lokakuu,
eikä yhtään kevään kukkasta
suven heiluvaista,
vaan ainoastaan syksyn jättämiä
hetkiä,
tummuvia iltoja,innottomia retkiä
lokakuu,
eikä yhtään kevään kukkasta
suven heiluvaista,
vaan ainoastaan syksyn jättämiä
hetkiä,
tummuvia iltoja,innottomia retkiä
ilmastomuutos tappaa
entiset,
naalit ja muutkin
alkuperäiset,
vihoviimein heidätkin,
jotka viimein
elivät
kaikki tärkeät on jo
keksitty,
siksi käänny vähemmän
tärkeisiin,
sillä siellä on tekevälle
keksijälle töitä
juoskus asiat eivät
suju,
siksi että ne tahtovat
olla vain,
mitään
silloin on hyvä antaa olla vain,
sillä turhaa on herätellä juttuja
jotka eivät juuri silloin halua, eivätkä
voi
vilpittömät ihmiset ovat
luonnonkauniita,
sillä heillä ei ole epäilyksien
varjoja,
siksi he saavat osakseen
katseita jotka eivät katso
ohitseen
katselen ohimeneviä
kiireisiä,
eivät
näytä mieluisilta,
siksi käännän katseeni
itseeni,
minuun, joka etsii paikkaansa,
elämänhetkiään,tulevaisuuttaan,
en ole ihastunut itseenikään, mutta mihin
minun on katsottava että tulisin elämänhaluiseksi,
mihin,
en löytänyt ja siksi lähdin muitten onnettomien
perään ja pian täyttyivät metron penkit
meistä heistä jotka etsimme itseämme
toisistamme
suo
on kanervien
tuoksuttama hetteikkö,
karpaloitten maukas sammalikko,
tuhansien hetkien hiljainen mättäikkö
aamuusvaisen elämänkaunis,
tuoksuvainen ja sanomattomien sanojen
sydänmaa
kukaan ei ole
mitannut maan
ja taivaan
välistä matkaa,
sillä siihen ei ole
mittanauhat riittä,
lasersäteet yllä
jalkaisin ihminen ei kerkiä
jokapaikkaan,
lähimpiin
vain,
siksi kannattaa ostaa polkupyörä,
sillä sillä pääsee naapurikylien
perimmäisiin
lokakuu
hetki ja pidempi,
odottava,taakseen jättävä,
eikä mitään muuta,.sillä silloin
luontoäitee vaihtaa vaatteitaan, jäniksen
poika turkkiaan
köyhät pyörittävät
iloisemmin
yhteiskunnan
kasvua,
sillä he laittavat jokaisen
pennin pyörimään,
kun taas rikkaat jemmaavat ne
ihmiset ovat jokaisessa
maailmankolkassa
isiensä ja äitiensä
lapsia,
olosuhteittensa muovaamia,
siksi meillä on yhteinen
mahdollisuus pelastautua
elämänsaasteilta, niiltä jotka
tappavat huomisten alut
hetket jotka eivät
kosketa,
odottavat että
sinä,
elämäsi parooni nouset ja alat
elämään,
hetkiäsi tanssittamaan,
hurjimmilla tammoilla ratsastamaan,
siksi ne odottavat
verovaroin saadaan
paljon hyvää,
selaista hyvää,
joista hyötyvät laajemmatkin,
hekin jotka eivät muuten
kykenisi
kesän jälkeen tulee
seesteisempää,
hiljaisempaa,
siksi syksy
on unelmien pisaroita,
tunnelmia,
rauhoittumista,
asioiden katsomista
eilisiin
huomisiin,
siksi syksy on hyvää aikaa ja siksi että
silloin muikku kutee,luonto kauniimpiinsa
pukeutuu,siksi ja tuhannesti muutakin
jokaisesta aamusta alkaa
uusi elämä,
sillä entiset on nukuttu,
uudet kuviot ovat puhkeamassa,
siksi älä eilisissä pyöriskele,
vaan katso elämäsi horisonttiin,
elämäsi majataloon
kun jokin loppuu,
jokin alkaa,
siksi
älä painu pensaikkoon,
vaan sinne missä
elämä näyttelee pääosaa
älä katkeroidu jos elämä
ei kohtele hyvin,
älä ylpistykkään jos
se pehmoisilla kannattelee,
vaan elä sopusuhtaisesti
välttäen äärilaitojen karikkoja,
helvetin houkutuksia ja kaikkea
mikä näyttää liian hyvältä
seuraavat päivät ja hetket
tulevat,
mutta kukaan ei tiedä
mitenpäin tulevat,
mistä suunnasta,
siksi ole elämänvalmis,
nöyrä ja olosuhteillesi avulias,
sillä ne eivät väistä,
vaan sinä,
jos nimittäin haluat niiden matkaan
elämä,
hetki jos toinenkin,
silloinkin,kun hiljaisempaa,
sillä elämä on
aina,
vaikka se ei hyvinpäin näkyisikään
missään
sinun ei kannata
suurennella
tekemisiäsi,
sillä ne voivat paremmin
omankokoisinaan,
sillä siten ne sopivat arkeesi ja
hetkiin jotka muutenvaan ovat
arkipäivät ovat ihmiselämän
ylläpitäviä hetkiä,
sillä niiden varaan
voi pyhemmätkin
ripustaa
kun aloitat rehellisyyden
vilpittömyydestä,
näet mihin ja miten
rakennat,
sillä se on tärkeää silloin
kun olosuhteet muuttuvat
tilanteet vaihtuvat
siksi ihmissuhteet jotka on rakennettu
luottamuksen varaan
kestävät elämän
myrskyt ja pahemmat
tasaarvo ei ole
itsestään selvyys,
vaan
sen eteen täytyy
tehdä jokainen hetki enemmän
jotta se toimisi arkisessa elämässä,
sillä tasaarvo syntyy vain
yhdenmukaisesta kohtelusta,
luokkaerojen kaventamisesta,
köyhyyden ja rikkauden tasapainoisesta
yhteiskuntaelämästä,jonka tehokkain ja
demokraattisin säätelijä on verotus
jos elät elämäsi
alusta loppuun
näkemättä yhtään
sammalikossa vipeltävää
alkueläintä, olet elänyt
elämän ohi,
kiertänyt laitapolkuja,
turhanselkiä,niitä näitä
joutavan hepun reittejä
jotka ovat elämän
osoitteettomia
keinotekoiset ihmiset eivät
kestä
hetkiä,
jolloin elämänvalo himmenee,
sillä heillä ei ole sielua
joka on kulkenut pimeitä polkuja
menestus pohjautuu
innokkuuteen
joka saa
tuotteet ja palvelut
hohtavan halutuiksi,
niiksi joihin silmäparit
katsovat,
sylit ammollaan odottavat
helpointa tietä kuljevat
eivät näe elämän
monimuotoisuutta,
sillä heidän tiensä on
niistä karsittu
kaikki eivät tarvitse
syntyäkseen työaikaa,
vaan ne tulevat,menevät,
syntyvät ja kuolevat
omia aikojaan, sillä ne pärjäävät
luontoäiteen suunnitelmilla
totuuden väistelijät ovat
luomakunnan
niljakkaimpia,
heitä jotka mielellään
hakeutuvat poliittisiin
virkoihin, sillä ne tarjoavat
heille demokraattista suojelusta
normaalit ihmiset
eivät ylitä
rajaaitoja,
mitään,
vaan elävät
kuten tahdotaan,
siksi joukkoliikennevälineissä on heitä,
vaan ei heitä jotka kulkevat omia polkujaan
ihminen on laumaeläin,
jota uskonnot kaitsevat,
markkinatalous ohjailee,
näläntunne määräilee
tavalliset ihmiset eivät
haavoitu,
sillä he eivät ole
kohteita,
kuten
he jotka seisovat varpaillaan
ihmiset ovat
maapallon herrastelijoita
tyyppejä jotka eivät
näe metsää puilta,
huomista tänään,
siksi he joutuvat tuontuosta
katumapäälle ja rukoilevat
kaiken päälle, mutta jatkavat kuitenkin
samaan malliin,
sillä ovathan he velkaantuneet
huomistensa verran
länsimaat syntyivät ensin
kiinassa,
myöhemmin
rulettipöydissä, siksi ne ovat
