Kolea aamu kasvojani hyväilee,
punastellen,
jatkan matkaani,
kiire, kuten aina.
Bussissa on tunnelmaa,
ihmiset päät alaspäin,
kuten hevosilla,
miettivät vissiin.
Tänään saan lopputilin,
olen viiskymppinen,
terveysriski.
Mut huit hait,
elättäkööt yhteiskunta, kun
ei anna minun itsestäni
huolehtia.
Bussi purkautuu pysäkille,
päät alaspäin yhä,
paljon miettivät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti