uusi vuosi...

uusivuosi aukaisi ovensa,
olen kevyt,
sillä en eilistä
muistele

vittulaan...

naapuri on hiljakseen,
vaikka muuten räksyttääkin,
poksauti pommin,
uudenvuden kunniaksi,
ei tykännyt,
minut vittulaan haastoi...

kuntojätkä...

olet askeleen edellä,
vaikka olet hoikempi, kun minä,
saatana,
vittu min oon sentään
kuntojätkä,
treenisaleilla voimistellut...

onni...

onni on menestysten jälkeinen
aamu,
silloin, kun olet
yksin,
vain ystävien hymy jäljellä,
josta ystävät
menneet,
vain jäljelle jäit...

serkkuseni...

elämässä on ihmisiä,
joita on tavannut,
toisia enemmälti,
mutta toisia ei laisinkaan

tahtoisin tavata serkkuni,
jota ihailin lapsena,
rakastin murrosikäisenä ja jonka kadotin
ajan myötä

ehkä en tapaa,
ehkä syleilemme sukulaisuuttamme,
ehkä,
mutta
mieleni tekisi

näkemiin...

näkemiin sanoi ystäväni,
jonka hautajaisissa tapasin.
olen poissa,
vaikka lasken seppeleen,
 ystäväni lähti
minulta salaa,
olen poissa.

uusi vuosi...

uusi vuosi ei pelasta mitään,
sinut tunnetaan viime vuosista.

minut on syöty...

minut on syöty,
mennen tullen kaluttu,
siksi kyyhöttelen,
sen vuoksi en riekonrintaa nauti jänghällä ivalon laakson.
  olen entinen saarnamies
tunturista,
jäkälien maasta.
muutin pois,
turistit tulivat kuseskelemaan pitkin tunturin pintaa,
en sietänyt ja ja otin riekkoni pois.
    tulin tänne helsingin rautatieasemalle.
täällä miut kaluttiin,
söivät pois,
ihan ouvon näköisiä ihmisiä,
tai ainakin sen muotoisia.

myrskypäivä....

ihan loppuun saakka ei hyvä
päivä yllä, sillä
myrskypilvet täytyy
kiertää,
ne täytyy vaivihkaa ohittaa,
sillä
tyyntä ei mailla eikä halmeilla näy

lontoon punta...

jos mulla ei olis kotikuntaa,
olisin osa
lontoon puntaa,
sillälailla,
tällälailla mä rallattelen vaan,
kun
nyystöläntietä astelen.

tekopyhäiset silmät....

tekopyhäiset silmät eivät
käsiään
ulkohuusin siivoukseen altistu,
sillä
niillä silmillä on
virtuaalinen elämä,
jotka ei edes
paskojaan siivota vois

siniristilippu...

minun suomessani siniristilippu
liehuu,
täällä saan sanoa tai olla sanomatta,
saan
mennä ja tulla,
voin yrittää tai olla jaksamatta,
mutta
täällä ei parane jouten olla,
sillä silloin olen jonon hännillä.

työtön....

työtön on yhteiskunnan orpo,
hänet hyljättiin
laman rattaisiin,
sinne
missä ihmisarvoa ei lie,
eikä hälle
huomiset ovet raotu,
sillä työtömälle on langetettu
laiskan ansioluettelo,
vaikka hän sille antoi kaiken,
omaisuuden ja
itsetunnon.

kutinoita....

ihmisellä on kutinoita,
ja ain
siellä mihin ei käsi yllä,
eikä oven karmeeen kehtaa julkisesti kyhnätä.
mut
toisin oli pappani urholla,
kunnon suomenhevosella,
jolla oli sielunmieltä enemmän,
kuin kuvitella saattaa.
  urho, kun heinäseipään näki,
sitä vastaan kuvettaan hankas,
maitolaituritkin heiluivat, kun hevoseni
niiden kylkeen ihastui.
 

ilmat...

afriikassa on nyt kuumaa,
jäämerellä haaleampaa,
mut
kotomaassani pohjantähti näyttää,
kuinka vuosi vaihtuu
sopivissa säissä...

hello mun eks

ei ihminen kauaksi elä,
elää vaan matkansa verran,
rakastuu usean kerran ja sitten
sanoo
hello mun eks

tyhjästä.....

jos uuden vuoden joutus ihan
tyhjästä aloittamaan,
kyl olis
kynnetävää sarkaa.
onneksi eilisillä tehtiin hyvät
pohjatyöt,
huonojakin,
mutta ne tulevana korjataan.

tummuva yö...

tummuva yö saattaa päivän makuulleen,
sytyttäen tähtensä ja kuukin nukkuvalle kumartaa.
yöllä on hiljaiset sävelet,
kuiskauksen hetkiset,
niihin äänetön elämä nukuttuu

kiitän elämälläin...

elän ja kiitän elämälläin,
sillä eihän mulla mitään muutakaan,
elän päivän,
elän useammankin ja niistä kiitoksen
kerron
elämälläin,
jolla toivon ympärillein hyvää tuovan

vuosi vaihtuu...

vuosi vaihtuu,
mikä muuttuu,
miksi entinen aika suuttuu,
siksikö,
ettei enää huomista tee,
mutta äl huoli entinen, sillä olet oppina huomiselle,
kaikelle tulevalle,
ilman aikaasi ei uusi-vuosi aukenisi ja
entistä ehompana aikaa siirtäisi.

alusmies...

yksinäinen alusmies asustaa
kelventeen saaressa,
siellä jylhässä kauneudessa,
jota päijänne hyväilee,
suo antimiaan ja loihtii tunnelmaa,
siellä alusmies mielellään asustaa.

alusmies on käynyt maailman tuollakin puolella,
on riot ja cab-hornit nähty,
jäämeren jylhät vuoret,
kanavat maailman meriteiltä,
mutta
kelventeessä hän onneensa seilasi,
täällä ei
maailman tuulet luo ristivetoa
laisinkaan

uusi-vuosi....

uusi-vuosi,
siitä voisi tehdä entistä ehomman,
voisi itseään kohennella enemmän
ihmiseksi.
  tai ei nyt sentään,
sillä ihmisillä on mennyt vuosi
eletty,
monella tasolla,
ikävällä ja rumalla,
sotaisan julmalla tavalla.
  vois aatela luonnon ilmettä,
myrskysäitä,
suvisia iltoja ja talvisia hiihtosäitä,
sillä ne eivät toistaan poskelle lyö,
vaan antavat tilaa

kyläluuta...

kun tarpeeksi käyt kylässä,
niin viimein sinulla ei ole
asiaa sinne,
ei huvikseinkaan

ennen käytiin kylissä,
tultiin ja mentiin,
istuttiin ja rupateltiin.
nyt
ovet ovat säpittäytyneet,
mielet
umpimielistyneet,
vaikka rapussa on yksi ainoa ulko-ovi.

kastemalja...

rikkaan sormukset ovat
orjan lapsen
kastemaljasta sulatetut/
orjan lapsi on rikkaan
ahkera kunnioittelija,
sillä hän ihailee tämän
sormuksia.

elämätön...

köyhälle on saman tekevää onko
uusi tai vanha vuosi,
ihan samaa onko
toinen päivä vai eilinen,
sillä
jokainen hetki on elämätön

siivooja...

käyt työssä,
meet sinne kotoasi,
palaat lisätyöpaikan kautta,
hieman levähdät ja nukahdat,
jotta voit aamulla aloittaa saman kierroksen.

juhlistat uutta vuotta lisätyöpaikassasi,
vessan siivoojana.
kiität luojaasi,
että toisilla on hauskaa,
josta siunautuu sinulle leipää

veryttelyhousuinen....

verytteluhousut tavallisessa päivässä,
ajamaton parta ja
veltto ilme, jota koristaa
käsin kääritty sätkä,
semmoisen ilmestyksen näin
puistossa

oli siellä pulujakin,
muutava naurava lokki ja pari turistia,
jotka pyysivät verytteluhousuiselta
nimikirjoitusta

verettyluhousuinen kirjoitti ja hymyili
turistien kännykkäkameroille,
pulut loittonivat,
huuhkaja istahti viereiselle penkille

sekunnin pidempi...

vuoden viimeinen päivä,
aamusta alkaen,
mutta tänä yönä sekunnin pidempi,
sillä
ikuisuudessa on väljää

ennen vuosi vaihtui pakkaskeleillä,
ennen ulkoilmaa valaisivat
kuu ja tähdet,
nyt on väljempää

vaivatta...

mitään et vaivatta saa,
et itkun iloa,
et leivän palaa,
etkä etenkään hyvää mieltä,
ellet
mieltäs vaivaa

uudet vuodet...

jos ei olisi kalentereita,
ei ikäkään vaihtuisi,
vaan elämä vuoden aikoja kulkisi,
joissa ei vuodenvaihteita laisinkaan,
vain neljä aikaa pohjantähden alusmailla,
jossa kaikki aika ajallaan,
eikä se vanhenisi laisinkaan.

puhtaat kasvot...

talvella on puhtaat kasvot,
lumivalkoiset, mis hanki loistaa,
siellä monta muutakin hymysuuta.
jos ei talvea ois,
silloin pitkä syksy olla vois,
mut,
onneksi pakkasherra hankisilla
laskettelee.

lanttukukko....

lanttukukko oli mummoni bravuuri,
sitä karvilan herkkua yhäkin ikävöin,
kuten hänen leipomaansa ruisleipää,
kuten kirnuvoitaan,
myös kaikkea mummoon ja pappaan
liittyvää

aikaa on kulunut,
pian olen muistojeni ikäinen,
mutten osaa heidän tavallaan

iloinen itä-suomi

iloinen itä-suomi,
miun kotoni,
miun koko omani,
rakkauden tuskani,
elämän kevääni,
syksyn ruskani ja hankikantoiset kevätsääni
    semmoinen on miun iloinen itä-suomeni,
kesä siellä kokonaan,
syvemmillä omillain,
mielen rakkaudella, koko elon mitallain,
joissa rakkaus ja suru rakastuvat,
niissä häissä olen syntynyt

mahdoton rakkaus...

voiko mahdottomaan rakastua,
voiko synnittä elää,
vaikka helvetti hymyilee?
kyllä voi,
sillä
olen sen kokenut,
rakastunut ja kärsinyt,
pois heitetty ja viattomin kasvoin itseäni keräillyt.

on pimeää...

ihminen harvoin menee pidemmelle,
kuin
kätensä yltää,
sillä siellä on pimeää,
eikä kädet saa otetta,
mutta
täysikuu on pitkiä käsiä täynnä,
silloin ihmisen varjo hymyillen menee,
menee aamun sarastukseen ja herää
vuoteestaan tavallisen aamun saratukseen.

