runokirjani, elämäni
ensimmäinen,
syövereistä sielun pohjan,
sen maalailin, sen kansiin
taiteilin.
Kohta yö-vuoroon,
runojeni kerjuuseen,
sanojen salojen, sieltä mieleni
runoja niittää.
ihminen ei pääse kuuhun yksinään, sillä hän pystyy ihekseen rakentamaan vain itsensä verran
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti