sunnuntai 22. marraskuuta 2015

esikoinen...

kuljin helvetin läpi,
elin elämäni vereslihalla,
kuivuin ja huoletuin,
poisheitettynä hyljätyn.

en ole kellekkään mitään,
enkä haluakkaan,
haluan vain
olla.

yksinäinen,
elämäni esikoinen,
itseni
kokoinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...