiljaista odotusta,ei yhtään
kiirettä,vaan kaikki menevät
sovitusti, kurren poikakin poppeli
puussa tasaiseen tahtiin häntäänsä
harjailee,varis tuntuu odottelevan
talvea, koska ei laulele kauniita
laulujaan ja minä,
ihmisen poika, oon vaan ja oottelen
ensimmäistä kuurankukkaa
akkunallein
oikotiet vievät
päämäärästäsi pois
päin,
sillä ne ohittavat elämäsi
tärkeimmät pysäkit, ne joissa
vierähtää jokunen tovi, usein jopa
kokonainen elämä
vanhetessaan
ihminen
liian helposti
rappeutuu,
kaavoihinsa kangistuu,
sisätiloihinsa polvistuu,
sillä poissa on nuoruuden ryhti
ennakkoluulottomuus
marraskuu on
moon kuu,
kylläinen
sillä onhan useamnat
tehty,
ainakin ne mitä
päivänvalossa ehti,
siksi
luontokin varisee,talveensa
nojautuu,suvenäänet torkahtaneet,
asuntojen ikkunat valostuneet,
eläjistään verhoutuneet
esimiehet ovat kuluneet
sukupuuttoon,
esihenkilöiksi,
samoin kuin muutkin
miehet,
sillä tänään on vain
oletettuja
luonto ja ihminen,
arki ja tavallinen,
kaikki,vaikka
emme sitä huomaakkaan,
sillä luonto on ihmisen
synnyttäjä,huolitsija ja poiskorjaaja,
tyyppi, joka ei ota palkkioita
huolenpidostaan, sillä eihän hyvä
äiti lapsiltaan mitään pyydä
menestyvät ihmiset käyvät
monissa paikoissa,
turhissa useimmin, siksi he
ajattelevat
monesti
välinpitämättömästi,
siksi
heille karttuu tietopohjaa,
joka ei ole faktaa, vaan niitä
joista seuraavat syntyvät,
sillä
unelmat särkyvät hetkenjohteesta,
mikä mistäkin,
mutta menestyjät muistavat niiden
pohjattoman
merkityksen silloin, kun tarvitaan
ennemmänkuin realiteetitt
voivat tarjota
menestyvillä ihmisillä
on hoksottimet,
mutta heillä jotka eivät niin välitä
paistatella itseään ykkösinä,
on enemmän
mielijohdannaisia, joiden avulla
he saapuvat hyvänonnenlähteelle
ennen itseään
ihmisen kannattaisi olla
ensteks
itsensä paras kaveri,
sitten heidän,
joilla on elämänmyönteinen
huumorintaju, sillä ilman näitä
ihminen ei selviä itseään pidemmälle
on hyvä,
ettei kaikki päivät ole
ennakoitavissa,
sillä muutenhan me
emme viitsisi kohennella
eilisistä itseämme
marraskuu on
tumman
täysi
kuu, tuhansien tähtien
täysikuu,
hiljainen, yönmusta hetkinen,
jolloin pienet isonevat,isot pienenevät,
sudet laulavat, äänet toisiaan tanssittavat,
sillä yönsyli on täynnä heitä jotka päivänvalossa
eivät näy,tunnu ja muutenkin ovat siellä hetkien haihtuvaisia,
pöytäliinalla pyyhittäviä,
mutta yönpovessa heistä tulee satumaitten ritareita, helvetin hauskoja
veikkoja
iän myötä ihminen
luopuu turhan
tuulista,
viettelevistä hetkistä,
sillä he ovat huomanneet ettei
maailmantuulet syvälle lämmitä,
pikkuisen pinnalta vain
ihminen pystyy
mahdottomiinkin,
mutta aina ei kannata,
sillä ihan tavalliset jutut
tuottavat enemmän
kaikki merkittävät ihmiset
ovat menneet
tulleet
pyyteettömästi,
velvollisuuden
tuntoisesti,
siksi isänmaamme on
itsenäinen
kaikki elämänjutut osaavat
mennä
kotiinsa,sinne kuuluvat,
paitsi ne jotka syntyvät
muitten touhujen lehtolapsina
jokaisessa ihmisessä
on kaikki luonnon
taudit,
mutta niin kauan kun
ihminen pystyy niitä
paimentamaan,
kaikki on hyvinpäin,
jos taas joutuu niiden
paimennettavaksi on kaikki
toisinpäin
onni on tuhansia pieniä,
yhden yksittäisiä
hetken palasia,
niitä jotka tulevat
menevät ja joita et voi
tilata verkkokaupasta
elämän kiihdytyskaistoilla ei
jarrutella,
joten jos niitä käytät,
ole valmis pitkäkestoisiin
elämänvaiheisiin,
mutkiin ja alamäettömiin tienpätkiin
sunnuntait eivät ole
lepopäiviä kuten
raamatussa
virsitellään,
sillä silloin elimistöä närästää,
eilinen ja huominen
kiina oli maailman
suurin kivihiilen polttaja,
savupilvien tuottaja
saastuttaja,
nyt se on suurin
uusiutuvien luonnonvarojen
käyttäjä,
joten kyllä idän jättiläinen
osaaa ja voi jos vain tahtoo
tyhjänkylässä eivät
viihdy
vähätkään,
sillä eihän siellä yhtään
ainoatakaan,
vain vanhat pellot jotka
lepikoituvat,
kaiken luotaan työntävät
älä ajattele suuria
kerrallaan, vaan
vähitellen
pikkuhilja jotta sulle jää
aikaa sulatella niitä
älä ankkuroidu mihinkään
turhanpäiväisyyteen,
vaan ole
vieraanvarainen,
muttet antautunut,
sillä siten olet vapaampi
silloinkin kun pysähdyt jonkun
juureen
aidot asiat syntyvät
itsestään,
siksi ne eivät tarvitse
aikojen saattajaa,hyvinvointi
valmentajaa,yhtäkään koristelijaa,
vaan ovat ominaan
syyssateitten jälkeinen
lokakuu on yhtä
ruskan valtamerta,kauneuden
sävyjä,hetkiä jotka hymyilevät, sillä
ovathhan ne
ovat talveensa pukeutuneet,
sauvituulten tyynnyttämiä,
siksi minöäkin,
elämänharmaamieli hyppelen
vaahteranletikasassa ja olen syntynyt
uudelleen elämänpojaksi,
häneksi joka katsoo kaikkea
eläväisin silmin
jos viikosta toiseen
teet samoja asioita
toistat kaikkea
toistamiseen,
sinusta
tulee
itsesi automaatio, tyyppi,
jonka elämä on ajoitettua
jos pystyt muuttumaan,
asenteitasi vaihtamaan,
olet mahdollisuuksien
tiellä, sillä siellä tarvitaan
elämänjoustavuutta
elämänkoulu on
opettavaisin,
sillä käydään
elämän
ohella,rinnakkain,
päivästä seuraaviin, siksi sen tiedot taidot ovat
aina ajankohtaisia,totuudenmukaisia,
paitsi heillä jotka elävät toisistaan
kaikki päivät ovat
samanvärisiä,tuntuisia,
oloisia,
mutta ne muuttuvat heti
kun näkevät sinut,
elämänlapsi
joskus on hyvä elää
keinuen,
olla vaan,
antaa hetkien tuuditella,
asioiden vieritellä,
tuulten tuuletella,
mutta vain joskus, sillä se veltostuttaa
pidemmän päälle
uudesti syntyneet
ihmiset
ovat ruskettuneita ja heillä on
aikuisten eleet,
sillä ovathan he eläneet
ennen syntymäänsä
ihminen ei valmistu ikinä,
vaikka kuinka lukis,
ahertelis,
sillä jokainen uusi aamu
tuo pullantuoksuisia
uutukaisia
arki on jokaisen
hetki
jota et voi paeta
juhlien taakse,
matkustaa huvien luo,
karata huomisiin,sillä ihminen
elää arjestaan,sen jokaisesta hetkestä
ihmisen kannattaa katsella
maisemia,
pysyviä ja ohimeneviä,
sillä niistä heijastuu
elämän ajallisuus,
hetket joita pitkin
olemme ja menemme
ihminen on maankamaran
eläjä,
vaik liitelemmekin
sinitaivahalla,
käymmä kauksisl planeetoil,
niin sittenkin meidät on luotu
olosuhteittemme muoskiksi
jukolanjusseiksi,
kalevalan kauneimmiksi
sulottariksi,
katajaisen kansakunnan
kestäväisiksi, jotka venyvät
vanuvat
mutteivät lopuilleen taivu
älä piehtaroi
ongelmissas,
vaan katso valoisemmille
niityille,
siellä jossa aamu vasta sarastaa
kukkasten nuput aukeaa,
sillä sieltä aukeaa
mielen
vapaus, tuhansien seuraavien
juuret,
ne jotka haluavat nojata sinuun
aina ei kannata olla
menemässä tulemassa,
uusia yrittämässä,
sillä silloin tällöin on
vapauttavaa vain olla ja
katsella kun aika kuluu,
sinitaivaan linnut lentävät,
arki omanaan kulkee
kun pyrit hyvään
teet vähemmän pahaa,
niitä jotka tekevät mielesi
elämäninnottomaksi,
kurjalaiseksi, semmoiseksi
hyvientapojen velttoilijaksi
valtameret ovat
elämänlähteitä,
siksi ne täytyy pitää puhtaina
ihmiskulutuksesta,
jotta voisimme elää
huomennakin,
lapsenlapsina, ihmiskuntana,
hetkinä, jossa elämällä on kirkkaan
viattomat silmät
kun sinulla on
liikaa
aikaa,
et kerkiä mihinkään,
tee yhtäkään, vaan väsyt
joutenoloosi,
siksi tee elämästäsi sellainen että
sinun on mentävä tultava,
mutta ei juosten,
kiirehtimällä, vaan
omassa tahdissasi tapahtuvana,
niin huomaat olevasi elämäsi hienoin
taitoluistelija
jokainen päivä on
entisensä
lainen,
mutta sinä voit tehdä
niistä erilaisia,
itsesi näköisiä, tahi heidän joita katsot
verhojen takaa
karpalot eivät tykää
kypsyä
kynnetyssä maassa,
siihen johon on
ruiskuteltu rikkaruohojen
karkottamiseksi myrkkyjä,
vaan ne viihtyvät mieluusti
rämesoilla, siel jos sammal
kulkijaa keinuttelee,suopursut
tuoksahtelee,
siel missä hiljausuus kutoo
tyyntyvän elämän villapaitaa
puruveden muikussa
on kaikki makeutusaineet
luonnostaan,siksi et tarvitse
lisäravinteita,
siksi saimaan norppakin
otti asuin seudukseen
puruveden, maailmannpuhtaimnan
järven,
josta voit tuosta vain janosi
sammuttaa,rantakalasi keittää,
eikä kuten muualla, jonne täytyy
vesikanistereiden kanssa
raahautua
maailnan suurimmassa
puukirkossa olet
luojaasi
lähinnä,
sillä sieltä ei ole enää pitkä matka
paratiisiin
ennenvanhaan kaikki
olivat
maalaisia,
töölööläisetkin,
mutta sitten kerrostaloutuivat ja
nykyinen katunäkymä kertoo
loput
ihminen elää
luonnostaan,
kaikki,sillä sieltähän olemme
syntyneetkin ja vihoviin lähdemme,
joten meidän ei tulisi
saastuttaa itseämme,
eikä sitä luomakunnan
puenintä
viatonta joka sammalikossa
hyppelee,
pihapuun latvuksissa
istuskelee
ihmisen on opittava
sovittelemaan
itsensä
kulloisiinkin hetkiin,
sillä ihminen on olosuhteittensa vieras,
vastaantulija
tekopyhät eivät synnytä
huomisia,
sillä ne eivät kestä
säitten
vaihteluita, siksi populistitkin kukkivat hetkensä,
maatuvatr sitten tavallisiksi
yhteiskunnan eläteiksi
lokakuu,
vuoden värikkäin kuu,
sillä sitä koristaa harmaan kauneus
jolla on ruskan värittämät asusteet yllään,
niitä joille hymyilen haravoidessani pihaani,
katsellessani elämän kauneimpia hetkiä, jotka saavat
kiireen kovettaman mieleni levontuulisiksi
maailmanmeret ovat
pian muovilauttoja,
joista merenelävät
saavat ravintonsa ja
ravintoketjun viimeisenä,
ihmiskuntakin,
siksi meidän
täytyy suojella
luonnonvarojamme,
vettä ja ilmastoa,
sademetsiämme, jotta
elämä ei siirtyisi
vanhainkotiin,
sinne jonka jälkeen ei ole
mitään,
ei kellekkään,
yhtäkään
ihmislapsi kasvaa
ensin ulkoisesti,
sitten
sisältä
päin,
siksi on tärkeää antaa hälle
aluksi riittävästi ravihtevaa ruokaa ja
myöhemmin tarjota eteensä
kirjastopalveluita, pyhiä kirjoja ja
ennenkaikkea aku ankkoja, jotta
hänestä ei tulisi
puupäätä
palestiinalaisten täytyy
puhdistaa
itsensä terroristeistaan,
mikäli he aikovat
itsenäistyä
helsinki on
suomi,
sinivalkoinen maa,
hentoinen ja hyvien asioiden
kehto
jossa inhimillisyys keinuttuu
kauniimpaa kevättään kohti,
siksi täällä ihmiset ovat ihmisiä
toisilleen,
itselleenkin
antavat arvostuksen maailman
kaikille
heillekkin jotka vasta tulevat
ensiaskeleitaan ottavat
vaatimattomat ihmiset
ajattelevat
hyviä,
siksi he eivät nostele
ylähyllyille turhan
moisia
hollywood on tähtien
takana,
siellä jossa
arki on kullatun
tyhjänpäiväisyyttä,
mutta kiehtovaa,sillä sen
pinnallisuus saa todellisuuden
jalostumaan
en kirjoittele
teoksia,
bestsellereitä, enkä
mitään enempää,
vaan itseni verran
kerran,
sen verran jotta
voisin ja olisin
sateelliittien
välityksellä
eläminen on jouhevan
kiireetöntä, sillä meidän
ei tarvitse jonottaa ovien
takana,
mutta silloin kun pitit menevät
poikittain,
tahi
muutenvaan himmenevät,
on syytä omata elämisen perustaitoja,
manuaalisia
luulojen takana on useimmiten
päinvastaisia,
arkisempia ja heitä
joita näet ja koet kun
aukaiset silmäsi
etene askel
askeleelta,
juosten tahi kovempaa,
mutta älä jää
vaivojesi vangiksi,
sillä se on masentava paikka elää
syysharmaus luo
ruskalle
hillityn värimaiseman,
sillä se antaa tilaa
vuodenajalle joka riisuu
itseään,jotta voisi jatkaa silloin kun
kevään puroset solisee
syksyllä valoisat
jutunhelmet erottuvat ,
siksi minäkin riennän heitä kohti,
mutta useimmen teattereihin,
yleisötapahtumiin,
kuntaas suven aikaan viihdyn
luontosaarekkeen
pienimmässä niemekkeissä
jotkut asiat ovat
olleet
jo elämän
ensimmäidenä päivänä,
etenkin ne joita ihmisen ei tarvitse
ehostaa,
kuten
myöhempiä joita joutuu
tämäntästä päivittämään
väsähtäneen paras käynti
paikka
on
uni,
sikeät tahi tirsat,
sillä sen luo mennään
väsyneenä,
palataan virkistyneenä
kylläiset ihmiset
eivät useinkaan
kurkottele
tunnemmaksi,
vaan jäävän sijoilleen,
siksi heitä ei naapurikylissä
näy
hetket jotka eivät näytä
tulevaisuuksilta ovat
joskus kuitenkin niitä,
joiden kautta
seuraavat aukenevat,
siksi kurkista jokaiseen
hetkesi onkaloon
ihmisen pitää
katsella eteen
päin
ei taaksepäin, sillä se on
rapujen yksinoikeus
ihmisen arki on
useimmiten
totuttuja
kuvioita, niitä näitä joita
on tehtävä jotta seuraavat aukeaisivat,
siksi elämänahkerimmat löytävät helpoimmin
huomisten lähteet joista he ammentavat huomisensä
olemassaolevat on keksitty eilen,
siksi niissä on paljon eilisten kutomia
jotka näyttävä tämänpäivän
nuorista vanhoilta,
mutta he eivät käsitä että ne
olivat eilisten nuorien
suurinta hottia
sateinen syyspäivä on
harmaan
helmen värinen,
kuiskausten vertain
hetki, ei pysyvää, sillä pian
saapuu talvi ja kevätaurinko,
hetket jotka hymyilevät
äänekkäästi,
siksi kävelen syysharmaissani rennosti,
sillä näillä ilmoilla pitää ottaa hennosti ,
tahi muuten käy kehnosti
itselleen
ei kannata olla
nöyrä,
sillä se veltostuttaa,
vaan orjapiiskuri, sillä siten
saat itsestäsienemmän irti
ensimmäiset ovat yleensä
heitä,
jotka ovat
muista kohteista
joutavia, heitä joilla ei ole
pidikkeitä
aamu,pimeän .hiljainen.
tyhjä,
sen ovi päivään aukeaa myötäpäivään,
siksi useimmiten kannattaa
nousta vuoteesta
vasemmalla
jalalla
luonnonvoimat ovat
ihmisten luomia
vahvempia,
sillä ne saavat energiansa
meistä,
elämänkarsijoista
syys on
kylmänhetki,
värikäs vuodenhetki
jolloin pysähdyt,
katsot taaksesi
eteen ja haravoit, kysyt katseellasi
kaikilta, kuinka voit ja sitten
oot vain, oot ja haravoit
syksy on
pois
lähtemistä,eilisten keräämistä
aattelemisien haravoimista
.kaikkea.muttei yhtään enempää,
sillä silloin on haikea olo,
tyhjää, muttei huomisuutta, sillä ensilumi
pian satelee,kuurankukat akkunaan kasvottuu,
joulunaika pyhittyy,
uusivuosi vanhat kalenterin lehdet uusiksi
vaihdattaa ja sitten alkaa uusi elämä
.kevät.sitten suvimieli ja taas ollaan
elämän alussa syksyssä,
nykyisyydessä
vihollisetkin ovat
ihmisiä,
meitä heitä, siksi älä vihaa
heitä ihmisinä vaan
olosuhteittensa valtiaina
syys
yö,
synkkä
yksinpuhelija,
tuhansien tähtien
hetki,
kuutamon unelmoittava vuoden
hetki,
hiljainen, siksi enemmän
lappi on avara
maa,
suurempi ja läheisempi,
kuin
ruuhkasuomen
vauraimmat,
sillä hällä on sielu ja
tuhat ja kaksi hyvinvoinnin
alkulähdettä,
joista voi patikoimalla ammentaa
elämäniloa,
varastoonkin
syksyn tullen
tienoot hiljenevät
äänet vaimenevat, hetket
tulevat isoimmiksi,heiksi jotka
tarvitsevat ompelijoita, hetkiensä
parsijoita, läsnäolijoita, siksi syksy
saa ihmiset lähestymään toisiaan,
tapaamatta yhtäkään
elämä on kauneimmillaan
ihmisistä,
jokaisesta,yksilöinä,heinä,
jotka ovat muitten näköisiä
kokoisia ja tapaisia,
mutta sittenkin ajattelevat
omiaan
ihmisen kannattaa varautua
seuraaviin,
muttei paketoida itseään
niihin,
sillä siten petonoit
tavallisuutesi,
hetkesi joiden avulla
olet
kokonaisuudet ovat
pienten asioiden
enempiä,
siksi
niitä tulisi käsitellä
pala kerrallaan,
asiat asioinaan
ihminen on kauneimmillaan
silloin kun hän
auttaa,
siksi
heidän luokseen virtaavat nekin
tuulet jotka muuten eivät
syksyn lapset ovat
alastomia,
elämän viattomia,
heitä jotka avoimemmin
voivat,sillä eihän heillä elämänpeittonaan
mitään muuta kuin itsensä
valo on elämän
lapsi,
kaiken,sillä ilman
valoa et näkis,
ilman valoa ei kukka kukkis,
elämä vihertäis,
ei mikään,
paitsi synkät hetket, jotka
elävät pimeen nurkissa
elämänrohkeat ihmiset
pystyvät
päättämään,
sillä heidän omatuntonsa
on vahvempi, kuin ulkoiset
vouhukkaat
hyvä on mun
miel
katsoa syys
unelmiini,sillä kaikkialla
loistaa luontokauneus,
suven hetkien syyskoreus
niitä
näitä tunnelmii joista hymy
mieleeni helposti helähtää
haravoidessani syysiltaani
syys on hetkiä
retkiä
jotka eivät olleet keväällä,
silloin kun synnyit
olemaan
sillä silloin tarvisit elämäntilaa
niitä hetkiä joiden avulla kasvaisit
elämään
olet saapunut elämäsi
syksyyn,
hetkiin jolloin näet
elämän rauhallisemmaksi
rauhoittuneen
hetkistä pidemmiksi varttuneen
syksy on elämän
väriloistoa,
kauneuden kirjavuutta
hetkisten jaloutta
tuokionkuvien huokauksia
luontokauneuden syvintä
jotka ovat hetken
lehteviä,
sitten koittaa kaamos
josta syntyy elämän uudet
kauniit huomiset
vuosi lähenee loppuaan,
luonto asettuu talveensa,
maisemat hiljenevät,
äänet vaimenevat,
askel askeleelta
vähenevät, sillä
päivät lyhenevät, illat verjoutuvat,
siksi elämä on kuiskauksen kokoinen
ihmisen ei tarvitse
ratkoa monimutkaisia,
vaan niitä jotka ovat
päivänselviä, sillä sitä tietä
kulkeutuu vaivattomimmin
seuraaviin
vastuut ylläpitävät
sovittuja,
siksi pysyvämmät asiat
ovat vastuullisten ihmisten
aikaansaamia
jos punot liiaksi
turhanpäiväisiä,
täytät itsesi
niistä,jotka vievät tilan
heiltä,joiden kanssa pärjäisit
jouheammin
pienet asiat ovat
suuria merkittävämpiä,
sillä ne eivät tahdo turhan
tilaa, hetkiä jotka varjostaisivat
et voi leijailla,
jos olet elämäsi
painolasti,
siksi kevennä mielesi ja hyppää
unelmiisi,
kaikkiin niihin tuhansiin
yhteen,mihin vain, kunhan et jää
elämäsi painolastiksi
kun vanhenet
vähenet,
siksi
sinun pitää avautua uusille
urille,
ihan niinkuin silloin nuorena jolloin
mietit mitä tekisit,
silloin keksit ,
keksitkö nytkin?
onnettomat ystävyyssuhteet
syntyvät
kun liian monet koskettavat,
mutteivat ota syliinsä,
pidä ja hoivaa, vaan
heittävät
puistonpenkille,
sinne jonne kaikki yksinäiset vetäytyvät,
elämäänsä keräilevät
iloinen itä-suomi
huokuu
vieraanvaraisuutta,
siksi siellä on
lystikästä heilläkin joilla
miel murjottaa
jos otat päiväsi
joutavist
hetkistä jotakin
veks,
niin kerkiät juoksematta
seuraaviin
valkoinen on kumin
alkuperäinen
väri,
viaton ja hauras,
siksi siihen lisätään
väriaineita,
usein hiilimustaa jotta saataisiin
kunnon pitoo
kestävyyttä,
siksi auton renkaatkin näyttävät
yön
pimeiltä
katson maailman
ääriin,
ikkunastani näkyvän
peltosaran päähän,
näen
tavallisia,tutuksi tulleita
haaveiksi jääneitä,
mutta kun oikein tarkasti
katson tuon ison männyn
taakse näen siellä pienen
toivonkipinän pakkaavan itseään
luokseni
elämän ylämäkiä
on joskus raskasta
kivuta,
mutta ilman niitä
et pysty saavuttamaan
huippuasi,
itsesi kohokohtaa,
sitä hetkeä jolloin
pystyt olemaan
sinä
jos elämässäni ei olisi
yhtään puuta,
olisin orpo,
lehdetön,
petoni,
enkä voisi heilua kuin ikipuu
myrskytuulissa,
taipua kuin paju jännissä
hetkissä,
siksi halaan tämäntästä
petäjäpuuta,
kävelen luontopoluilla,
seikkailen lähimetsissä,
jotta saisin elää kuin
luonnonpuu,
sillä se on mielenipuu
ihmisen ei kannata
juurtua
paalutettuihin asenteisiin,
sillä ne ovat liian happamamia
nykyisyyksiin
syksy unettuu
värikkäästi,
sillä kaikkialla elämä
kylpee värikkäimmissään,
paitsi ihminen,
tuo loputon pessimesti,
joka turvautuu värittömiin
elämänkatseisiin
kunnalliset toiminnot
on
ajettu ahdinkoon,
sillä heiltä on riusuttu
mahdollisuus toimia
kansalaisten parhaaksi
ajan taakse ei kannata
piiloutua, vaan elää
näkyvästi nykyisyyttään,
sillä siten mahdut
ajanmukausiin
me kaikki olemme
eilen tahi ennen sitä
syntyneitä,
elämänkonkareita,
sinne tänne vääntyneitä,
nääntyneitä, joiden askeleet
ovat
hidastuneet, silmät sumenneet,
keväät jääneet johonkin, siksi
olemme
elämän innottomia
kelantukiverkoston tukemia
äänestäjiä, jotka äänestävät
aina sitä samaa puoluetta, vaikka se on
kallistunut
enemmän kohtalonsa syliin,
kuin äänestäjänsä
ihminen on ongelma itselleen
jos hän ei ole tullut tutuksi
itsensä kanssa,
siksi jokaisen pitäisi
elää elämäänsä
omaan tahtiinsa,
kokea ilon ja murheen
tuottamat,
selvitä niistä ja jatkaa uusien
etsimistä, sillä siten ihminen kasvaa
minuuteensa, siihen hetkeen jolloin hän on
vahvempi kuin peilikuvansa
ihmiset ovat nuorempana
pulleaposkisemman
mukavii,
rentoja elämänkukkasii,
kuin vanhemmat immeiset,
sillä heitä ei silloin viellä
kiristä turhan mitkään,
siksi he ovat täysin erinäköisen oloisii kuin iäkkäämät
joiden poskilihakset ovat pullean
veltostuneit,
vain siksi että ovat tehneet itsestään
turhan tärkeit
jos elät päivästä seuraaviin
niin
ettei sulla jää muistikuvia
eilisestä,
olet ihminen joka ei vie
muistojaan mukanaan,
vaan jättää ne muille
puitavaksi
ihmisen tulisi olla
sopivasti ahne,
jottei laihtuis,
kuihtuis,olemattomiin haihtuis,
mutta ylenmääräinen hamuaminen
pöyristyttää
ei tullu lähi-idän
rauhaa,
ukrainan sotakin
yhä paukkuu ja
kaikenkukkuraksi nobel-palkintokin
meni typykälle,
joten ei mene Donaldillakaan
hyvin
talvi yllättää autoilijat
joka vuosi,
sillä he ajelevat
liian ahnaasti
kesäisillä asetuksilla,
niillä joissa ei ole yhtään
kitkapintaa
luonnonlääkkeet ovat
reseptivapaita,
mutta
ne
ovat tarjolla vain heille jotka
eivät vapise luontonsa ees
ihminen on vastasyntyneenä
viattomimmillaan,
mutta heti kun hän
tutistaan vieroutunut
alkaa häneen kasautua
kaikenmoisia, joista ihmisparka
pääsee irti vasta viimeisellä minuutillaan
kun neuvostoliitto
hajosi, siitä
irtaantuneet valtiot
jäivät muitten
elätettäviksi
ihmisen tulisi liikkua,
ainakin sisällään
minällään,ajatuksissaan,
sillä muuten muumioituu,
itsestään vieroutuu,elämänkekäleeksi
hiillostuu
monet sanojen teot voit tehdä
kestävämmiksi,jos lausut
ne sydämmestäsi,
sieltä elämäsi
syvimmästä,
sillä
sanat joita viljelet ovat ajanvietettä,
hetkien loisketta ja sitten eivät enään mitään,
vaikka kuinka muistelisin, kuinka etsisin huuliasi
älä luovuta,
huogahda vain,
sillä elämä voi mennessään
jouheammin,vaikka sillä olisi
rekensä
kauniimpaa ei ole kuin
kuulas lokakuu,
jonka on verhonnut
huurainen pakkanen,
narskuva pakkanen joka on saanut
lehtivihreät kullanvärisiksi,
haapapuunlehdet
unolvoiviksi,
askeleet eläväisiksi, hengityksen höyryäväksi,
viimeiset muuttolinnut lentäväisiksi ja minut
ulkoilmasta nauttijaksi
jotkut asiat syntyvät ja
olevat vaikka nukkuisin,
vaikka en olisi ollutkaan,
sillä on paljon asioita
jotka tapahtuvat ilman minua
ketään,
onneksi, sillä sen vuoksi
en voi ennalta rakennella
kohtaloani,
elämäni varsiteitä,
vaan kaikki on kohtalonkukan
käsissä
ensilumi
hienonhieno,viti
valkoinen, koskettava,
hetki,sillä talvi on syntynyt
syksyn pois pyyhkässyt,elämän
valoisammaksi puuteroinut, siksi
minäkin luonnonpoika kävelen niin
että jälkeni jäävät,hetken päästä sulavat
onni ei ole yhden asiat
juttu
kahdenkaan,vaan
sattumanpisara, joka
osuu tyhjään hetkeen,
siihen koloseen joka saa
ihmisen hymyilemään,
myöhemmin makiasti
nauramaan,
usein myös katumaan
jos vuodessa ei olisi
yhtään juhlapäivää,
niin kaikki muut
päivät olisivat valoisempia
normaalit ihmiset eivät
pysty
hullujen saavutuksiin,
sillä heidät on sidottu
tavanomaisuuksiin
kaikilla lääkkeillä
on
sivuvaikutuksia,
toiset jopa silloin tehoavat
parhaimmin
menneisyys rapistuu tulevaisuudessa,
kaikki
tavat ja kivet,
nekin jotka ovat kirjoitettu
pysyviksi,
sillä elämä ei ole
kaikille jalo,
vain heille jolla on jano,
elämänjano
hyttyset eivät elä
keskitalvella, eivätka sen laidoilla,
sillä ne tykkäävät
leudoiimmista
ilmoista.
niistä joissa vilisee
kesälomalaisii, noita valkolaisii,
etelän tuliaisii,
turhamaisii kerrostalaisii,helluntalaisii ja
muitakin
sielujensa viihyttäjii
älä kasaile itseesi liikoja,
vaan just sen verran,
että pärjäilet niiden
avulla elämäs
loppuun,
sillä
niin tekevät muutkin, hekin joilla
on
suuret elämänliiterit,palatsit ja upeimmat
muut
kaikki huomiseni
alkavat
silloin kuin
tämänpäiväiset väistyvät,
nekin jotka ovat asettuneet
mieleni
vartioiksi, sillä niiden jälkeen aukeaa
vapaus,
helvetellinen valoisuus tahi ainakin sinne päin,
luulisin,
sillä tänään olen ahtautunut nykyisyyksiini
jotka ovat ottaneet minut sylipojakseen,
siksi en näe valonpisaroita kovinkaan usein
silloin on hiljaista
kun aanu on viellä
unessaan,
silloin kun äänetkin nukkuvat
kaikki,
paitsi minä amun ensimmäinen
työhönmenijä
sinun ei tarvitse
olla elämän
suuri
lahjakkain,
eikä mitään,
jotta pystyisit tekeään.olemaan.