UUDENMAAN ELY-KESKUS

nyystölän tie on pienen kunnan
entinen nelostie,
se tie, joka ennen maailmalle vei,
toi postin ja vei monet mukanaan
  nyt tietä kulkevat harvat ja hekään
eivät kulje mihinkään,
eestaas vaan

nyystölän tien valtiokin unohti,
ei paikkaa paikan päälle,
antaa vain ajan kukkia,
vaikka
ameriikan presidenttikin kulki juuri siitä ja
venäjän suurruhtinas tulee ensikuun toisena päivänä,
jollei ole ennen sitä
nujerrettu.


mää asun nyystölän tiellä kissani
kanssa,
myös varikseni elää huushollissani,
mutta se enempi lentelee.

kaino toive ois, jos se ELY pinnottaisi tuon
tien,
jotta nuo suuruudet vois siinä
nappaskengillään kulkea

puruvesi...

vuolaat virrat pelottavat,
sillä osaan huonosti kellua,pelkään,
että virta vie minut pohjanlahteen,
jossa ei ole muikkuja,
niitä on vain puruvedessä,
sinne tahtoisin kellua.

matkustin...

matkustin pois,
vilkutin,
mutten ketään nähnyt

tulin päämäärääni,
mutten ketään nähnyt,
näin vain ihmisiä,
jotka olivat pukeutuneet, kuin kotini liepeillä,
istuin penkille,
katsoin kuluneita kenkiäni,
minun täytyy ne kiillottaa kotonani

sydänten tahdissa...

elämä sykkii sydänten tahdissa,
mutta ainoastaan ihmisellä on
verenpainetta

linnut ja karhunvatukat elävät
hymyissä suin,
hoikkia, kun ovat,
eivätkä käy
kirkossa,
kuten ihmiset,
joille veisuut nostattavat virtauksia

maan pienimmät...

en kuule metsän pienempiä,
sillä he ovat omissa oloissaan,
siellä sammalpeitteen alusmailla,
kankahilla luonnon vuodan

en kuule,
mutta varovasti astun ja haistelen,
olen paikassa, jossa elämä on
ikuista,
eikä sitä paholainenkaan voi
siirtää,
sillä
maan pienimmät jäävät kaiken
jälkeenkin

keinotekoiset katseet...

keinotekoisia katseita,
joista paistaa väsymys ja luovuttajan hymy,
jotka eivät hymyile vaan itkevät,
mutta sehän ei ole sopivaa,
siksi
keinotekoiset katseet marketin kassajonossa
keinotekoisina odottavat

syyllinen...

etsit syyllistä,
mutta et itseäsi huomaa
syyllinen ei viatonkaan,
sillä hänen vuokseen syyllinen pahoja teki,
sinun vuoksesi, koska
et tuhmuuksiin yllä

voit aina vain mennä,
mutta, jos et itseäsi tavoita,
et lepoa matkaasi saa

niityn laihlla...

niityn laidalla,
aholaidan saran päässä istuu
kannonpäässä pieni poika,
pajupilliään soittaen.
linnut kuorossa hyräilevät.
    karhuemo tuo pesueensa  esitykseen,
jossa ilves ja ahma,
sekä kaikki muut,
villin luonnon arimmat valmiina ovatkin.
    vieno lounaistuuli antaa sävelille kauniin
sävyn,
se värittää tunnelman luonnon soman,
josta soittajapoika yhä enemmän innostuu,
kuulijansa haltioituneet.
  niityn laidalla,
aholaidan saranpäässä,
siellä elämän mukavimmasa.

rakkaus motivoi...

rakkaus kutsuu,
jos kutsuu,
mutta usein se tulee ihan puskista,
pienen humalatilan vallitessa baarijakkaralla,
mutta useimmiten se krapuloituu aamusella.

todellinen rakkaus tule selvinpäin ja kestää
seuraavaan tilipäivään,
jos työtä on.

kestävin rakkaus on asuntolainan mittainen, tai
ylittyykin,
jos on tullu otettua
pikavippejä ja on allerginen koira,
jota ei voi viedä
ulos.

rakkaus saattaa jatkua myös siitä syystä,
että puolison vanhemmat jaksavat yhä elää ja
heillä on runsaat takametsät ja huijattua rahaa
banaman pankkiholveissa.

rakkaus motivoi

maisema....

maisema on luonnon huomassa,josta
ihminen  poistunut.
maaseutu elää ilman karsijoita,
sillä
karsijat paenneet kerrstalojen lokeroihin,
sinne kivikaupungien
suuriin keskuksiin.
sinne ei villiviini leviä,
eikä luonnonluomat halua,
sillä maaseudulla ei ole keskuspölyimuria,
vaan luonnon tuulet,
jossa ei keinoilmaa laisinkaan.

sikeentyvät...

jokainen elävä on itsensä
arvoinen,
niin kedon kukka,
kuin
metsän havupuutkin,myös
ihmispoloinen,
vaikka ovatkin syyttömiä syntymiinsä.
     muut eläväiset syntyvät siitepölyistä,
juuristaan,
maitista ja mädistä,
tahi niiden sekoituksesta,
jotkut eläväiset syntyvät ihan
lämpöaalloistakin.
  perunat syntyvät äitiperunan itusesta,
mutta ovat siitä huolimatta
itsensä arvoisia .

pelkäät...

pelkäät,
kun et tiedä,
hapuilet,
kun et tiedä minne kuljet.

pelkäämätön tietää,
muttei mitään tunne,
sillä hänhän tunteet tietää.

itikka...

itikka on vakoilija,
se on vieraan vallan urkkija,
inisee ja tökkää,
muttei facebookissa,
talven tullen se päämajaan kiirehtii,
siellä se seuraavan suven juonia punottaa.

ujo...

ujo,
on kaunis,
komeampi,
kun ahneesti syliin pyrkivä

ujo ei täytä huonetta,
sillä
hän antaa muille tilaa,
kuullakseen enemmän,
ymmärtääkseen lisää,
mutta
silti hän ei halua toisten tilaa viedä

herra...

herroja on yksi,
muut
ketaleita mistä lie,
herra ei itseään kauniiksi kampaa,
hän vain sinut
hyväksyy

tähtien loiste...

ulkona näet tähdet,
olet sisällä, mut minkä tähden,
sillä
sinulle kuulas tähtitaivas kertoo
kohtalosi,
sen se kertoo tähtien loistaessa

viimoinen henkäys...

ihminen ei perässään pysy,
nyyhkyttää vaan,
joskusen
ihan vaahtosuuna viilettää,
mutta
ei perässään pysy.

ikuinen kiire johonkin,
vaikka on itsensä lähellä

ihminen ei kummia nareskele,
kun viimosen henkäyksen vetää,
eikös ole lohdutonta?

vuoden viettäjä...

vuodet ovat joulun jälkeen vanhoja,
alkavat alennusmyynnit,
hankikannot ja pajunkissat kukkivat,
jumatsuikka, kun kevät
valaisee
vuoden viettäjää...

helvetin laaksot...

kuljin helvetin laaksot,
rakastuin paholaiseen,
mutten vihkiä ihteäni tahtonut,
sillä
vuorilla on onneni,
tuulentuiskuissa karuissa solissa,
siellä rakkauteni hymyilee

mieli...

mieli on ihmisen moottori,
senkun hyvällä miellä virittelee,
siit
syntyy
hyväntuulen hetkiä,
semmoisia päiviä,
jotka huomennakin haluaa
käynistää

pää-älykäs...

ihmisellä ei ole
sukulaisia,
eläimillä on,
muttei serkkuja,
kuten ihmisellä.

ihminen osaa sytyttää tulitikun,
lintu ei,
eikä karhukaan,
sillä he eivät turhia tarvitse

ihminen on pää-älykäs,
muttei
elämän älykäs,
sillä  elämän älykkäät kuolevat tuhkaksi,
kun taas
pää-älykkäät jättävät
haitta aineita

tyyntä kuulisivat...

jos ihmisellä ei ole tuntumaa,
miten voi astua,
kuinka huomista varrota?

ihmisen tulisi olla, kuin hiilen kekäle,
silloin veri päässä virtais ja silmät
ilosta katsoisi,
korvatkin
tyyntä kuulisivat

elämä...

elämässä ei ole kiertoteitä,
eikä oikopolkuja,
samalle lähteelle viimein
joudutaan

elämää ei kannata elää keinotekoisesti,
sillä siitä ei jää
muisteltavaa

elämä on henkilökohtainen juttu,
muutkin elävät,
mutta se on heidän juttu,
kukaan ei voi
tehdä toisen puolesta elämän ylitöitä

kotimatka....

kotimatka on ain rakkahin matka,
vaika tulisit pilvilinnoista,
kotimökkiä ei
maailman loisteet voita

tiedän suomenhevosten savotat,
luulen tuntevani hevosten mielihyvän,
kun savotoilta
reki kotiin ohjastettiin,
se
on minunkin osani

Jyvä...

Jyvän täytyy olla pieni,
Jotta se mahtuisi laariin ja peltovakoseen,
Jossa se itää komiaksi tähkäpääksi,
Tulevaksi ruislimpuksi,sekä
Maukkaaksi vehnäseksi.
Jyvän täytyy olla pieni myös siksi,
Ettei halla sitä huomaisi,
Eikä linnun nokka nälkäinen.

kehtolapsi...

ihminen ei voi pimeätä maalata,
ei sen tuntoja syvempiä,
ei korpikuusen elämää,
eikä yön kuiskauksia,
sekä suden kehtolaulua talvisina
pakkasöinä,
mutta
ihminen onnistuu kukkasin värittämään
suviset yöt,
kasteiset aamut ja kaukaisen keskipäivän,
sillä
ihminen on valoisan päivän
kehtolapsi

yläilmat...

yläilmoissa ei ole ahdasta,
ei edes liikennevaloja,on vain tähdet ja kuu,
sekä
aurinko,
joka yläilmoissa hallitsee.
yläilmoissa ei ole sotia,
eikä varpajaisia,
sillä siellä ei palloile ihmisrotu.

lintujen nimet..

linnuilla ei ole nimiä,
ovat vain kottaraisia ja
huuhkajia,
kuoveja sekä västäräkkejä,
ne eivät tarvitse kutsumanimiä,
sillä ovat luonnon viattomia

ihmiset tarvitsevat nimiä,
jotta voidaan pinota aakkosjärjestykseen,
mutta linnut viattomast liitelevät

Perhonen...

Ihminen ei hentoa perhosta
Kestä,
Ei itikan pistoakaan,
Ihminen kestää ainoastaan
Mielihyväänsä,
Vaikkei ole yhtä kaunis, kun
Perhonen.

jos autoja ei ois...

jos autoja ei ois,
olis matkamme lyhyemmät,
suojateitä ei laisinkaan,
mutta olis pollen polkuja hevoshaassa,
jalkapatikalla tallattuja kyläteitä
  elämä olis lähempänä,
ihankuin silloin mummon aikaan,
jolloin
käki kukkui aidan seipäällä ja kanat
pitkin pihoja,
kukko herranaan

kun maailmalle lähdin...

kun maailmalle lähdin,
kaikki oli mahdollisuuksien päässä,
kun sinne pääsin,
tajusin,
että minulle riittää tämä,
hyvän olon sinä ja
lapsemme eläväiset

satavuotias...

isänmaani on  satavuotias,
monet hetket nähnyt,
monet hyvätpahat kokenut,
siksi
siniristilippu yhä itsenäisenä
jokaisessa suomalaisessa heiluu,
sellaisissakin,jotka harvemmin
hymyievät ja juuri heitä on kiittäminen,
että lippumme liehuu vapaana,
sillä monikulttuurisuus ja sananvapaus
luo lipustamme sinivalkoisen.

myrskytuulet...

kun herään tyhjänä,
helpottaa, kun tiedän sinun olevan,
sinun, joka pysyt paikallasi,
vaikka rajumyrskyt riepottelevat,
sinä,
jolla on luonteen lujuutta,
joka ei ole muodostunut
myrskytuulista

mihinkään johtamaton....

jokaiselle tulee pyhäristeys joskus vastaan,
siinä jokainen pysähtyy ja
suuntaansa miettii,
jokainen,
sillä se tie on
henkilökohtainen

mihinkään
johtamattomalta tietäkin
voidaan
palata,
mutta
haavoittuneena

Onni.....

Onni ei itsekseen tule,
Sen sä itse teet,
Vaikka toisinaan se vaikiaa lie.
Sillä saat elosi hymyämään,
Askareesi hoitumaan,
Mielesi mukavaksi tuosta vaan.
  Onni ei
Itsestään tule,
Sinun täytyy sitä houkutella.

Ilomieli...

Ilomieli varttuu vaikeuksissa,
Hymyttömän pimeässä,
Mut, kun se sieltä irti pääsee,
Kaunehin hymy on kasvoillaan.

Ihminen,
Jolta ei mitään puutu,
Hällä tunteet tunnottomat,
Arjen selässä puutuneet

Täyteen mittaan...

Ihminen kasvaa elämänmitan,
Ensin pituutta ja leveyttään,
Sitten nuukuuden vaurautta,
Köyhyyden hyvyyttä,
Kunnes täyteen tulee ja nakkaa
Rukkaset toisille kasvajille.

Kohtalonsormet....

Rakkaudella ei ole kohtalonsormia,
Mutta se vie sinne sormeiltaviksi.
Toisten rakkaus kestää
Peukaloinnit,
Toiset eivät hyvää säätäkään.

kelvenne...

kelventeen saari luonnossa keinuu,
sillä on siihen päijänteen lupa,
jolle luontoäitee muodot antoi...

kuutamokin saarta kiertää,
tähdet leikkkiä laskevat ja
aurinko muotojaan hellii

saari on niin kaunis,
ettei sinne muuta tahdo,
vain kannon nokassaan istua tahdon

seitsemän sukupolvea...

kaikki huomiset syntyvät tänään,
monet rakkaudet päättyvät huomenna,
mutta sinne on matkaa ja sen pituuden itse kohtaloit.

ihminen ei ole valmis seuraavassakaan sukupolvessa,
 seitsemännen sukupolven  jälkeen on edellisten velat
hoidettu,
sitten voi itse uutta tehdä,
mutta jokaisessa polvessa on rakkaus,
se,
joka ainakin seitsemänteen polveutuu

valtameret...

valtameret ovat suolaisia,
niiden pohjille ei jalat yllä,
mutta siellä vesijetti hyvin liikahtaa,
jolla ei metsälammessa saa hurjastella,
sillä luontoäitee muuten hurjistuu

kettukeikura....

kettukeikura nyystöläntien vasenta puolta lonksuttaa,
se tuntee kulmakunnan tavat ja muut salat.
hiiriä on vasemmalla puolella aamuyöstä
enemmän,
pois tullessa oikeaa puolta ovat hiiretkin siellä
lisääntyneet.
  hiirihaukka tosin nappaa kuormasta,
mutta kettu ei viitsi riidellä tuon väkänokan kanssa.
kettua närästää kuseskelevat koirat,
jotka joka tupsuun ruikkivat ja hieman ennen
ylämäkeä paskovat,
koska eivät jaksaisi itseään muuten raahata.

pihtikintut....

ihmiset eivät voi viikkotolkulla kävellä
yhteen suuntaan,
eivätkä heidän jalkansa niin pitkälle kantaisikaan,
paitsi pihtikintut,
joilla ei ole luitten päällä tuntoa

metsälampi...

metsälampi ei näy suurissa kuvissa,
sehän on ikimetsän siimeksessä,
korpikuusien suojissa,
sinne ei tutut osaa,
sieltä eivät vieraat lähde,
sillä
metsälampi omistaan huolehtii.

sarani....

riensin vuorten yli,
vaikka pohjanmaalla on vain
yksi
lato,
mutta riensin senkin ohi ja näin
taidemaalarin,
jolla oli hyvämieli,
kättelin,
mutten usko, että hän minua mitenkään huomasi,
sillä niin sukelaan suti maalia veteli ja sarani taluun nousi.

beduiinin sandaali...

kuulen, kuinka silmäni näkevät,
mieleni virtaa,
vaikka istun kuivassa soramontussa.
tipahin tänne,
unessa,
nyt on vesi kielellä,
mutta suu onkuin beduiinin sandaali

vasara...

vasaralla ei voi tukkipuita kaataa,
mutta sillä voidaan sen
kylkeä naputella,
aivan, kuin tikanpoikanen
    ansioitunut vasaran käyttäjä on kyntensä
naputellut lunastus kuntoon,
parhaimmat useastikkin,
kunnes väsyvät siihen ja osuvat
naulan kantaan

mahdu...

enenpään en voi mennä,
sillä mittani on täysi,
enkä mahdu uuteen
nuorempana luulin kerkiäväni joka
koloon,
mutta nyt huomaan,
etten mahdu

ihmisen elämä...

elämään ei voi etukäteen opetella,
mutta siihen kannattaa ennalta venytellä ja taivutella,
jotta
kupeet taipuisi
ihmisen syö perunoita ja porkkanoita,
lapsena muusattuna ja myös viimemetreillä,
sillä tolkku on poissa,
eivätkä hampaatkaan terävät

eksyit...

eksyit minusta pois,
eksyit,
muttet muualle halunnutkaan
elämämme kulki kaikki ajat,
muttei sitä
lyhintä

tapaninpäivä....

nyt ei ole heleä helluntai,
nytollaan
tapaninpäivän ajeluilla
muttei reellä,
sillä
lumeton on jalaksien luisto
  vettä vihloo vaakatasossa,
pimeys imee
itseensä,
enkä kuule punatulkun puputusta

isänmaa...

jokaisella irtolaisella on kotimaa,
mutta isänmaata moni vailla,
sillä isänmaa tarvitsee
juurensa

isänmaa syntyy yhteisistä tekemisistä,
isänmaalla on haukottelevat silmät ja
jylhät metsämaat

jokaisella on isänmaa,
mutta  kaikki eivät
sinne
kotiudu

maisemien vaihdot...

jäiset tienpinnat tarvitsevat
talvisäitä,
kesäsäillä vain pöly lentää.
ihminen on tottunut
liukastelemaan ja nieleskelemään pölyä,
siksi ihmisiltä onnistuvat maisemien vaihdot.

suinpäin....

kuinka se aika voikaan näin vierähtää,
hetki siten olin nuorempi,
kuin elämä,
sitten kokeilin sitä ja
sille tielle jäin
   nyt oon aikoja kulkenut,
mutta yhäkin olen se
kokeilija,
mutta en voi suinpäin
sinne enää juosta

uusi vuosi...

uus vuosi yllätää,
vaikka vanhaa en ole joutanut
elämäänkään
    uus vuosi vaihtuu,
vaikken kelloa katsoisikaan,
sillä
elän kaavoillain,
mutta uusvuosi kääntää minutkin
iäkkäämmäksi

iltarukous...

ihminen ei jumalia sure,
hätistelee vaan,
mutta hätäpäissään
iltarukousta lukee,
vaikkei sanoja  niissä laisikaan

pienet kylät....

pienissä kylissä on hieman
ihmisiä,
elukat on leikattu ja
on vain muuttolintuja,
mutta nekin hetken vaan
pienissä kylissä on väljää,
niin väljää,
että ihminen tulee
nähdyksi

ihminen on petokasvi...

ihminen on petokasvi,
kukkii sulosti,
mutta
maljakossa kitukasvoisesti,
kunnes
rupsahtaa,
ihminen on elämän maljakossa
hetken herkku,
monen mielen oikku,
kunnes
nytkähtää

tutun penkki...

jaloilla pääsee huoneisiin,
mutta missä siellä istua?
penkit täynnä ennakolta tuttuja,
seison
seinään nojaten,
heikottaa ja jalat puutuvat,
mutten tutun syliin istu,
vaikka olisi tyhjäkin

avata saan...

en minä aikoja elä,
elän vain itseni kokoisesti,
ne
hetket, jotka avata saan

muisti...

unohdin,
kun en välittänyt,
onneksi,
sillä kaverini muisti ja
nyt
muusta unelmoi

Esun Runot ja Mietelmät: maksava asiakas...

Esun Runot ja Mietelmät: maksava asiakas...: oottelen bussia, vaikka tiedän sen tulevan, en juttele muitten kanssa, sillä he tuntuvat tuppisuilta näytän lippuni, kuski tuskin välit...

maksava asiakas...

oottelen bussia, vaikka tiedän sen tulevan,
en juttele muitten kanssa,
sillä he tuntuvat tuppisuilta
näytän lippuni,
kuski tuskin välittää,
en
minäkään,
   siirtolaiset täyttäneet bussin,
joka
hieman ärsyttää,
sillä olenhan maksava asiakas

maine...

maine ei elämättömälle synny,
eikä kuolemattomalta hyytelöidy,
sillä maine on
käveltävä ja
pois korjattava

uskovainen...

uskovainen syntyy elämässä,
ei sitä ennen, eikä jälkeen,
sillä silloin paitellaan karjalanpiirakoita,
noita
mainioita
karjalan kunnaitten maistuvaisia.
   pakanamaan ihmiset ovat synnyttömiä,
sillä
eihän heillä
kirjanpitäjää

lintu...

lintu eli hetkisensä,
näki keväänkesän,
syksyn tuullisen,
talven ankaran,
mutta hankisilla lentonsa loppui,
sillä niin luontoäitee oli liidot piirtänyt

uskoin jumalaan...

uskoin jumalaan,
petyin, kun ei vastannut,
mutta tyhjässä hetkessäni turvauduin
taas,
nyt liikaa,
sillä en saa itseni olla

kukat...

jos elämäs on kukkia vailla,
niin kuljeppa peltopoluille luonnonhelmaan,
siellä
kukkaset luonnon somat
   talvipakkasilla kukkii
 kuurankukka
akkunassasi,
ellet hiilosta liikaa.

tosipaikan tekijä...

isänmaan suurin uhrautuja ei
ole se
jolla rinta merkkejä vilisee,
suurin sankari on tosipaikan
tekijä

isot....

moni isoksi itsensä
totee,
mutta tositilassa
voipilas heivereinen
  moni kehohaan pulistaa,
mutta rautatanko ei tahdo häntä tuntea,
sillä
voima on päässä,
langan päässä,
mielessä suurimassa, sitä se
levytankokin kumartaa

köyhä...

köyhäksi on mukavaa ruveta,
antaa kaiken vaan mennä pois,
niin perinnöt, kun
itse tienatutkin,
mutta miksi sitten vilussa vikiset, miksi nälässä
hurjastelet?
  köyhyys ei ole tauti,
siihen ei burana tepsi,
siihen tarvitaan
jumalattoman suurta mieltä,
joka toimeen tarttuu
  kurjinkaan ei ole köyhä, jos hällä jalomieli
huomispäivään,
sillä siellä se mahdollisuus

synnyttää...

ei uskovainen omista joulua,
joulun omistavat
hyvämieliset,
jotka haluavat
rakkautta
synnyttää

lahja...

arvokkkain lahja on
ystävyys,
jonka voi paketoimatta jokainen hetki
ojentaa

vuodet pyörivät...

vuodet pyörivät ympyrää,
mutta missä minä
lienen
katson elämääni ikkunasta,
katson ja ihmettelen

joulupäivä...

joulupäivänä pukki pois lähtenyt,
joulukuusi yksinään,
lahjat omansa saaneet
taivaalla ei revontulet leimahtele,
ei enää lahjapaperit rutise,
joulupöytäkin tyhjää syö,
on joulupäivän aamu

unet..

unet ovat elämääsi,
uneton elämä on valoissa varjo,
jolla kävelet,
muttet tiedä minne
unen herättää peiton tippuminen lattialle,
unen, jossa niin hyvin voit

ruiskanokki...

ruiskaunokki on kedon
kaunis,
se kukkii luonnostaan,
kedolla kaskimaitten ,
kukkanen vienonkaunis, sitä ei saata
juosten
ohittaa,
vaan rintapieleensä kukkasen
komian istuttaa

valtaherrat...

kurjuus luo vastarintaa,
köyhyys eriarvoisuuttaa,
siis,
miksi valtaherrat eivät sopia tajua,
sillä
heidän kohtalonsa
kivusta hurjiintuu

uneksin...

elämän hienouksia on
herätä,
täyvestä unesta,
jossa on maailman pahimmissa paikoissa,
jossa hehkuvat tulikekäleet hehkuivat,
kiitos,
aamusein,
kun sammutit ne

sarastaa...

aamu sarastaa,
on siis aamu,
mutta illalla hieman samantuntuista,
samasta sunnastakin.
  eilen meni pitkäksi,
valvoin pikkutunneille,
nyt siristää,
mut
aamu piristää

jäätynyt lampi...

jäätyneen lammen pinnalla ei
kasva
männynkäppyröitä,
sinä kuvastuu
korpikuuset,
joiden suojissa
luonnon ujoimmat asuvat,
siellä luonnon luonnoimmassa

vuodet vierivät...

vuodet kulkevat,
mutteivat suuria jälkiä jätä,
sillä
eihän niillä mihinkään kiire,
ihminen harhailee ostoskärrynsä kanssa,
jotta
huomiseen selviäis

Maineteot...

