sunnuntai 8. marraskuuta 2015

perhonen...

tummuva yö,
tähdetön sinitaivas,
kuljen allapäin,
paljainpäin,
on lämmin.

en kuiskaa, en haastele
äänekkäästi,
askeleeni narskuvat,
mieleni miettii.

yö-perhonen uhmaa
kohtaloaan,
sydäntäni kylmää,
milloinka on vuoroni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

arkielämän näyttämöt,,,

ihmiset jotka näkevät elämän pienempiä, havannoivat enemmän, sillä sieltä jokainen aamu alkaa, keväät synnyttävät,suvet kasvattavat, syksyt ...