keskiviikko 28. lokakuuta 2015

nälättää...

elämäni nälättää,
juoksen nälkääni,
kaikkialle riennän,
mutten
kylläiseksi saavu.

nälkääni etsin vääristä
pitopöydistä,
nälkäni taittui
rakkauden pöydästä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...