Maineteot muistoja halkoo,
Teot,
Joilla isänmaa yhäkin sykkii
Kiitos
Maineentekijät,
Isänmaan sydämmet

joulun lempi...

ihmistä ei voi tehdä jouluna,
jouluna saadaan lahjoja,
annetaan
pois,
muttei lempiä voi

synnyin kirkko...

monissa kirkoissa oon syntynyt,
mutta säämingin kirkossa
synnyin enemmän,
koin elämäni,
jota jalostettiin kerimäen kautta
moneen muuhun,
mutta säämingissä on
juureni

maailman isoin puukirkko...

ken on syntynyt
maailman suurimmassa
puukirkossa, se on iso
hemmo
semmoinen nimittäin on,
mutta vaatimattomana syntyjänä hän
ujostelee
kerimäen rintamailla.

elät hetkisen...

elät vain hetkisen,
miksi näet aikojen taakse ja
kurkottelet kaukauksiin?
puhaltelisit vain päivänkakaroita ja
ihastelisit näkemääsi

pukki verkkokaupasta..

pukki ei saavu avo-autolla,
sillä se sutii tunturissa
pukki tulee porolla,
joka on joka sään kestävä
   mut eikös se pukki vois uudistaa itseään,
tulis vaan verkkokaupasta

tähdet...

tähdet,
tähdet,
antakka mulle
rakkaus,
jota kohden osaisin

rakastan joulua...

rakastan joulua,
rakastan siksi, että silloin meitä on monta
hymyhuulta,
rakastan myös
vapahtajaa,
vaikka usein en häntä
tunnekkaan

saako jouluna olla iloinen?

saako jouluna olla mielihyvänä,
saako?
minä olen ainakin,
sillä tunnen mukavaa,
näen kaukaisemmatkin lähemmäiseni,
ja tykkään valoista,
sekä karjalanpaistista.
  ulkosaunassa käyn arkenakin,
mutta jouluna siellä helpottuu,
samoin, kuin yö, jolloin kaikki tähdetkin vapahtajalle
tuikkivat,
niitä minä niin ihanoin

arvokas...

mikään ei ole niin arvokasta, kuin rakkaus,
joka ei
syrjään siirry,
ei väsy taipaleelle,
eikä itsestään lukua tee
rakkaus kanssasi iloitsee surut ja
hyvätuuliset hetket,
mutta surinta on sen mukanaolo silloin, kun
kaikki on poissa

synnyin viattomana...

synnyin viattomana,
keräsin syntiäkin,
mutta ennen pitkään kevennän sitä,
sillä viimeisellä portilla täytyy olla
kevyt

totuuden tie...

maailmassa lie monenmoista aatetta,
mutta on vain totuuden tie ja se
sydämmeen syvempään vie
totuuden tiessä on keskiviiva näkyvin ja
kaistansa näkyvät,
mutta vaaroja täys,
sillä sitä tahtoo paholainenkin kulkea ja
sydämmesi sulkea.
totuuden tiellä on omantunnon liikennesäännöt,
niitä, kun noudattaa, niin ei paholaisen vaarat
kaistoilla uhkaa.

rauha ja peloton

rauha ja peloton elämä,
niissä elää hyvä mieli,
niitä osaa arvostaa,
kun rauhattomuuden pelko
hallitsee

kirkon ovet..

kirkon ovissa ei ole salasanoja tai
sähkölukkoja,
mutta silti sinne ei nörtti
pääse,
koska hältä puuttuu
henki

vaeltava kana...

olet ammatiltasi joku,
sinun elantosi tähden,
olet joku,
mutta mitä vapailla olet?
oletko
turhasti vapailla vai elannossasi,
oletko vaeltava kana, joka nokkii kaiken
löytämänsä?

Esun Runot ja Mietelmät: joulu on terroristien juhlaa...

Esun Runot ja Mietelmät: joulu on terroristien juhlaa...: joulu on terroristien juhlaa, heille ei ihminen ole mitään, heitä vain tuska ja ikävä motivoi    terroristi ei ole toisen värinen, ter...

joulu on terroristien juhlaa...

joulu on terroristien juhlaa,
heille ei ihminen ole
mitään,
heitä vain tuska ja ikävä
motivoi
   terroristi ei ole toisen värinen,
terroristi ei ole
tämän kokoinen,
sillä terroristi on sairas,
mielisairas

joulun enkelit...

enkelit jouluani suojaa,
luojani mahtavin varjelee,
vaikka olen pienehistä pienin.
suurin lahjani on luojani suomaa,
hänen rakkautensa rajatttoman,
jossa minäkin
onnen lahjani saan

iso juttu...

maailma on iso juttu,
sitä ei asuta yhdessä elämässä, eikä ryypätä kylän baarissa,
sillä niin monta on kolkkaa elämässä
maailmaa ei edes kannata yhdessä yössä
kierrellä,
sillä väsyhän
siitä kerkiää

onnelliset kasvot...

elämän suurinta onnea on saada nähdä
hymy,
jonka taake kätkeytyy onnelliset kasvot

kiertelet...

kiertelet vastuutasi,
kuljet vain valmiissa pöydissä,
mutta
et yhtenkään kattaukseen osallistu
sinä,
jolle luonto antoi mahdollisuuden,
sinulle,
johon monet laittoivat paljon itsestään

laakso...

suorimmat tiet kulkevat
eletyn elämän laaksoissa,
siellä missä lapset syntyvät ja turhat kuolevat
eletyn elämän laaksossa
on hiljainen mieliala,
sillä,
kukaan ei halua olla seuraava
turha...

luontoäitee....

jokaisen täytyy hiukkasen onnea saada,
surussa uida ja myötäsäissä kulkea,
jokaisen,
sillä niin luontoäitee tarkoitti

syli...

näit talven, koit kesän,
mutta joulu sinut vasta syyliinsä sulki,
pukin konttiin kurkistit,
sieltä sydämmen hyvää paketoit,
rakkautta syvällisempää,
jolla on tulevaisuuden syli.

pitkä matka...

helsingiin on pitkä matka,
toisinpäin lyhyempi,
sillä siellä on kotini.
 

onko tyyny hyvin...

joskus askeleet ovat joutuisan kevyet,
toisinaan lyijyn painoiset,
eikä tyynykään ole hyvin,
mutta silloin olet
tehnyt jotain,
tahi jättänyt tekemättäs

kynitään...

linnut kynitään, kuten ihmisetkin/
mut
 ihmistä ei saa lain mukaan
 laittaa pataan muhimaan/
lintu rukka joutuu tuon kaiken kestämään/

eletty....

elämistä ei voi harjoitella,
kaikki on uutta ja sitten pois/
et voi elää etukäteen,
et
takakäteen,
vaan elät reaaliajassa/
   sitäkin säädetyn ajan,
jonka jälkeen on
elämiset eletty

ihminen on keskenkäynyt...

ihminen ei ole hyvänmakuinen,
ihminen maistuu
kesken käyneeltä
    hän ei voi ikuisuutta elää,
siksi hän kasvattaa itsestään uuden,
toiset oikein enemmänkin,
jotkut jättävät kaiken
itseensä

luottamus...

luottamus ansaitaan ja se ei onnistu
valehtelemalla/
sen menetettyään anteeksi voidaan antaa,
mutta
suurin sydän on kylmennyt

hymyhuulet suppusuut...

hyvässä mielessä ei möröt piileskele,
siellä asuvat hyvänsään kulkijat ,hymyhuulet suppusuut/
nurjamieliltä hymy ovensa sulkee,
sillä ankiaa on olla nurjamielinen huonolla säällä,
myös kesäilmoilla suvisilla/
    murheen kutaleet ei hymyhuuliin hymyileviin
otettaan saa/

merkitykseni..

olen vaivoin kasvanut,
näyteikkunaan  kuvani heijastuu,
mutten ymmärrä
merkitystäni

ojentaa..

voisinhan minä apua antaa,
ojentaa sinulle itseni,
mutten
ymmärrä miksi niin tekisin
  pyydät kättäni heikoissa jäissä,
muttet
halua kulkea itsellesi, vaan apua huudat ja hymyillen jatkat
matkaasi,
vaikka olen
auttamiseeni väsynyt

menneet miehet...

menneet miehet tulevia arvostelevat,
heillä oli ennen lapaset jäässä,
tänään
tuntoa vailla
  huonosti eletty,
on huonosti nukuttua,
sellaiset ihmiset huomista arvostelevat,
eivät tekijät,
jotka näkivät

menivät...

kaverit menivät,
minä jäin,
uskoin,
mutteivät muut,
tänään on aurinkoinen päivä,
tänään hymyilen
jäämistäni

valo...

valo on mustassa
virkistys,
rakkauden
sylissä läheisyys,
katson silmiisi,
sillä minusta olet minä

rakkaus...

rakkaus on ihan täyttä
elämää,
ihanvaan
eronneen rakastuneen
sylissä nämä mietteet
yhäkin kukkii....

valinnan vapaus...

valinnan vapaus mitä lie,
sekö herran luo vie,
muttei kairoilla karujen yhtään
mitään lie
  sote kukkii paikoissa, jossa
kuolleetkin herraan luottaa,
mutta
kunnissa yksinäisten ei
valinnaista avun antajaa näy

susi...

ei ihminen susi oo,
hän vain nälättään vainoaa,
heikompiaan listii ja heidän varojaan itselleen
sijoittaa,
vaikkei hän susi lie

hiki hiiltyy...

tuskassa hiki hiiltyy,
hymysuussa surkastuu,
siksi meen muina miehinä

maanviljelijä....

maanviljelijä on alkuelinkeino,
mutta sitä on
ylilannoitettu,
pois on jyvät itäneet,
turvetta hikipäässä pukkaavat

boks, bogs

politiikon täytyis
sanoo
pakolaisista
boks, boks,
niin ääniä tulis
kas kas

home....

uskomaton on ennalta kokematonta,
homejuusto on maittavaa,
mutta kutittelevaa
altistuessa.
  yleiset tilat ovat yhteisiä,
jokaisen
yhteisiä ja siksi niiden tulee olla
jokaisen siedettävissä

sivistynyt ilmansuunta...

jokainen ilmansuunta on
asuttu, mut
toiset vaan kiertelevät ja jatkavat sijansa
löytymistä.
kiertelijöillä ei ole kiinnityksiä
rakenteissa
siksi he
sivistyneeseen ilmansuuntaan
kerkiävät

valoisa....

yökin voi olla valoisa,
katsohan kuuta,
sillä mieli ei oo täyttä hymytöntä suuta,
sillä tähdet sitä leikittää,
sopuisasti liekittää

järki ei suutu....

järki ei suutu.
mut miksi sitten sinä suutahit?

näen sinut...

näen sinut,
mutta olen poissa,
rakkautemme hävisi arkeen.

kinkku

kinkku kypsyy,
kattilankansi tärisee,
paistinpannu tirisee,
on joulu,
on
kilikilikellojen aikaa,
joissa illan pienimmät silmät ilolla
juhlaa
tanssittavat.

PAMA, padasjoelta....

PAMA, jääkiekkomaila kiekosta
tykkää,
se
napakasti ylämummoon nakuttaa,
kestää lämärin hurjimmankin,
sil tykkää
pelaajat jallitella,
maaliverkkoja heilutella.

motivoituneet...

ihmiset kukkivat hyvässä säässä,
kun taase,
räntäsateessa
motivointuneet.

marsalkka...

marsalkka kävelee nyystölän tiellä,
on juuri astunut
niemisen linja-autosta.
marsalkka on kuuden rodun aatelinen,
mutta von nimessään tarkoittaa,
että saksan hurttia ollaan.
marsalkalla ei sen kummempaa asiaa, mutta tahtoi
tulla tutustumaan maakunnan uuteen jäseneen,
padasjokeen,
jonka vettä se on lipitellyt aina.

padasjoki...

padasjoki on uudenmaan maakunnan
kaunein kulmake,
jossa viel
kottarainen laulelee,
sonnit lehmiään huutelee ja
ihmiset voivat puhtaasta
päijänteessä aamukahvit keittää.

moikattaisiin vaan...

hyvää päivää kuulostaa
paremmalta, kun huonoa päivää,
kun tervehditään,
mut jos ei moikattaisikaan,
tavattaisiin vaan

tervehtiminen tuntuu tutulta,
mutta on
syytä kätellä
ventovieraatkin

jouluyö..

tumma yö,
jouluyö,
pohjantähti ja narskuva pakkanen,
jäähyttelen ulkosaunan kuistilla,
en mieti mitään,
olen vain hyvässä mielessä

arvot...

elämässä on arvoja,
mutta ne ovat arvottomia,
jos et
ole asunut niissä.
kunnioitus on yksi suurimmista,
mutta,
jos et itseäsi enempää koe,
et kunnioitustakaan tunne

isot valot...

ei elämässä tarvita isoja valoja,
tuikut riittävät,
samanlaiset, jotka
joulurauhaa valaisevat

turkki...

eläimillä turkkia silitetään
häntään päin,
ihmisillä toisinpäin,
myötä ja vastakarvaan

kaltainen....

jouluna ihminen on toistensa
kaltainen,
jokainen on jokaisen
kaltainen,
vaikka eroja lie,
mut samojahan myö,
toisilla elämä toisenlainen hittovie,
mutta ei se häntä
alemmaiseksi tee

KELVENNE....

