tienlaidan mökki...

Erakoitunut vanhus,
hän mökkinsä ikkunasta kulkijoita katsoo,
mieliinsä palaa muistot
aikojen alut.
Tämä samainen mökki,
tienlaidassa,
kahden lehmän, sian ja karhukoiran,
isän ja äidin,
huoneet rakkautta täynnä,
elämä kauneimmillaan.
  Torpparin mökki,
ivasivat isontalon perilliset,
suuret halmeet,
suuret metsät heillä heiluivat,
mutteivat
tienlaidassa olevassa mökissä.
  Sisällissota,
valkoisten joukkio tunkeutui mökkiin,
pois veivät isän ja äidin,
Hennalan kasarmille kuoleman ruuaksi
mättivät.
Mummon silmät kostuvat,
hänet pelasti marjametsä,
ei hän sieltä mitään kerännyt, hän vain kulki,
kuunteli luonnon elämää,
luonto soitti hänelle sinfoniaa, sitä
elämän sävelmää,
ehkäpä luonto tiesi tulevan,ei tahtonut hänen näkevän
isän ja äidin kohtaloa.
  Vanhus kastelee kukkansa, on vaiti,
katse metsän suojiin.