sunnuntai 10. tammikuuta 2016

sahti...

ryyppäsin sahtia pirtissä,
jossa harmaantuneet hirret
hyvin mielin seinustivat.
ukon käppyrä, vanha, kuten pirttinsäkkin,
mut a´vot miten
viisas tuo ukko taisikaan.
sahdin  teon taidot
iänikuiset,
vuosisataisten hirsien
aikaiset.
maailman jutut turinoitiin,
suuni kävi,
mieleni eli,
mutta polveni lonksuttivat tyhjää,
siinä sahdin valta
pirtin salojen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...