METSÄN SIIMEKSESSÄ LUONTO JUHLII,
SIELLÄ
ORAVA TAHTIPUIKKOA HEILUTTAA,
SUSIHUKKA RUMPUJA HAKKAA,
TIKAN POIKANEN SOMASTI KOMPPAA,
KUN KARHUEMO TAASEN BASSOÄÄNTÄÄN KÄYTTÄÄ.
  METSÄN SIIMEKSESSÄ,
KELVENTEEN SAAREN SALOMAILLA JOULUA
JUHLITAAN,
SIELLÄ
LUONTOÄITEEN TAKAMAILLA AIDOIMMILLA.

harmaat päivät...

harmaat päivät eivät istu
tyylikkäästi,vaan
keinuvat sillätavoin veltosti,
eivätkä ole kovin
innostavia.

sinä ja minä...

sinä ja minä ja kaikki muut,
meillä on oikeus elää,
muttei sen suurempi,
kuin toisilla

kielo...

kielo on kaunis joulukukka,
kauniinpi, kun moni
kuurankukka,
vaikka kelit kylmänjään

moottoripyörä....

joillakin on elämässään moottoripyörä,
toisilla ei,
mutta se ei ole merkittävää
vaan se
mihin sillä pääsee

suuret hetket...

suurilla hetkillä ihminen pienenee,
itseensä kokoontuu,
miettii mielensä,
solmiten kielensä,
sillä
hän on osallinen,
mutta muuten samantekevää

pienen mökin poika...

olen pienen mökin poika,
ujo ja varjoja vailla,
siksi katsonkin usein hyväosaisten otsaa,
joissa
näen,
en mitään

hien tienaus....

niskoja kolottaa, kun töllötät liikaa,
sun pitäis
lonkkaa vetää ja ihan joskus
kiertolenkillä hiki tienata

viisaat vanhemmat...

viisaitten vanhempien lapset eivät
valmistu
yliopistoista,
he valmistuvat elämästä.

hiiri...

kissalla on hiiri suussaan,
annan pitää,
meen tietokoneelle
kissani palloittelee hiirellä,
hiirellä ei oo mukavaa,
mutta en raaski puuttua
pelaan tietsikkaa...

terroristi metrossa...

voiko terroristi istua täpötäydessä bussissa,
onnibussissa,
junassa kulkevassa, tahi
metrossa tulevassa?

järki ei suutu...

järki ei suutu,
tyhmä siihen juuttuu

oksentelin...

oksentelin, kun ylepäiten juhlin,
nolotti,
mutta pyllistin katsojille.
en ole herrojen sukua, sillä meilläpäin
kaikkea kohtuudella,
joten lopetin
oksentelut

joulun hyvä puoli...

joulussa on se hyvä puoli,
ettei
siihen monikaan usko,
mutta silti
uskovat

lämpöpumppu...

lämpöpumppu seinään, niin ei vilu
käsiään palennuta, eikä
hellekeleillä
hiki lennä

virka...

kiitos, että katsot silmiin,
siitä koen,
että kuuntelet minua,
vaikken virka mitään

bekos bill

vuorilla tuulee, vaikka intiaanit
tapettiin villin lännen malliin,
vuorilla tuulee heidän vuokseen,
siellä jumalat vannovat kostoa bekos billille

kultainen jätepala...

ihminen on kultainen jätepala,
sen luontoäitee unohti,
kun universumia loi.
hän ajatteli tehdä ihmisestä
iloisen tuulen tuojan,
mutta
hällä lipsahti,
myrskymielen puolelle,
ja siksi ihminen jäi heitteille ja
rupes ajelemaan rallia.

ohi kuljen...

itseään ei kehtaa useinkaan kehua,
siksi
vain ohikuljen,
en siksi, että ylpiä oisin, vaan siksi,
etten takaisin tulisi

kukka...

kukka on onnellisen kaunis,
sillä sen elämä on ikuista,
keväällä kukkaan puhkeaa,
syksyllä talven viettoon,
josta taas nuppunsa keväälle
avauttaa

työtön...

olen puoliksi ulkopuolinen,
sillä olen työtön/
haluaisin mitä työtä tahansa,
mistä tahansa/
haluan täysinäiseksi,
kaipaan töitä/

lyhyet jalat...

jalkani ovat lyhyet keritäkkseni luoksesi,
käteni lyhyet tavoittaakseni,
mutta
mieleni on kevyt,
sillä
tiedän sinun odottavan

joulu....

joulu on mukavaa,
kun kortteja saa, ja
lähetelläkkin, myös
lahjoja antaa voi,
avattakkin hymysuin
joulun tuoksut ain hymysuussa,
notkuva joulupöytä herkkut tarjoaa,
siin
läheiset kaikki lähelläin

vuode....

ihminen  nukkuu sängyssä,
joka on outo juttu,
sillä alkujaan ihminen nukkui puissa,
mutta  sittemmin hienohelmastui,
kun soutuveneen näki ja lähti sillä
ameriikkaan ja
osti vuoteen

huvitella...

eläissään pitää huvitella,
mutta sitä ei kannata liiaksi
tehdä,
sillä
muuten ei kerkeä
työtä tehdä.
  työstä siunautuu,
vapaapäivät,
pekkaspäivät ja vuosilomat,sekä
palanpainikkeeksi sairauslomat,
joita
tarjoavat hyvinvointikeskukset.

onnea etsit...

ostit arvan,
onnea etsit,
ja nyt meet pois

lapsi...

lapsi on ihmisen pienempi muoto,
melkein saman tapainen/
lapsissa on tulevaisuus,
ellei ihmiset sitä ennen
tee sitä hankalaksi/

hyvinvointikeskus....

hyvinvointikeskus,
liekö sittenkään,
sillä
ihminen on kuluerä
tälle
pahoinvointikeskukselle

rutto...

ihmiset sullotaan yhteiseen karsinaan,
kaupungeihin,
siellä on heitä helpompi hämmentää ja
vaivojaan hoidattaa,
mut
siitä tykkäävät myös kulkutauti paholainen,
vierasvalta vihulainen,
likainen pommi hetkessä saa
vainajat hymyilemään,
rutto hetkessä leviää.

nöyrä kiitos...

elämässä on monta viikkoa,
useita askeleita,
mutta ei kaikilla
ken
enempi viikkoja ja askeleitaan
kuluttaa,
hänen täytyisi katseensa korkeammalle nostaa,
ei ylpeyden tähden,
vaan
nöyrän kiitoksen

kettu...

kettu jolkuttelee hangella,
ei upota tassun tallaajaa,
luonnon viisasta pörröhäntää.
   se evästä etsii,
tuntonsa tietää,
että tassun alla se liikkuu,
siispä juonia repolainen
punoo ja pian vatsansa
täydeltä hymyää.

valehteleva

valehteleva ihminen kauniita puhuu,
hän ikävyyksiä välttää,
siksi
palturia levittää,
mutta hän katala kelmi,
sillä vain totuudella on
sydän

terroristit....

kaikki hyvät päivät ovat
terroristeille
teurastushetkiä,
terroristit on mielisairaita, joilla on
terveen kasvot

laulamalla....

laulamalla ei taloa rakenneta,
mutta sillä tapetoidaan
mieli
  elämästä laulu säveltyy,
ilon murheesta sanoittuu,
laululla on kantava sointu,
eikä se tapeteista irtoa

tyhjä...

joskus olen tyhjä,
niin tyhjä, etten näe,
mutta useimmiten silloin minut täyttää
usko huomiseen,
vaikken sitä näe

kiertelin...

kiertelin, kun olin nuori,
en
ollut
manne,
vaan valokopintainen nuori,
sitten pysähdyin,
käven kukuntaa kuulostelin,
neitoperhosta ihastelin ja päätin,
että aloillein asetun

tietokone...

tietokone on jokamiehen peli,
sillä pääsee mihin vaan,
oli keli mikä lie,
se
sukkelaan mahottomuuksiinkin vie.
  digiloikalla se esteet ylittää,
sehän kaikkeen joutavaan kerkiää,
mutta siitä
takapuoli veltostuu,
sillä omasilmä ei kohdetta
koskettaa voi

diktatuuri...

politiikkaa ei ois,
jos diktatuuri hyvin vois,
eikä monella päätäkään,
sillä eihän demokratia estääkkään vois.

tänään...

puolet huomisesta eletään jo tänään/
tänään voit huomisestasi
tehdä
haluamasi,
tänään

nöyryys...

taidan aikalailla,
mutten syvintä taida,
kiitosta korkeimmalle sanoa,
sillä osaanhan minä kaikkea,
mutten nöyryyttä kumartaa

nykyaikaa......

enää ei kanat kotkottele pitkin pihapiiriä,
eivät lehmät haassa,
eikä hevoset työhommissa
hirnahtele,
sillä nyt on
nykyaikaa.

ojentuu...

joulupukilla on tieto kelle hän lahjat ojentaa,
tietää ja tuntee,
mutta
mielellään tuhmankin lahjoo,
sillä hyvillä teoilla
tuhmakin ojentuu.

ihmettelen....

ihmettelen,
kun en ymmärrä,
siksi epätietoisesti epäilen,
kun en
totuutta jaksa
  näen pajon hymyileviä ihmisiä,
miksi minä en sitä taida,
siksikö,
että olen heistä
kärsinyt

hullu....

ihminen ei voi tulla hulluksi,
hulluksi voi tulla auton etupyörän laakeri,
joka ei tahdo
enempää kierroksia.
 

verovaroin....

lääkäri koulutetaan verovaroin,
samoin sairaalat ja kokonainen infrakin,
mutta
monikansallinen sijoitusyhtiö hyödyn korjaa.

laitapuolen kulkijat...

laitapuolen kulkijoiden on kuljettava
siellä,
koska
härskimmät menevät keskellä tietä.

kuusivarpainen kissa...

kuusivarpainen kissa on
luonnon oikku,
kaunis ja herttainen
vipaus.
    sitä väistää  hiiren vipeltäjät ja
koiratkin tien puolta mielellään vaihtavat,
sillä aikamoinen on tuo mirri kaunokainen.
 

kengät....

ihminen ja hevonen osaavat
tahdikkaasti askeltaa,
ihan luonnostaan.
kummatkin alkujaan olivat
paljoin jaloin, mutta sitten pakotettiin
kengät ottamaan ja
niiden kanssa kilpaa juoksemaan

joulukuusi...

joulukuusi tuoksuu metsältä,
tuontikuusi
tehdashallilta.
jouluun kuuluu läheisyys, sekä
lanttulaatikko, sillä ne ovat
kotoista

luonnolla on varallisuutta...

luonnolla on varoja,
takametsät ja kulta-aarteet,
sekä solisevat kosket ja vuorten huiput.
luonto asui ennen ihmistä,
mutta nyt tämä uudisasukas
ryöstää kaiket maat ja rikkauksien
pesämunatkin.

possun osa...

joulukinkku on possun yks
osa,
aattele...
   ihmisessäkin on se osa,
mutta se on lailla suojattu
   kalkkunaan ei niin paljon satu, jos sen osa maistuu
ihmisen suussa,
vai tai....

alut...

alut täytyy ottaa rivakasti,
syntymisetkin,
mut sitten, kun jo tasaisella voi
nojailla ketjuvartiseen lapioon,
semmoiseen,
johon ei voi nojata.

mestari....

ihminen osaa viheltää,
jos on harjoitellut.
samoin käy
    maailmanmestareillekkin,
treenaten
mestariksi,
mut vain jos
 joku ei ole harjoitellut
tasokkaammin.
    tuurin tynkääkin tarvitaan,
ja siksi kannattaa olla
valoisalla mielipäällä.

perustuslaki...

perustuslaki,
sillä on suomi  itsensä
koonnut,
se on turvaa suonut ja yhdenvertaisuutta
luonut
    maan   hallitus keinuttelee
siitä pois,
sillä
serkut ei siit tykkää.

pienen kylän kohtalo...

