sunnuntai 10. tammikuuta 2016

ryppynen ihminen...

ihminen oli alkujaan
ryppynen,
lopultakin ryppynen,
mut
välillä kovin
kireäposkinen.
  vauvat ja vanhukset,
heillä iho liian iso,
ryppyseksi rytistynyt,
mut
keskielämässä otsanahkaakin
huulet liikuttavat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

pursuaa,,,

katso asioita itsenään, äläkkä tee niistä pienempiä suurempia, sillä silloin ne pursuavat käsittämättömiin