silloin tällöin onnenonkijoitten
paistinpannulla
maaseudulla ei tartte
kävellä yhtä
tyylipuhtaasti
kuin kaupungeissa,
sillä siellä pukeudutaan
tavallisiin
sodat loppuvat
silloin kun
sotapomot joutuvat
rauhan
mottiin,
tilanteeseen jossa
ammukset ovat tehottomampia kuin
rauhantekijät
onneksi kaikki
ihmiset eivät ole
yhdestä muotista
valettu,
sillä silloin heillä olisi
vain vanhempiensa
sukurasitteet
tyhjässä ei ole
yhtään
ääntä,
elämänääntä,
eikä muitakaan,sillä
tyhjässä ei viihdy valokaan,
tuo elämän synnyttäjä
lokakuu on
talven aluskuu,
kuu,
jolloin luonto tyyntyy,
talveensa tyynyttyy,
siksi lokakuu on
elämämänkeväätön
syysvärinen haapa
puu
on
vaatettanut itsensä
komiinpiin,
niihin joista loimuaa
ruskan värikkyys,
elämänilmeen sulokkuus
kauempaa näet
lähemmin,
vaikket enään erotakkaan
kotimökkiäis,
lapsuuden pihapuuta,
sillä etäisyys pyyhkii turhat ja
jättää jäljelle ne joista tänäänkin
voit
lokakuu,
syksyn jälkeinen
innoton
kuu,
mutta sittenkin se on silta myöhempiin
niihinkin jotka vasta nyt
keväytyivät
en katsel elämää
enään
uteliain silmin,
uneliainkaan,
vaan odottavin,
siksi nykyään olen
avarampi, hetki hetkeltä
jokainen ihmis
polvi
on eilisistään synnytetty,
paitsi se ensimmäinen
joka tyytyi vahempään
elämä on maisemii
arkea ja väljempii
poismenemisii
tulemisii,
se on sietämistä
tyytymistä, sillä elämä ei tee
mitään puolestasi, koska sinä
teet ja rakennat
nykyaikaisemmin
älä alistu
ylisty,
vaan ole kokoisesi
silloinkin kun matalampaa,
silloinkin kun on valoisempaa
sillä siten elämäsi muutkin
tuntuvat tavallisilta
katselen elämää
myönteisin silmin
silloinkin kun kolottaa,
jokapuolelta väsyttää, sillä
elämänvalo on se josta kaikki
huomiset syntyvät,
minunkin ja kaikkien joilla on hetkiä
jolloin pyöritään ympyrää
ameriiikka,
kyllin iso
ollakseen enempää
tyhjempää,sillä siellä on kaikkea
kaikkia,
ihmisiä,viisaita ja tyhmiä,
huomisten näkijöitä,
entisiin tuijottajia.kaikkia.
minunkin sukuni osasia,
rakkaita.yhäkin.
kaikki alkavat luonosta,
mullasta ja puitten lehdistä,
tähdistä ja järvistä,
meristä ja kaikista niistä
jotka syntyivät ennen meitä,
kaikki ja enemmätkin, siksi
meidän tulisi karsia
ympäristöämme hellemmin,
sillätavalla kestävämmin, jotta
huomisetkin voisivat
kun tyhjyys tyyntyy
syntyy elämää,
sitä joka oli verhojen takama
silloin kun tyhjyys tyhjyyttään
tynnyröitti,
siksi kaikki elämänäänet ovat
valoisempia kuin tyhjän
harmaat,sanomattomat sanat,
valottomat ilmeet
sunnuntai
pyhä, eikä yhtään
menemistä,
mitään,
siksi venyttelen, enkä
mitään muuta.enempää.
yhtään mitään, sillä onhan
sunnuntai,
eikä yhtään menemistä
lokakuinen alkuaamu,
hetki,
jolloin aamukin nukkuu,
on
tyyni ja puhumaton,
näkymätön, mutta kuitenkin
hetki joka koskettaa,
puhuttelee
aikaista heräjää
hiljaisuudellaan
älä ole itsesi vihollinen
kenenkään,
sillä siten
ympärilläsi on
enemmän hyvänpäivän
mahdollisuuksia
kaikilla elollisilla on
aivot,
heilläkin,
jotka kukkana
heiluvat,
ruohontupsuina kasvavat
.kaikilla.
kaikki mikä näkyy
ei ole aina
totta,
vaan siltä näyttävää,
siksi sinun täytyy
näyttää niille arkea
silloin asemoit itsesi
luonnollisemmin,
kun kahtelet ympäristöäis,
niitäkin jotka vähemmän
olevat
elämä on monikasvoinen
juttu,
mutta vaivattomammin seilaat sen
päästä päähän
kun hymyilet silloinkin
kun itkettäis
kun kuljet helvetin
pitkää matkaa,
sinulla täytyy
olla vitamiinejä repussais ja muutenkin
viihtyisä olo,
sillä se reissu on vaivoja täynnä
tuhat on iso
luku,
melkein kokonainen
elämä,
mutta pikkuinen sen rinnalla,
kun sen perään laitetaan
nollia lisää
fazerin sininen
on
nykyään maukkaampaa
kun se tehään
sinisessä kaarteessa,
lahen luonnollisemmassa
syvänteessä
palestiinan valtio
pitää perustaa
demokratian kulkulalle,
josta pyhät syntyvät,
sinne josta elämänvalo
viattomimmin kauas loistaa,
eikä sinne jossa entiset vihat ja kaunat
syntyvät
syksyni on
kirjavaa,
sinitaivaan täyttämää
sateenkaaren värjäämii unelmii,
huumaavan kauniita revontulia,
mutta myös
jumalattomia salaman
välkkeitä
ukkosenpojan pojan jyrähtelyit
tyyntä,
tyyntymätöntä,
yönsylin täyttämää romantiikkaa
jota kynttilänvalo valaisee
kauniine sadepisaroineen jotka
tekevät lätäkköön renkaita
demokratia
ei saisi olla
sitä että kaikki saisivat
elää kuin siat kaurahalmeessa,
vaan sitä että jokaisella olisi
yhtä paljon velvollisuuksia
kuin
oikeuksiakin
kaikkein rikkaimmat
ihmiset
ovat
uuden kevään
lapsia, niitä näitä heitä jotka kukkivat
valonpisarasta
joskus on sana,
epämääräisen kaukainen,
osoiteetonkin,
siksi sen ympärillä eivät viihdy
ihmiset jotka tahtovat tehdä
nähdä,
toimia ja juuri nyt
jaloitella
jokaisella on takataskussaan
syömättämömiä
elämän
eväitä joiden avulla pääset
mahottomienkin yli
ihmisen ei pidä
kulkea suorinta tietä,
sillä siellä vaanii juonittelijat
jotka viekoittelevat
harhapoluille
syksy on
kaunis asia,kiireettömän
haravoijan ihanne,
siksi minäkin viihdyn,
sillä kesän helteet jääneet,
päivän tilavuus kaventunut, sillä
en enää viiti mennä jokapaikkaan
samaan aikaan
syksyinen maisema
on
keväisen loiston
jäähyväisii,kauniin värikkäitä
lehtisii,
poispäinmenevii hetkii, jotka
talveentuloon varautuneet
syksy on ennen
lokakuuta,
kuuta jolloin
ensimmäiset rapsakat aamupakkaset ovat
harsottaneet pihamaan,
siksi havaitsen tupsukorvan käyneen
reviirillään,
tuon jalokissan joka tykkää muikuista joiden
perkeet jätän sille aamupalaksi
kukaan ei ole toistaan
viisaampi
tahi
parempi, toiset vaan näyttävät siltä,
ovat opetelleet systeemit,
pienemmätkin
tuhansien asioiden
joukossa on
sinun
hommasi,
elämäsi ja kaikki,
siksi elä ja pöyhi tulevaisuuttasi ja
kaikkea kaikkia, niitäkin jotka näyttävät
ohimeneviltä
ihminen nykyaikaistuu
katsoessaan
ympärilleen,
siitä he saavat myös
nykyleiman tekemisiinsä,
joten ei kannata jäädä
nurkkiinsa kyyhöttelemään
ihmiskunalla on paljon
eilisiä,
mutta huomiset ovat
tulevaisuuden päässä,
yön jälkeen, tahi myöhemmin,
jos vain aurinko heräisi kuten on
herännyt ensimmäisestä eilisestä lähtien
lokakuu,
värikäs,
pienten kuurankukkien
kuu,
sillä ilman jäähtyneet,
suvituulet kääntyneet,
muikut kuteneet,
hetket hiljenneet,muuttolinnut lähtenet,
yötaivaan tähdet syttyneet, revontulet leimahtaneet
ensin ihminen on
vastasyntynyt,
sitten päivien ikäinen,
viikkojen ja kuukausien,
kunnes täyttää vuoden,
sitten seuraavat ja pääsee itekseen
kirkonkylälle,
jonka jälkeen kaikkialle ja samalla hän
täyttää itsensä verran, niin paljon,
että pystyy olemaan aikuisten elämässä, siellä
jossa arki on valloittanut suuremmat hetket, joten
ihmisen ura luomakunnassa on ainaista täyttämistä,
näyttämistä, siksi me yksinäistymme,muuttumme hohdottomiksi,
vuosien täyttämiksi lihapyöriköiksi
keskiyö,
hiljaisuus, syvä,
mutta silti puoliuninen,
siksi tähdetkin tähdittyvät,
kuutamo luo varjonsa, sudet
äänensä, jokainen askel seuraavat,
en pelkää,
vaikka en huutele ,kuiskaa,tahi katsele
taakseni,sillä tunnen tuhansien silmäparien
katsovan minua,
ihmisen poikaa, vaan meen
eespäin,sillä enhän voi perääntyäkkään,
sillä jälkiäni haistellaan, maistellaan, siksi toivon,
etten ole heidän seuraava
ihminen menestyy
parhaiten kun hän ei
rakentele niin suuria
joihin kukaan ei mahdu,
hänkään,
vaan keskittyy päivittäisiin
juttuihinsa,
niihin jotka maistuvat
tulevaisuuksilta
sumuinen perjantai,
lokakuun kolmas,
eikä yhtään
kevään
kukkaakaan, vaan harmautta,
tyyntynyttä unelmaa,
vähäeleisiä hetkiä,sillä nekin
ovat lokakuistuneet,
kuten minäkin,
peilinharmaanuttama pyhäkäs
en ole koskaan tavannut
elämäni korkeinta,
mutta monesti
olen tuntenut hänen
läsnäolonsa, etenkin silloin
kun minulla on ollut
elämänkylmäkäs olo
jääkaapin ilmestyminen
kotitalouksiin
aiheutti sen ettei
enään juoda kokkeli
piimää,
syväsuolattua sianlapaa,
eikä muitakaan herkkuja
kun olet yltä
päältä ryvettynyt
johonkin,
olet antautunut,
siksi mee kiireesti elämänpesulle
äläkkä kahtele enää entisiin
katselen keski
ikäistä
minääni ja huomaan
että käytön jälkiä on,
mutta ihmeen vähän
korjauspaikkoja näkyy,
mutta se selittynee sillä että olen
itsehoitoinen
ihminen ,
luomakunnan otuksista
muuntuvin
lajityyppi,
siksi se on selvinnyt
nykyisyyteen ehjin
nahoin,
tosin karvat ovat hävinneet
päättäviin asemiin ei pidä
päästää
joutavan
näköisiä,sillä heillä ei ole
karismaa
jota tarvitaan pilvipoutaisina
hetkinä
monet ovat joutavan
näköisiä,
minäkin,
mutta vain silloin kun
en ole mitään tekemässä,
mistään tulemassa
menemässä,
sillä olen tavallisen näköinen,
melkeinkuin muut
en ole mistään
kotoisin,
vaan jokapaikasta
tullut,
siksi olen yleissivistynyt,
mutten syvästi ankkuroitunut,
perinteitä pystyttelevä
jäännös
jos elämäni olisi
valmis,
kypsyisin,
siksi olen tyytyväinen
että saan jokainen päivä tehdä
jotain,tahi
olla tekeättä
onneni on pieniä
olevia
heijastuksia,
ne ovat joskus suurempia kuin
olemassani
oloni,
mutta useimmin päiviieni kokoisia,
siksi mahdun niihin silloinkin,
kun elämäni
pukeutuu tyylikkäästi
keväänkukkaset eivät
vanhene koskaan,
sillä niiden
loisto
kestää suvituulen verran,
kunnes syksyynsä lakastuvat,
kohtaloonsa taipuvat
elämänkevyet ihmiset
eivät ole arjen
rasittuneita,
entisten vanhoja,
ennakkoluuloisia,
vaan heitä,
kevään ensimmäisiä
kun et sulje ketään
mitään
pois,
vaan pidät ovesi auki
kaikille.monille.
niillekkin joita vähemmän
toivoisit.ovat.
luot elämäntilanteen jossa sinulla on
valinnanvaraa,
sillä onhan sinulla mistä valita
joskus on järkevää
olla puuttumatta,
ainakin silloin,
kun sanat eivät
riitä, sillä niitten jälkeen
tarvitaan tekoja jotka
voivat johtaa ojasta
allikkoon
kun etsit pitkäikäistä
luonnon
puuta,
niin älä etsi lihavinta,
vaan kitukasvuisinta,
sellaista joka on elänyt
sitkeydellään
kaiken voi aina
tehdä paremminkin,
mutta silti kannattaa vältellä
tekopyhyyttä koska sillä ei ole huomista
onnellinen kannattaa
olla vain silloin
kun siltä tuntuu,
sillä happamat onnet eivät
maistu elämältä
pieniin ei kannata
takertua,
sillä ne sitovat
liiaksi,
vaan takerru niihin jotka
näyttävät elämän
suurilta,
heiltä jotka ymmärtävät
huomistenkin päälle
karjalaisuus
on
elämänhyve,
nauravainen elämänasenne,
hymyhuulinen elämänsä vaeltaja
joka kerää rinnalleen myös
mykän kouluttamia hämäläisiä
yksilö on yhteiskunnalle
pilkku,
numero ja kustannustaakka,
jonka kautta se voi heilutella
itsenäisyyspäivänä lippua
muistot tekevät
mieleni haikeaksi,
sillä siellä on paljon
elämäni hyviä
kohtaloita,
hetkiä joiden
kautta katselen
ole elämän
utelias,
hän jolle kaikki
on uutta ja ihmeellistä,
sillä sellaiset ihmiset eivät
elämänhapetu
elämä
avartuu parhaiten kun
sitä katselee
lähemmin,
siksi vanhemmat ihmiset eivät
hypi seinille jokaisesta
luonnottomastakaan,
vaan ymärtävät että näinhän huomiset
usein rakentuvat
mahalasku on
kivaa ja vauhdikasta,
mutta joskus ne menee
perseelleen,
siksi visionäärit eivät
suosi tätä liikuntamuotoa
erikoisihmiset eivät
hössötä,
vaan katsovat keskittyneesti
kohteeseensa,
sillä he eivät halua joutua
sivuraiteelle,
siksi he saavat mutterit
pysymään jengoillaan,
pystysuorat pystyssä,
tilinpäätökset saldoissaan
vanhemiten
ihmisenkin
täytyy
käydä tuhkatiheään
katsasamassa itseään
lääkäreillä,
sillä vaivat tarttuvat mielellään
harmaisiin
ihminenkin
kasvaa
luonnostaan
niinkuin metsien puut
kukkapenkkien kukkaset,
niittyjen luonnollisemmat
ihmisen ei tule
suinpäin
rientää sinne tänne,
vaan hakeutua sinne
johon hänen mieltymyksensä
johtaa
on päiviä
hetkiä,
jolloin mikään ei ala,
mistään ei loista
se kipinä joka saa
mielenriemun yltymään
onneksi on,
sillä ne hetket
ovat sinua ja tuntojasi
varten
jotta tapaisitte jälleen
toisenne
syys voi ylettyä
koko elämän
läpi,
mutta onneksi on lokakuu joka saa
syksyn haihtumaan
itekseen kuurattumaan,
pikku pikku pakkasiksi vaihtumaan
lokakuu, eikä yhtään kevään kukkasta suven heiluvaista, vaan ainoastaan syksyn jättämiä hetkiä, tummuvia iltoja,innottomia retkiä