pienen kylän kohtalo on lähteä
ihmisten mukana,
samalla nuotilla kuntienkin kohtalo säveltyy,
viimein valtiovaltakin
matkustaa johonkin suurempaan

joulu ei ole yksinäisen juhlaa...

joulu ei ole yksinäisen
juhlaa,
sillä silloin ihmiset seuraansa takertuu,
mut hän,
yksinäinen
jäljelle jää

varpunen....

voisin olla varpunen,
ihan tavallinen varpunen,
mutta tuskin
ottaisivat reviirilleen,
sillä olen ihminen
   lintu jyväsen lintulaudalta nappaa,
minä hälle sen ojensin,
sillä varpunen on viaton
ihminen

välikäsi....

olet välikäsi,
synnyit tietämättäsi,
kuoletkin,
mutta näiden välissä olet,
kuin mehiläinen,
kukasta kukkaan,
kunnnes kohtalo kelloja soittaa

kieroton maku...

joululla on uskovaisen kädet,
lahjat ja
kinkun viipaleet,
joululla on hyvä sydän,
jota paholainenkin
kumartaa,
sillä rakkautta ei paholainen syö,
sillä
siinä on kieroton maku

edusmiehet...

joskus toivoisi, ettei demokratiaa olisi,
joskus,
esimerkiksi, silloin, täysin epäpätevät
edusmiehet
empivät...

kuutamoiset yöt...

ihmisen tulisi tanssia kuutamoisina öinä,
jutella varjoen kanssa ja leikkiä
tähtösten kera
ihmisen täytyisi kurkistaa kuutamon taa,
esitellä itsensä
tähtösille,
sillä ne ovat luovat unelmia
arjen pyhiin.

syötetty elävä...

ihminen on syötetty elävä,
ruualla lihavoitettu ja
luonnottomilla tiedoilla viisastettu
ihminen
ei pärjäisi karussa elämässä,
siinä,
jota koppakuoriainen elää

höpöttelijä...

omituinen höpöttelijä ei antanut
pääministerille suukkoa,
koska ei tykkää
valehtelijoista ja kaksilla kasvoilla
esiintymisestä
   omituinen höpöttelijä on oikeastaan
tuppisuu,
tuppeen tehty
   aikaisemmin hän ei sanonut edes halaistua sanaa,
mutta
pääministeri laukaisi hänen kielenkantansa.

syyhy....

ihminen on
syntynyt heikoilla hetkillä,
siksi hän ei ole
jokasään kestävää
   ihminen voi syntyä milloin vaan,
isoon torppaan tai pienempään,
mutta voi syntyä
lehtolapsenakin,
joka on itse asiassa onnenpotku,
sillä torpissa syntyneillä on ikuinen syyhy.

kuvat....

kuvat eivät ole kasvoja,
vaan mieliä,
nälkäisen tiedojanoisia
    kuvat ovat mielikuvia tai kameralla räpsäytetty,
mutta niitä ei sovi
heti katsella,
sillä niillä on
atooppinen ilme

laitumet...

laitumia ei enää tarvita,
luonto kukkii asfalttia,
mitä kävelee ihminen muovisuinen.
laidunmaat ovat marketteja täys,
ahneita ihmisiä
parkkiruuduissa
  perhonen etsii lemmenkukkaa,
mutta istahtaa
konepellille,
jonka alla monta luonnotonta heppaa
  ennen oli toisin,
silloin karvaooppelin selässä neitoperhonen sai
hetken huohahtaa.

metsän arimmat....

nuotio laavulla laulaa
hiljaisaa lauluaan,
jota myös korpikuuset hyräilevät.
   tammikuun perimmäinen yö on
kuutamolla valaistu,
tarusjärven metsäsaloilla,
jossa nuotiotuli laulaa
hiljaista lauluaan,
jota kuuntelevat korpikuuset ja
sen suojissa olevat metsän arimmat.

arjen valheet..

joulussa on paljon koristeita,
valoja ja välkkyviä,
mutta usein se on koristettu arjen valheilla
ja nehän eivät
suurinta juhlaa
ansaitse.

rekisterikilvet....

autoissa on rekisterkilvet, koska
ovat muuten aina kulkijoiden tiellä,
ajavat toistapuolta tiestä,
oli kurakeli tahi muusää.
   tien rauhallisemmat kulkijat ovat
muurahaiset,
niillä ei ole kilpiä,
vain
tuhat jalkaa ja etenevä mieli.
muurahaiset eivät kauaksi kulje,
tien yli vain,
mutta auto tien toiseen päähän,
jossa se tankkaa.

sammakonpoika...

luulet tietäväsi kaiken,
mutta murusia
ymmärrät,
koska et ole helvetisti potenut ja
kipeästi juhlinut,
etkä
ole
kurnuttavan sammakonpojan kummi.

kiersin maapallon....

kiersin maapallon,
katsoin ihmisiä,
näin näkyjä.
missä ihminen onkaan,
siellä itkusia silmiä ja
 paljon toivottomuutta

nyljetty...

menin ja kylvin elämäni helvetin
suohon,
jossa minut
nyljettiin,
en pahuuttani tunnistanut,
nyt
olen vankina valkoisen elämän,
nylkijöiden
sinitaivaan

nyljetty...

menin ja kylvin elämäni helvetin
suohon,
jossa minut
nyljettiin,
en pahuuttani tunnistanut,
nyt
olen vankina valkoisen elämän,
nylkijöiden
sinitaivaan

muurahainen ja koppakuorkaisen joulu...

muurahainen vipeltää nyystölän raitilla.
se vetää rekeä,
joka on täynnä lahjoja,
isoja ja pieniä,
kovia ja pehmeitä.
   muurahaisella on komia turkki ja karvareuhka päässään,
se taluttaa
hihnassa koppakuoriaista,
joka on ollut sen kamu iät ja ajat.
  yhdessä he jakoivat lahjat maan pienimmille,
heille tarjottiin jokaisessa keossa ateriat ja piparit,
jotka loivat  mahan täydeltä jouluista mieltä.
  viimein he palasivat omaan kotoonsa,
jossa  soi kauniit joululaulut, ne loivat
joulumielen kaunihimman

tulit...

hymyllä on nauravat silmät,
iloinen mieli,
joka täyttää hetken,
hetken, joita soisi
enemmän.
  saavuit hymyillen,
karsit minut alastomaksi,
sinä olit tullut

metsässä on salaisuus...

metsässä asuu salaisuus,
elämän salaisuus,
siellä on ratkaisu terveyteesi.
   kun sinua heikottaa,
syleile metsän puita,
haistele sammaleita,
huuda suus tyhjäksi,
siellä sinua kuunnellaan

kirkkaat silmät...

pienet kirkkaat silmät
joulua vartoovat,
silmissään toivon suurinta odotusta,
milloinkohan
lahjapakettien salaisuudet aukeaa.

ikävä ihminen...

hyvän mielen saa,
kun
aattelee ikävyyksistäkin
myönteisesti,
sillä pohjimmiltaan ikävinkin ihminen
on
sinun näköisesi.

face....

joulukuu on vuoden korkeimmalla kohdalla,
niin korkealla,
että sen tähti on ihan katon rajassa.
  joulukuussa soi joululaulut ja ennenmuinoin
aisakellotkin.
silloin ihmiset asuivat pirteissä, joiden piipusta
tuprusi savu ja saunan tuoksu kutsuvasti kutsui.
  joulu on yhteinen joulupöytä lisukkeineen,
face in face,
vaikkei enää
savupiiput tuprutakkaan.

kolkutukset....

meninpä minne vain,
ain
oma asenteeni ovia aukaisee,
vastaanoton laukaisee.
  vastaanotto on ain
asenteeni mukainen,
sen oon oppinut
ovia kolkutellessain.

vaikeita päiviä....

vaikeita päiviä on usein,
mutta
useimmiten päiväni vain menevät,
joskus ihan
sukkasillaan.
  elämäni on niin pieni,
ettei minun tarvitse hakea
tieäni,
senkunhan meen ja tuun.

mahdollisuus...

huominen on mahdollisuus,
se aukeaa
enakkoluulottomin asentein,
aivankuin valtamerilaiva myrskyssä seilaa,
sillä tavoin maakravunkin
täytyis päivänsä aloittaa.

made...

matikka on limanen kala,
maukas pilkkimiehen onnen onkijan,
siitä keito maukas herkuttelijoiden,
hyvämielisten herkkusuiden.
made jään alla lymyää,
pohjamudissa majailee,
sitä pilkkimies nytkyttää,
joskus hän suunsa vehnäselle nostattaa.

suuret pedot...

suuret pedot eivät susia lie,
kauheita petoja moni
kulkija lie
nälkä tekee pedosta saalistajan,
mut
ihminen huvikseen raatelee

askeleet...

askeleet vievät,
askeleet tuovat,
mutta ne on astuttava,
rivakasti edettävä,
jotta saapuisivat ja
poispäin kulkisivat.

toiset tekevät...

toiset tekevät,
toiset ovat tekevinään,
mutta
kumpikin tulosta hakee,
toinen vain sen
ansaitsee

rommi...

rommi on yskän huuhtoja,
kirkas viina näkäräinen,
jalkapohjien kutittavainen, joka tanssiin keinuttaa,
peiton alle
makuuttaa.
rommilla on merimiehen testamentti,
se
kuumeen houreen aaltoihin hukuttaa.

pienet miehet...

pienet miehet huutavat rumasti ja näyttävät hampaitaan,
joita äitinsä ovat
harjanneet
nämä miehet lisääntyvät,
sillä heillä on
hyvät äidit.
pieniä miehiä on hautausmaat ja kuppilat täynnä,
pienet miehet joutavat
jokapaikkaan

vierastat...

vierastat itseäsi,
 anteeksi pyytelet,
olemassaoloasi välttelet,
vaikka olet
itsesi tärkein.
    hei,
nyt lähdetään katsomaan maisemia,
niitä meille luotuja,
joita emme kainostele,
vaan omaamme silitämme

kunnon ihminen...

kunnon ihmisellä on mummon
kutomat villasukat,
kunnon ihminen käy mummolla usein ja
kuntonsa on
hyvämielinen

sijani...

tähdet ovat sijoillaan,
kuu ja muut loistavaiset
paikoillaan,
mutta minä en
sijaani
saa

varjon tuoli...

menisin minne vain minne minulle
ovi
avattaisiin,
mutta olen näkymätön olija ja
heille ei varjokaan
tuoliaan suo

maisemat...

maisemat ovat katseesi kaltaiset,
sulkiessasi silmäsi,
olet nähnyt
katseesi päähän.

joulupukki....

joulupukilla on tuikkivat silmät,
iloinen mieli ja lämmin syli,
hän on hieman vanhan oloinen,
ryhtinsä entismuinoinen,
mut
mielensä
lasten kaltainen.
hän lahjat lapsille suo  ja
kotiin hyvän mielen luo.

asiat...

asiat voisivat olla toisinkin,
mutta miten silloin oisivat?
näkisinkö kuutamoa tai tähtitaivasta,
kuolisinko hymyillessäni?
elämä on
henkilökohtainen juttu,
ei voi kuolla, ellei syty.

lelu...

jokaisen elämässä
on
iltapäiviä,
on hetkiä,
joissa on hyvä keinua,
on aikoja,
jotka väsyttävät.
    ihminen on valmistettu venyvästä
materiaalista,
se kestää kylmän kuumaa,
tunteitten huumaa ja itkun suolaista makua,
ihminen on kertakaikkiaan hyvä
lelu

väsynyt harhailija...

ihmisen pitää nukkua,
jotta
jaksaisi katsoa huomista
     väsynyt ihminen painaa paljon, vaikka nahka häntä
ylläpitäis.
levollinen ihminen eri eksy metsikköön,
eikä
hän harhapoluilla väsy.
     uni on monen hullunkin mielipaikkoja,
siellä saa tyhjentää
terveen pään salaisuudet,
jos ei unta sais,
olis pakko
juosta eestaas

tuomenkukka...

tuomenkukka kukkii ajallaan,
mutta minun mieleni ihastelee sitä
nyt,
juuri nyt,
vaikka on hankikeli,
pakkasta kolmekymmentä ja
nenä on kylmästä punainen,
enkä voi haistella tuomen tuoksua.

mulkuntaipale...

