Kaivan kuvettain,
Tyhjä on lompsa vain,
Nuolen kieltäin,
Eilisillä eväillä
Yhä vain.
Mut sorja oon varreltain,
Eilisen eväillä yhä vain.
Kun nälkä hirmuinen,
Silloin eilisen eväät
Maun maittavan,
Unelmilla maustetut.
kaupungin kerrostalon ylimmästä ikkunasta näkee kauas alkulähteille, mutta sieltä ei näe kerrostalojen sisälle yksinäisyyden avaruuteen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti