keskiviikko 28. lokakuuta 2015

kehrää..

olen tuulen tuoma,
myrskynsilmässä riepuparka,
en valoa silmiini saa,
kuuloni on myrskyn huutamaa,
kissani kehrää,
sen tunnen.

itsesäälissä piehtaroin,
olo tuntuu nyt mukavammalta,
ymmärrän hevosia,
matkin.

lomalle tekis mieli,
vaikken töissäkään,
mut
niinhän muutkin.

mirrini kehrää rinnuksillain,
leipookin tassuillaan,
sinivihreät silmänsä
levolliset.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

nurkkasokeutua,,,

itselleen kannattaa järjestää hetkiä, jolloin erkanet arjestasi, sillä siten et nurkkasokeudu