torstai 8. lokakuuta 2015

humisevat...

humisevat haavikot,
lehtipuut kahisevat,
mäntypuut pönäkät,
kuusilatvat ilmoja halkovat,
minä kannolla vainen.

istun luonnon helmassa,
putoavat lehdet,
syksyinen tuoksu,
aika vaihtuu,
kesä luovuttaa,
ruska luonnon vaatettaa.

kadunkulmissa ääneni kantaa,
tärkeyteni loistaa,
mut
täällä
olen kokoiseni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

elämää suurempaa ei ole,,

elämää suurempaa ei ole, sillä se omistaa jokaisen aamun hetket ja seuraavatkin, jotta me voismme nauttia kaikista vuodenajoista,keväänkukka...