entistä enemmän.kaikkea
syksy ei ole
kaikkien pyyhkimistä
vaan entisten
säilömistä,
sillä kaikki huomiset
tarvitsevat siemenperunansa
kaikkien jälkeen
koittaa
tyhjyys,
siksi älä elä elämääsi
niin ettei sen jälkeen olisi
yhtään aamua
haapapuu viel
lehdissään havisee,
syysruskassaan keimailee,
sil
muut puut
pensaat,
ovat jo luovuttaneet
talveensa taittuneet,
lehtensä maahan pudottaneet
joita mustarastaat pöyhistelee,
sil sielt löytyy elämänevästä,
sitä jonka turvin ne talvessaan
tarkenevat
minnesota on
osa ameriikkaa,
palanen suomea
sillä ensin luoja piirsi suomalaisuuden
sinne,
mutta sittemmin tajusi että nuo
jörököllit pärjäävät paremnin
ryssän kainalossa
ihmiset happanevat
ikääntyessään,
mutta ne jotka
juovat elämänvettä
hohtavat viellä sata
vuotiaanakin
ihminen syntyy
toisistaan
heidän olosuhteistaan,
mutta hän ei ole
synnyttäjiensä kopio,
sillä ihmisellä on taito
piirrellä omat elämänkuvionsa,
siksi ihmiskunta menestyy
ajoista ja elintavoista riippumatta
lokakuu,
kuu jolloin kesän viimeisetkin
hiljenevät
talveaan odottavat,
kaikki, sillä luonnon
pienet
näkymättömätkin kaivautuvat
maan
uumeniin,
sinne jonne ei pakkaherran huurteinen
käsi
yllä
ensipakkanen
narisee lenkkitossun alla
hymyillen,
kuten tekee tossujen
kävelyttäjäkin,
minä,
metsänpoikanen,jonka ympärillä on kaunis
ympäristö,
ruskan värittämät maisemat,
jotka ovat luovuttaneet kesäisen ilmeensä
ja varautuneet talveen, hetkiin jolloin nukkuvat
talviuntaan kuten metsiemme kuningas,mesikämmen,
jonka revirille lenkkeilen
metsäpolut ovat luontevempia
kuin asvaltoidut tiet, sillä täällä huokuu elämän syvimmät, ne jotka
eivät julkisilla liiku,
siksi en turhia puhele,
metelöi, vaan oon kuten muutkin,
olenhan luonteeltanikin elämäni metsänpoikanen
syksy
kevään poikanen,
hiljainen pienokainen,
joka talvenmittaan varttuu
elonmittaan, hetkiin jolloin
se on vuodenajoista se joka isännöi
koko vuoden tapahtumii, sillä eihän sillä
yhtään kasvatettavaa
ajan päästä
monet asiat valkenevat,
sillä tunteet laantuneet,
hetket seuraaviin siirtyneet
lokakun jälkeen
koittaa vuoden
hiljaisin kuu,
sillä silloin
päivätkin
väsyneet,
ilmansuunnat hiljenneet
syksykin vaipunut sijoilleen,
on vain odottava hiljaisuus
hetket jotka katsovat itseään
syys on
vuoden
hetki,
sadepisaroita,
sumunharmaiksi vaihtuneita
hetkosii
jolloin suvenpäivät harmaiksi
vaipuneet,myrskytuuliksi puhaltuneet,
pienten hetkisten
kirjaviksi somistuneet
ennenvanhaan
oli kaikkea vähemmän,
siksi jokainen sopi
elämänlohkolleen,
kun taas tänään
ei monilla huomistakaan
jokainen on elämänsä
maanviljelijä
kyntäjä
satonsa korjaaja,
hekin joilla ei ainuttakaan
kynnettävää
elämä on mielenrikkauksien
kultakaivos,
sillä täällä on mitä vain
joka lähtöön,
niihinkin jotka
lähtevät myöhemmin
puu ja suomalainen,
ihminen ja koti
kaikki,
sillä ilman puita ei olisi
muita,
työtä elämää eikä
savolaista puuvenettä,
jolla souvetaan sulkavalle
elämä on tarinoita
ohimeneviä ihmisiä
olemisia
heidän poikasiaan,
puita ja muita heiluvaisii,
siksi elämä on ihmisen kokoinen
satukirja,seikkailuromaani jonka
viimeinen sivu on täynnä olijoiden
jälkeläisii
ylhäiset ihmiset ovat
alentuneet
peruskoulun johdosta,
sillä enään ei kiivetä korkeille
paikoille ilman yleis
sivistystä
syysade pyyhkii
seutukuntaa,
ihmisten seurakuntaa,
mutta myös heitä jotka vähemmän
uskovat, sillä syysade ei kastele
kevään
eläväisiä,suven kasvajaisii,
vaan heitä jotka ovat
huomisen ituperunoita
ihminen on ikuisesti
itsensä etsijä,
siksi hän tämäntästä
katselee itseään peilistä,
vahtailee olotilaansa,
vastailee itsensä uteleluihin,
mahtailee samanrotuisille
muillekkin, muttei helvetin
suurille
mies on
yksikö vain
silloin kun hän vuoleskelee
kirveenvartta liiterissään,
muut ajat hän on
turhien peläte
normaalit ihmiset ovat
hunsgwotteja,
niitä näitä
heitä
joita varten yhteiskunnan
on rakennettava
suojaverkkoja,
tukikeskuksia ja koulutettava
ihmisasiantuntijoita jotta
hommat pysyisivät kasassa
ihminen voi jokainen
hetki löytää itsestään
löytöjä,
niitä samanlaisia joista
saa kirppispöydillä nostalkisen
fiiliksen
ihmisen ei kannttaisi
olla
jokapäiväisesti
itsensä kriitikko, sillä
siitä jäisi vähän huomisille
pienet kunnat eivät
ole vieraskoreita,
sillä he haluavat
säilyttää itsensä,
siksi he harvenevat,
luonnollisesti
ihminen tarvitsee
toistaan
yhtä paljon kuin
yksinäisyyttään,
sillä ilman toista ei olisi
toistakaan
vuoden viimeisin kuu
on
lokakuu,
sillä sen jälkeiset odottavat jo
seuraavan vuoden tammikuuta,
kevättä ja kesää,
onnensa pesää
kurkiaura liitelee
etelään,
sulassa sovussa,
millimetrien tarkassa
muodostelmassa jossa jokainen
tietää paikkansa,
siksi ne jaksavat lentää myrskytuulten
läpi,
liidedellä silloinkin kun viimeiset
voimat valittavat ja siksi että se on heidän
tapansa selvitä ennakoimattomistakin
älä etsi onneasi kaukomaitten
kaukaisimmista,vaan
elämäsi jokapäiväisistä,
hetkistäs,
tässä ja nyt, sillä ne ovat
juurtuneet läheisyyteesi,
jokaiseen hetkenjuureesi
joskus menee
hyvemmin
joskus
toisin, mutta aina kun
menee jotenkin,
olet voittajien veneessä
ihmistä pitää kohdella
itsenään
omanaan,sinunaan
kaikkia,
sillä me olwmme yhtä
rotua
väkeä, kaikkialla.kaikki.
syksy ulottuu talven
reunohille,
kuurankukkasten
vainioille,
vuoden viimeisille kuukahisille,
sinne missä luonto virkkaa syvimpiään,
sinitaivas
verhoutuu hämäriin,
elonaskeleet hitaampiin,
siksi tyynenhetketkin hymyilevät
yhtään mitään kiirehtimättä,
myrskypäisiksi vauhkoontumatta
ihminen
on
enemmän
jos hänen alkunsa ja loppunsa
olisivat lyhyitä,
mutta keskivaiheet elämän
pituisia
viisaat ihmiset eivät
takerru yhteen
kulmikkaaseen,
mutta muistavat heidät
seuraavissa kohtaamisissa
ihminen on mukavimmillaan
silloin,
kun häntä naurattaa
itsensä,
tuo henkilökohtainen kaverinsa,
joka on ikuisesti roolivapaa
ihmiset jotka
kulkevat omia teitään
joutuvat tämäntästä
väistelemään heitä,
jotka kulkevat
päivänselviä
teitä
rehellisten ihmisten kanssa
on
luotettavampaa käydä
kauppaa, sillä kumpikin osapuoli
ymmärtää että jostakinhan
se kate on löydettävä,
siksi pieni vilppi kuuluu
luontaisetuihin
itsensä ylittäminen kannattaa,
sillä siten pääset seuraaviin,
mutta mikäli et pääse itsesi
yli, istaha itsesi kanssa
hetkeksi ja jutelkaa,
jakakaa tärkeimmät,
pyhimmätkin, niin
uskon että sen jälkeen
olet enemmänkuin eilinen
kukaan ei elä
ihanteellisissa olosuhteissa,
vaan väljemmissä,
tavallisten päivien säestämissä,
siksi ihminen on aina jotain vailla,
pikkuisen myöhässä ja ennenkaikkea
itseään vähemmän
elämän varakkaimmat
ihmiset näyttävät
hyvinvoivilta,
sillä heillä on vähemmän
turhantaakkoja
harvinaisemmat hetket
eivät ilmesty heille,
jota
valkoisemmissaan kävelevät,
pyhimmissään elelevät
jos kuukaudessa olisi vain
yksi päivä,
niin olkoon se
kokonainen tiistai,
sillä silloin ei lähdetä mihinkään,
tulla mistäkään,
vaan silloin kasataan elämää seuraaviin
kaikki on mahdollista,
mutta vain harvat ovat
tähdellisiä,siksi
keskity lähempiin, sillä
ne ovat enemmänkuin maailman
turhimmat
katseet jotka katsovat
sydämmen
syvyyksistä,loistavat,
elämänväreistä hohtavat,
hyviin asioihin johtavat
yksi ihminen ei kykene
kummiin,
mutta joukossa
mahdottomiinkin, joskus jopa
kin jotka kannattaisi jäädä
tekemättä
lokakuinen yötaivas
tanssii
revontulien
tahdissa,
tuhansissa tuulissa,
väriloistossaan,jotka
haihtuen häipyvät,
mutta samaan hengenvetoon
hetkessä leimahtavat yötaivaan
syliin,
se on kaunis näky, sillä sitä väriloistetta
ei ihminen väritä,
tekoäly kehitä, sillä se on luotu
luontoäiteen värikynästä, joka ulottuu
mielen syvimpiin,
hymyillen
lokakuinen aamu,
sumuidempi kuin syksyinen,
kirjavampi kuin kesäinen,
se on hetki kolloin luontokauneus
on levittäytynyt ympäristöön,
se on myös hetki jolloin
suvituulet väistyvät
pohjoisten tieltä,
muuttolinnut
muuttavat,
aika ja tavat tasaantuvat, talveensa
varttuvat
suotuisat olosuhteet
avittavat selvytymään
sellaisistakin hetkistä
jotka ovat elämän
matalia,
siksi älä jätä yhtään hetkeäsi
rempalleen,
tuuliajolle, vaan ohjaa jokainen askeleesi
tyyneniltaan
vanhemmiten ihminen on
kypsynyt hetkiin
jotka nuorempana polttivat
hyppysiä,
mielenrauhaa,
siksi nuorten kannattaisi kysästä
useammin vanhempien ihmisten
mielipiteitä
kuoppaisten elämänpolkujensa
ongelmiin
on hyvä että ihminen
tuntee,
sillä vain niiden kautta
he pystyvät elämään
suotuisissa olosuhteissa,
sillä
kylmät ihmiset jättävät
jälkeensä vain surua ja aavikkoa
palestiinan valtio
syntyy raunioista,
niistä joita se itse
toiminnoillaan
aiheutti,
siksi sen pitää
aloittaa alusta,
niin vähästä ettei
sen ensimmäinen tekonsa
ole terroristinen
vastaalkajien ei
kannata kirjoitella
juuri silloin muistelmiaan,
vaan sitten,
kun ovat suuria nähneet
maanantait ovat päiviä
jolloin vain herätään
aloitetaan ja ollaan
hiljaisenmenijöitä
jos pystyt väistämään
ikäviä,
poispyyhkimättömiä
tee niin
siillä siten sulle jää aikaa
hetkiin jotka
tahtovat myöhemminkin
saapua
ihminen ja elämä
aamut ja illat
kaikki
myös
ne jotka bussin ikkunoista
näkyvät,
arkisten pienempiin
mahtuvat,
kaikki ja seuraavat
tavalliset hetket
kuljettavat elämää
tasaisemmin,
sillä tavalla keinuttelematta
myrskynsilmään joutumatta,
siksi nojaan niihin mielelläni silloin kun
kiire
turhanpäitten juoksuttaa,
joutavanhetket hoputtaa
jos haluat elää
hyvin,
elä sopuisasti,
sillä tavalla tasapuolisesti,
mitään syrjimättä,
kenenkään kainaloon juuttumatta,
sillä siten olet melkein yhtä vapaa kuin
sinitaivaan lintuset
ihminen on
yksilö,
jokainen,
kommunistinenkin ja
he jotka yksinpäin
käyvät,
itsestään muotokuvia
piirtelevät
ongelmat syntyvät
ihmisistä,
eikä
kevään kukkasista,
metsän puista tuuhehista,
järviselkien lainehista,
merivesien vaahtopäist
lennokkaista lintusist
vaan
ihmisistä,
minun ja sinun
laisista
mikään ei lopu
koskaan
sillä aina tulee
uudet aamut ja niiden
illalliset
päivät jotka kutovat
seuraavia
kun katson elämääni
ylös
alas,
kauas ja tunnemmaksi,.
näen itseni ja kaiket mukavat,
nekin jotka eivät niin mukavii,
mutta olen oppinut kävelemään
oikeinpäin,aattelemaan hyvinpäin,
sinnepäin,mistä elämäni aamuaurinko
yleisemmin tirkistelee
rikkaat kuolevat myöhemmin
kuin heitä varakkaammat,
sillä varakkaammat ovat
saaneet pörsseistä
kyllikseen
maailmaa hallitaan
Oval Office
ssa
siksi sinne pyrkivät joutuvat kumartamaan
heillekkin joita vähemmän haluaisivat
ihmisen tulisi olla
ainakin itselleen
tärkeä,sillä sen kautta muutkin
näyttävät merkittäville,
nekin, jotka helpoimmin jäävät
huomaamatta
vähemmät katsovat usein
ylemmäksi,
kuin enemmät,
siksi monet tärkeät syntyvät
siellä mihin katseet yltävät
rauhanpalkinto jaettiin
vaikka toinen sen
aatteelleen sai
alistettujen aktivisti
ja
koloanismin
virkamies vastustavat yksinvaltiasta
madurua joka ahmii itselleen
sen mikä kansalle kuuluu,
muttei muille, ei edes
virkamiehelle,siksi
hän palkinnotta
jäi
ihminen ei ole
yhdenvertainen,sillä toiset
kasvavat pidemmälle,
ylettyvät laajemmalle,
mutta ihminen voi olla
halutessaan solidaarinen,
sillä me kyllä ymmärrämme
ettei yksikään ole yhtään
enempää silloin kun viimeistä
kertaa tavataan
sinun jälkeesi on
hetket vailla
huomista,
siksi
ahmin sinusta kaiken
jotta voisin myöhemmin
tavallinen ihminen on
tärkeämpi kuin
he jotka vain
olevat, sillä
heidän
kauttaan kaikki kulkevat,
kaupat toimivat,
myöhäisjunat kulkevat,
aikaisemmat ajallaan
älä syyllistä ketään
itseäsikään,
sillä kaikki olemme
suurempien välikäsiä,
heitä meitä jotka tekevät
arkisemmat
itsenään oleminen on
vaikeaa,
jos haluaa olla
enemmänkuin
nykyisyyys,
mutta se on terveempää,
kuin huomisuus
äänetön elämä
on
tyhjäntäysi,
sillä mikään ei nojaa toiseen,
äänetkään eivät herätä
kynnyskysymyksiä,
niitä joita tarvitaan ruuhkaisissa elämän
hetkissä,
siksi äänetön elämä on vain, niinkuin
pyhemmät museot,
ikimuistoiset patsaat
joskus on hyvä
pysähtyä
hetkiin,
jotka eivät ole syntyneetkään,
hetkiin jotka vasta tulevat,
sillä silloin et voi varautua,
vaan kohteliaammin odottaa
katselen historiaa,
tunnustellen
kirjan sivuilta,
lehti lehdeltä ja sen jokaisesta
sanankuvasta,sillä niistä näen nykyisyyden,
siksi en ihmettele että minäkin tämäntästä kompuroin,
ympäristöni muuttuu tahdottaan, sillä olosuhteet
muokkaavat maisemia,jotka erottiuvat myöhemmin, silloin,
kun seuraavat elävät
elämänvalo on laajempi kuin
nykyhetki,
joka koskettaa itseään,
sillä se ylettyy pimeimpiinkin,
jos vain ne eivät ole verhoutuneet
joutaviin
ihmiskunta on
nykyaikaistunut,sillä
vanhat aatteet eivät sovi
tämänpäiväisiin ja muutenkin
ovat tyhjentyneet, sillä ne syntyivät
kuninkkaitten aikana,hetkinä jolloin aika
ei suosinut nykymenoa, vaan olivat yksinvaltiaita,
heitä jotka eivät nähneet itseään enempää, eivätkä usein
itseäänkään,sillä he olivat elämäpyöreitä, viininlasien kokoisia
en halua elää itseäni
enempää,
kokeilla vain,
mutten enempää, sillä
minun mieleni on kokoisiani,
eikä yhtään mitään sellaisia joita
joutuisin selittämään itselleni
muille ja etenkään heille jotka näkevät
minut ensikertaa
marraskuu
alaston kuu,
puut lehtensä pudottaneet,
suventuulet haihtuneet,
päivät lyhentyneet,
hetket kuiskauksiksi kääntyneet,
siksi minäkin kävelen alasti,
sillä odotan talvee, vuodenaikaa jolloin
voin hiihtää latusil,ihailla kuurankukkaisia
maisemii,hohtavii tunnelmii, jotka värittävät mielein
ulkoilman raikkahiks
helvetti on
tuhat sanaa tai ei yhtäkään,
sillä helvetti on
hyvillään jos et kirjoita
sille hyviä,yhtäkään
elämä on pitkänmatkan
juttu, siksi älä
kompuroidessasikaan
luovuta,
sillä elämä kantaa
silloinkin kun muut
väsyvät
elämä on
tyyntä ja myrskyä,
mutta myös tyynempää,
sillä se riippuu millä.puolella
saarta olet
sodat päättyvät
hautajaisiin
hetkiin joita ei haluaisi
ajatella,
mutta jotka kuitenkin elävät
raunioina
ihminen ei ole pysyvää
itsenään,
vaan toisenaan,
polvesta toiseen,
siksi jokaisen kannattaa
viljelllä hyviä
huomisia
ihmisten kannattaisi olla
hyvissä väleissä
kaikkien kanssa,
toistensa ja luontonsa,
heidänkin jotka eivät
mahtaisi sinulle mitään,
kun tuut hulluksi,
sillä ihminen on
hauras kulkija,
hauraampi kuin muurahainen
joka , tuntee elämäntehtävänsä
mahdollisuutensa ja siksi ei ryhdy
kovikseksi,tyypeiksi jotka näyttävät
tyhjäntäysiltä
hetket jotka eivät
johda mihinkään,
ovat tuokioita
jolloin pitää istahtaa,
tuumailla, tsuumailla,kiikaroida
tunteiden suurennuslasilla,
katsella taivaantähtiä,
elämäntuulien heiluttamia tuokionkuvia,
niitä näitä elämän satuttamia,
sillä ne hetket ovat tarkoitettu itsesi vuoksi,
elämäsi katselua varten,kaikkea ja kaikkien tähden, jotta
huominen voisi herätä yhtä iloisesti kuin silloin kun ensimmäisen
kerran näit aamuauringon tirkistelevän verhon rakosesta, siitä, jonka
leikkisä kissamme teki kynnen kokoisen repeämmän
kun pahuus jalostuu hyväksi
asiat näyttävät
arjen kokoisilta.
niiltä joita voi käännellä
olosuhteiden mukaan,
eikä kukaan pahastu
siitä
silloin on
hyvin
kun et joudu
selittelemään,
vaatteitasi silittämään,
sillä silloin olet enemmän päällä,
niillä aaltopituuksilla joissa ei tarvitse
jälkiään peitellä
avaruus on
seuraava tähdenlentomme,
kaukainen
käyntikohde,
mutta ennenkuin ostamme sinne
menopaluu matkoja meidän tulee
valmistautua näyttämään kaikelta muulta kuin
maasta tulleilta,
sillä se ei ole sielläpäin suuressa nosteessa
kaikki eivät voi olla
hyvännäköisii,
sillä toisten on oltava
toisennäköisii,
heitä joita vähemmän
näkkyy,
näyteikkunois välkkyy,
siksi meidän tulisi katsoa enemmän
ihmisen sisältöön,
siihen mitä hän päivittäin
tuottaa,
sillä siten voimme paremmin
häneen luottaa
