silloin kun ahistaa,
lähen ulos jaloittelemaan,
mieltäni tuulettelemaan,
kohtaloni hetkiäni suutelemaan,
puille huutelemaan,koska
luontometsässä minua kuunnellaan,
tuuditellaan,ymmärretään,
sillä
onhan siellä
jokainen ruohontupsukin on osa minua
sateen jälkeen luonto on pisaroiden merta, huokuvii unelmii, hentosii tunnelmii,niitä näitä joissa pisarat hymyilevät unelmoivasti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti