sunnuntai 15. marraskuuta 2015

syyskuun ikävä...

hetket ennen viimeistä katsettamme,
ne mieleen jääneet,
kyyneleet ennen eroamme,
syyskun ikävä
jäljelle jäi.

kävelen syksyssämme,
aika on maisemat muuttanut,
mut
yhäkin lehmusten lehdet
puistoamme koristavat.

hetket ovat vuosikymmenten
takaisia,
mut
yhäkin
syyskuun ikävä jäi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...