maanantai 23. marraskuuta 2015

aivastaa...

elämäni,
itseni vaatettamani,
vanhempieni rakkaus,
loppuni.

ihminen,
sinäkin olet
uneton,
joskus nukut
yliaikaa,
mut
silloinhan
elät.

viljapellon tähkä,
siit
siemenet elämään,
minusta vain
taivas aivastaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...