ihminen on korpin raatokärpänen,
semmoinen toisten tuskasta elävä,
vereshaavassa muniva
otus
ihminen sanoo rakastavansa,
mutta valehtelee,
sil
panohaluinen mulkuntaipaleen
vääntelehtijä ihminen on

metsähiiri...

metsähiirellä on monta ihailijaa,
moni sen kitaansa halajaa,
siksi sen pikku jalat kiireesti
vipeltävät.
     hanki kantaa,
mutta hiiri turvallisuussyistä
hangen alla vipeltää,
siellä on hällä elo mukavin.
     mut kettukeikura, tuo,
joka taitaa kertotaulut ja
muut laulut aistii hiiren liikkeet,
se jaloillaan hangen rikkoo,siin
toisen elämä jatkuu

jäit jäljelle....

kävelit aikasi,
aisitit ja ihastelit,
mutta viimein oli hyvästien aika.
  ojennan kukat muistollesi,
jäit jäljelle,
minussa.

päätellä....

jos ihminen ei osaisi lukea tai laskea,
hänellä olisi
jotain muuta,
ehkäpä osaisi päätellä
viisaammin

asiat...

asiat on ihmisen suusta sanotut,
niillä on painoarvoa,
kun
teoiksi muuttuvat

etanoita...

etanoita ei kahdenkymmenen asteen pakkasessa
näy,
mutta
huurteisiä ihmisiä kylmissään herraa
etsii,
semmoista herraa, jolla on tekohampaat ja
musta mersu,
semmoinen mersu,
jolla on ajettu miljoonan kilometrin verran.

padasjoen kulta....

padasjoella, nyystölän lahden pohjamudissa
on kultaa,
siint ain tutka hulluksi kerkiää ja
muuttolinnut
ilolla laulaa lurittavat.
  mut kulta kuuluu
saimaannorpalle, joka täältä pois huudettiin ja
pihlajaveteen häädettiin.

rukoilen....

rukoilen, sillä minulla ei ole
muita,
tukeudun sinuun,
kun olen yksin
  et saavu, et varjoasi jätä,
mutta annat minut hyviin käsiin

koskettavat....

sanoilla on merkitystä,
niillä jotka
koskettavat

joutilas...

joutilas ottaa vaahtokylpyjä,
mutta työteliäs pesee kasvonsa ja
uuteen ryhtyy

monta kynttilää...

joulussa on monta kynttilää,
hyväämieltä pyörimässä,
siin kilikili kellot lasten rimua helistää,
sillä on hyvänmielen
rauhaisa mieli,
joulu antaa hetken olla vain,
sen hetken, jota
useimmin toivoisi

nimet unohtuvat....

nimet unohtuvat, mutta ei sinun,
katseesikin ain lämmittää,
vartalosi hyväilee,
silloinkin, kun olen kaikesta
poissa

riimu....

ihminen ei ole alkuainetta,
vesi on.
voikukalla oli loisto elämä, ennenkuin ihminen
ilmestyi maisemiin lehmineen.
se sai kukkia ihan rauhassa, sillä
dinot eivät alentuneet niitä noukkimaan,
vaan enempi tykkäsivät päärynöistä.
  ihminen ja lehmä pilasivat
voikukan elämän,
jayhäkin
paskovat päälle,
jos eivät ole riimuissa.

bankrott....

pientä konkurssia ei kannata
tehdä,
sen täytyy olla iso ja semmoinen,
että
verottajakin punastuu.
  moni aloitteleva yrittäjä aloittaa
väärästä päästä.
kun perustat yrityksen tähtää mahdollisimman komiaan konkkaan,
sillä se työllistää monia tyhjäntoimittajaakin.

helvetti...

helvetti on synkkä mesta,
rikolliset ja paholaiset siellä
kihloja
juhlivat.
hyvä ja paha,
niillä on iso maha,
mutta helvetti laihduttaa.

hullu teurastaja....

hullu teurastaja istuu
sylissäsi,
sinutelee ja ooppaaksesi antautuu,
hän ja sinä, sekä katuvalot.
      rakkaus
syttyi pannessa
unelmia päiväkirjaan,
jota luen ja lukemisen ostin kirppikseltä,
kiehtovaa
mennyttä aikaa.

sananvapaus...

jos haluat valtaa,
tapa sananvapaus,
jos haluat vaimon,
hillitse himosi

padasjoki...

padasjoki asuu kansallispuiston
sylissä,
kukko kiekuu,
ilves vislailee ja karhu tuumailee
    aika ei pysähdy.
käki syksyllä lopettaa,
mutta talitintti talipalloa nakuttaa.
padasjoki on puolukoitten maa

sinä...

katson haurasta kättäsi,
kauniita silmiäsi,
kumarran, vaikken osaakkaan,
olet minua vanhempi,
elämää osaavampi,
sinä

tähti...

joulupukilla on joulumieli,
mutta useasti hällä
silmään kyynel
vierähtää,
sillä kaikkissa kodeissa
joulun tähti ei loistoaan valaise

pienet hullut...

pieniä hulluja miehiä on maailma täys,
 ol
napoleeni, ol hitlerii ja staliinii,
nyt
yksi pikkuherra rintaansa
koristaa,
hyi hävettää...

iso ja kaunis...

iso ja kaunis,
pieni ja viaton,
semmoisia asuu  meillä

etujoukot...

jouluna tulee vapahtaja
tupaan,
mutta häntä en tunne,
minut on hänelle opetettu,
mutten vielläkään
ymmärrä
  olen heikompi älyinen, siksi mukaudun,
on turvallisempaa, kuin vartoilla
etujoukoissa

aamu vuoro...

unelmilla on karu loppu,
mutta loistava tulevaisuus
unelmat,
niillä taivaskin elää,
kuu ja tähdetkin
    rakensin itseni unelmilla,
karisin, kuin joulukuusi,
kunnes unelmani ulos heitin ja
lähdin aamuvuoroon.

hyvää uutta vuotta...

vuosilla ei ole sukunimiä,
niitä vain nimitellään milloin miksikin.
      vuodet sisältävät kaiken,
mutta kun aika on vaihtaa sivua,
niin silloin aloitetaan alusta,
toivotellaan hyvää uutta vuotta.

Silakka...

Ihminen on pienenä syntynyt,
Vanhemmiten ei
Uskoisi.
Ihminen on syntynyt ja kuoleekin.
Mutta vasta sitten,kun nähnyt
Silakan.

Ihanin...

Lausuin itseni ulos,
Huusin ja vaahtosin,
Kirosin ja mellakoin,
Nolottaa.
Mutta onnekseni sulle purkauduin,
Sinulle
Maailman ihanimmalle.

Vuoden vanhempi..:-)

Ihmisestä tulee vuodessa
Vuoden vanhempi,
Tosin toiset nuortuvatkin,
Mutta siihen tarvitaan
Iloista
Mieltä

Kotoni....

Autiotalo valoitta sisään pyytää,
Istun jakkaralle,
Jota ennenmuinoin käytettiin
Lypsyjakkarana.
Talossa on vain yksi huone ja kyökki,
Sen lankkulattia on vankkaa punapyökkiä ja
Seinänsä ikihongasta veistetyt.
Leivinuuni muurattu jyljästä liuskekivestä.
Istun jakkaralla ja annan muistoilleni tilaisuuden
Kertoa mökin historian.
Silmäni kaihosta vetistyvät,
Sillä tämä on
Lapsuuden kotoni.

Kuljin....

Kuljin pitkän matkan,
Kunnes ymmärsin,ettei
Kannata kulkea itseään pois.
Ihmisen kannattaa elää sopusoinnussa
Luonnonluomien ja luonnottomien kanssa,
Vain
Siten voit
Hymyillä
Sisään tullessas.

Ylityöt...

Elämä on joillekkin
Yhtä päivää,
Mutta useimmille siinä on
Vuodenaikoja,
Jotka jokapaikan hetkiksi
Elettyy.
        Elämä on iso juttu,
Mutta kannattaa elää hetki kerrallaan,
Ettei mene ylitöiksi,
Sillä niistä ei saa ylityökorvauksia.

Hyvää....

Maailmassa on niin paljon
Hyvää,
Enemmän, kun pahaa,
Joten meillä on
Mahdollisuus.

Synnyin kotoni....

Menin minne sinne,ain synnyinkottooni
Osaan,
Käyn siellä päivittäin, useimmin
Aatoksissain.
Sieltä
elonivoimaa ammennan.
Lapsuus on ihmisen kivijalka,
Siit aikuisuus alkunsa ammentaa,
Sen vaikutukset näkyvät seuraaviin
Sukupoviin,
Se on elonketju kestävin.

Pitkäkyntinen...

Jokainen on hyvä ja paha,
Mutta toiset hallitsevat tunteitaan,
Toiset antavat ne
Hetken haltuun

Hetkellä ei ole tunteita,
Vain varkaan
Pitkät kynnet

Elämän alku....

Mistä elämä sai alkunsa,
Siitä ei ole aikalasten näkemyksiä,
On vain tarinoita,
Jotka
Värittyneet monella sadullakin,
Mut yksi on varmaa,
Ei se tyhjän päiten

Hyvä paha...

Hyvä ihminen on paha,
Paha tosi hyvä,
Kokeileppa.
Aloita itsestäsi ja serkustasi,
Päätä kokeilut ihmiseen,
Jota olet pitänyt pahuuden
Ruumiillistumana,
Takaan,
Että
Yllätyt.

Joulukinkku....

Joulukinkku on sian takajalka,
Siinä on
Pylly  mukana.
Jotkut sanoo nam,nam,
Mut
Toiset eivät toista syö.

Kampin terminaali....

Kampin terminaali,
Tulon ja menon lähde,
Sieltä aukeaa tie kulkijalle,
Sen kautta suunta kotiinkin vie.

Kylmä...

Kylmä täyttää tunteettoman mielen,
Se on jääkylmää, eikä
Sitä sulata ees
Saunan lauteet.

Erosit....

Erosit ja kirosit,
Muttet
Eloosi muuttanut,
Nyt vain yönsyliin
Itsesi tyynytit.
     Erot eivät ole näkemiin,
Niissä on kaksi onnetonta keskenään.

Metsästäjä.....

Metsästäjät kettua pelkäävät
Sillä
Tämä on ovela,
Kettukeikurainen,
Jolla on kaik metkut mielessään
Jolla  se  jahtimiestä
Jallittaa.
Joskus suden kuoppaan ajataa,
Karhun kitaan usuttaa,
Monesti suonsilmään upottaa,
Mut tavallisesti vain väsyttää ja
Nälkään näännyttää ja se taasen metsästäjän
Eukkonsa viereen käännyttää.
 

Hautasi...

Nukut pystyssä,
Mutta
Niin sinua ei voi hadata,
Siellä pitää olla pitkällään.

Onnen sirut...

Onnen pienimmät sirut
Tuntuvat mukavimmilta,
Sillä niitä ei tarvitse
Kantaa.

Joulu...

Joulu on kynttilöitten valaisimia
Hyvämielisiä,
Lapsia pellavapäisiä,
Mummoja ja pappoja,
Joiden herttaiset hymyt joulumieltä herkistää.
Joulu saa lasten vanhemmat hetkeksi jälleen
Lapsuuteensa,
Jolloin odotus lastensa kaltainen.
Jouluna soi hyvämieli,
Sen soisi jokapäivässä kuuluvan.

Suutarit...

Suutareita ei enää missään lie,
Sil
Intiasta ain uudet lapikkaat kelvottomat,
Mut,
Kun
Halvalla saa.

Todellisuus...

Todellisuus olet sinä ja hetki,
Jossa olet,
Olet se hetki.
Ihminen ei itseään  kauemmaksi
Kerkiä,
Vaikka katse tahtoisi.
Olet se hetki,
Johon saavuit tulematta,
Lähdet haluamatta,
Siksi se on
Hetkesi.

Tummuva hetki..

Tummuva hetki,
Se alkaa,kun valot sammuvat,
Mutta
Päättyykö se valojen palautuessa,
Vai
Häikäiseekö se tummuvan hetken
Verran?
Jaksatko katsoa valon läpi,
Näetkö sen pimeän hetkenkin,
Jolloin
Valot sammuvat?
Silloin hyvin voit,
Jos valoittakin näet.

perhonen...

perhonen ei viitsi pakkasella
liihotella,
se ottaa nokoset ja synnyttää
itsensä uuteen kevääseen,
mut
ihminen se vaan vuodet ympäriinsä,
suvet soudellen,
hankiset hiihdellen.
   ihminen aikojen päästä nuukahtaa,
mutta hän jättää
mukulat,
jotka perhosten tavalla liihottelevat,
mutta
sitten geenivirhe pyytää soutelemaan ja
hiihtelemään.

Itsenäisesti hiljaa....

Olen itsenäisesti hiljaa,
Kuulen enemmän,
Kuulen yhäkin sammakonpojan
Äänen, jolla oli paljon juteltavaa.
     Nyt on tammikuu,
Kuulen sen yhä,
Vaikka keväästä on aikaa.

Toiset...

Kaikki tarvitsevat toisiaan,
Toiset vain tiedostamattaan,
Toisille se on
Päivän selvää.

Yö puulle.....

Kana tietää milloin mennä
Orrelle.
Mut ihminen on valoista sekaisin,
Nukkuu, vaikka aurinko nousi.

Lääkkeet....

Ihminen ei lääkkeitä tarvitse,
Niillä sairastuu,
Sillä kaiken minkä ihminen tarvitsee
On jo hänessä.

Entinen aika...

Rakastan entistä aikaa,
Rakastan, ,
Sillä huomista en ole
Osannut elää.

Riippuu...

Ei onneaan voi ootella,
Elämässä pitää mennä touhuta,
Onni
Ottaa sinut lennossa kiinni.
Se takertuu hennoin ottein,siksi
Sinun on sitä tuettava ja tyynytellä,
Sillätavoin se riippuu sinussa.

Verenpaineet...

Ihminen voi olla miten vaan,
Muttei hengittämättä,
Silloin loppuu verenpaineet,
Ne,
Joista se lääkäri jatkuvasti
Motkottaa.
   Verenpaineta pitää olla runsaasti,
Oikein kunnon paineilla,
Että jaksaa suonissa virrata ja
Tönästä seinämistä kokkareet mukaansa.
  Näin valistin lääkäriäni,
Mut
Se vihastu ja
Tais hälläkin paineet voimistua.

Hetket...

On hetkiä, jotka vain tulevat,
On hetkiä,
Jotka vain menevät,
On hetkiä,
Jotka ain pysyvät.
On hetkiä,
Jotka eivät koskaan
Saavu.

Jakomäki ja kirstinmäki..

Jakomäki ja Kirstinmäki,
Kaksi köyhän pystyttämää,
Siinäpä pari,
Jotka
Kehitys soiloi,
Muuras ja asutti.
Nämä mäet kertovat paljon,
Niillä on monet kasvot,
Sen kädet ovat paljoon tarttuneet.
     Tänään,
mäkensä ovat alueensa
Hyvinvoimaisimpia,
Joissa ei enää laula nälkäinen suu,
Vaan
Hyvinvoiva mieli.

Joulun aika....

Joulu suo ajan,
Jolla on merkitystä.
Toisillle se on elämän syvimpiä,
Joillekkin joulunaika luo hetken vain olla.
Joulu on jokaiselle jotain,
Silloin kiivaimallakin mielellä on aikaa kuunnella.

Hiljaisuus....

Hiljaisuudella on monet korvat ja
Katsovat silmät,
Sillä on hiirenkorvat, ne koivun ensimmäiset,
Kuulonsa kuiskauksen
Huokausta.
Hiljaisuudessa elämä näkyvästi kuulee,
Ihon alle
Vaipuu

Jalo....

Jalo on rakas sana,
Se on aateloitu ja sen sukujuuret
Ovat
Sydämmessä,
Siellä pyhimmässä perimmässä,
Rakkauden piirongissa.

Nyt ja heti...

Ihminen haluaa nyt ja heti,
Mutta vaivautua ei tahtois ja
Edullisesti tottakai.
Ihminen  on kummallinen,
Hamstraa, hiukkasen maistaa ja sitten
Hylkää pois.

Hylätty...

Tienposkessa on elämän jätettä,
Pois käytettyä.
Sinne hyljätty,
Elämästä jätetty.
  Ihminen hylkäs
Siksikö, että hän itsekkin
Hyväksi käytetty.

Myyntikuntoinen...

Viidessä vuodessa ihminen
Vanhenee,
Hiukset harvenee ja
Takapuoli levenee.
Ihminen ei ole silloin myyntikunnossa,
Parasta ennen.

Onni....

Onni on hymy,
Ilman sitä
Tuulee

Länsimetro...

Länsimetro kulkee viellä.
Hiellä ja vaivalla on tunneleita louhittu,
Monta mutkaa oiottu,ja
Harjakaisille lasia nostateltu.
Virheet ja monimutkaisuudet ovat
Työtä hidastaneet,
Niitä on monta herraa tuumaillut,
Mut
Kaikki on kuitenkin
Suurimman herran hallussa,
Manit veronmaksajien  handussa.

Opettavaista aikaa....

Elämä on on opettavaisista
Aikaa.
Tällöin voi harrastella ja herrastella ,sekä
ujostella ja pöyhistellä,
Nöyristelläkkin mut siitä tulee
Mieli kippeeks.

Aamun valot...

Aamuissa on hohtoa,
Katuvalot tuulessa keinuvat,
Autotkin valoisalla päällä,
Paitsi uudemmat,
Joiden perävalot unioni sammutti.

Harmaa....

Tihkusade on harmaa,
Mutta kauniimman harmaata on ikihongan kyljessä.
Kävelen töihin,
Hymyilen,
Mutta vain ikihongalle, se saa minut aina
Hyvälle mielelle.

Joutavan päiväistä...

Aamusta ylös noustaan,
Illasta maaten pannaan,
Mut päivä on toista maata,
Silloin kaikkea joutavan päivästä.

Kuollessaan....

Kuollessaan on tyhjä olo,
Sanovat,
Mutta kyllä syntymä vasta
Haperolta tuntuu,
Sen tiedän
Itsekkin.

Sukuhinen...

Ihmisen pitäisi nukkua väsymykset
Veks,
Nähä kauhukuvia ja hymyillen
Heräillä.
Jos nukkuu alimitoitutusti,
On ryppyne koko to day,
Jos yli pitkästi,
On
Tolppaan nojailevan vetelyksen
Sukuhinen.

Lähituotantoa...

Tutustuit hyvään ja pahaan,
Muttet
Muttet valintaa tehnyt,
Sil, et usko kumpaankaan,
Vaan elät jatkossakin,
Omantuntos mukaan,
Sillä sehän on lähituotantoa
Parhaimmillaan.

Turhaan...

Turhaan vihaa hierot,
Leiposit rakkautta,
Sillä se
Mukavammalta maistuu.
viha vain
Hihojaan käärii ja ylväänä
Poistuu,
Kun pitäis hyvin mielin

Uneton...

Uneton mieli valvoen
Katsoo,
Muttei herätä jaksa,
Sillä
Väsynyt on
silmänsä
Uneton?

Jaksamiset...

Ihminen jaksaa itsensä verran,
Ei yhtään enempää,
Sillä jaksamista et voi ulkoistaa
Et varastoida,
Vain käytön verran.

Taivas..

Taivas kumartelee
Sillä se on pitkä,
Melkein koripalloilijan kokoinen,
Mutta se ei tee koreja,
Vaan juttelee kuun ja tähtien kanssa,
Aurinkoa se oikein hyväilee

aika...

ajalla ei ole merkitystä,
vain sillä mitä sillä teet.
 

sankarihaudalla...

sytytät kynttiän sankarihaulalle,
kumarrat syvän, sillä olet
ihminen, joka ei hänen tekoihinsa
koskaan pysty,
sillä hän ei mitalleja halunnut,
hän vain teki mitä pitikin.

kaluttu luu...

ihmisestä jää jäljelle
tuhka tai kaluttu luu,
sekä ohimennen
sytytetty kynttilä,
ihminen ei ole maanmatosta komeampi,
matonen ei vaan
sankareita palvo,
eikä papille niiaa.

he...

oletko jumalattoman lapsi,
oletko
pirun leski?
siihen saat vastauksen,
kun sankarihaudan ohi kuljet,
siellä lepäävät
he

kelasta salmonellaa...

päivät kerjäät elatoasi,
viikot kulutat sitä,
kunnes huomaat olevasi
talitintin kanssa lintulaudalla
  ihmisen ei tulisi asioida kelassa, sillä
sieltä saa salmonellaa
ihminen ei voi lihoa, jos hän katselee
työnsä jälkiä,
mutta jos toisten hommia pidemmän päälle,
niin vaarana on salmonellaa,
sitä kelan tartuttamaa.

luoja on kohtalo...

luoja on kohtalo,
sillä on kauniit silmät ja punaiset huulet,
mutta sillä ei ole kenkiä,
sillä paljain varpain
se kulkee,
kuten kaikki muutkin,
sinä ja minä,
he ja muut.

elämän valo...

maailma ei tule nähdyksi matkaamalla,
se pitää asua,
arjesta pyhpäivään ja kalastella
ahvenia ja isompia vonkaeita.
  kun kotini on pieni
en pitkälle kerkiä,
mut sen verran etäälle,
että näen elon vonkaleet.

tyynytellään...

ihminen on ollut joskus
ihan pieni,
juuri semmoinen vauvveli,
jota äidit tuudittaa,
just sellaisia, joita vaan tyynytellään

ihminen...

ihminen on on ihminen,
toinen hieman toistaan
mutkikaampi,
mutta yhteistä sukua
ollaan.
vahvempi ihminen on heikompi jossain,
mut,
meillä on yhteinen tie ja sillä olis hyvä yhteistuumin
kulkea..

raatteen tie...

raatteen tie, siellä vieras koki,
ettei
tänne vieras voi luvatta tulla,
sillä
luontoäiteellä on asetta vahvempaa.

tassilta ryystän..

keittiön hellalla kahvi porisee,
vaikka asunkin padasjoella ja synnyin
karjalan kunnailla.
  pannukahvi tuoksuu tunnelmalta,
siinä on makujen syvin,
siin on
nautintoo,
kun tassilta sitä ryystän ja pullapalasta siin kostuttelen.

sukupolvet...

ihminen muuttuu vaikkei haluakkaan,
ihminen on osa
luonnonluomaa,
vaikkakin kovapäisin.
   ihminen tarvitsee neljä polvea, ennenkuin
tavat väljähtyy,
seitsemännen polven perästä sikeentyy
entistä kovapäisin sukupolvi.

suomenhevonen...

kuusi ja petäjäpuu ja hevosen jauhava suu.
reessä mittava rankakuorma,
hevosen lautaset höyryävät,
mut ryhtinsä on suomenhevosen,
vaikka kuorma umpihangessa
   rahdittuu.
suomenhevonen kuuluu itsenäisyyteemme,
silläkin oli tahtonsa vapaan
isänmaan.

ystävyyteni...

annan lainani takaisin,
kulutin sitä hiukkasen ja siksi
annan sinulle
ystävyyteni,
sen, jolla on
arvoa.

järkkymätön...

kotomaassani kuuluu paljon vieraita kieliä,
on monia uusia kasvoja,
sekä uusia tapoja,
pitsaa ja
etelän mieltä.
kotomaatani ei tarvitse aidaten vangita,
sillä jokainen suomalainen on
isänmaan lapsi,
lapsi, jolla on hyvät tavat sekä
ennakkoluuloton mieli,
mutta järkkymätön side
isänmaahamme.

isänmaa...

isänmaa on suomalaisuutta,
useita mielipiteitä,
paljon kohtaloita,
ilon ja surun hetkiä,
niistä rakentuu isänmaa,
joka ain
elää,
jokainen hetki

6.12......

Voisin mennä minne vaan,
Voisin olla menemättäkin,
Sillä mulla on isänmaa,
Siksikin kuudes joulukuuta on
Hyvä päivä.

Epätoivo....

Epätoivoon ei ole mitään syytä,
Sillä selviät varmasti.
Jos menetät paljon,
Sehän vain on hyvä,
Sillä silloin olet
Vapaa.

Pelokas...

Ihminen on pimessä hiljaisen
Pelokas,
Koska hänen kasvonsa
Kulkevat ilmeettöminä,
Ne eivät ilolla tanssi,
Vaikka hiljaisuus antaisi tilaa.

Perityt...

Ihminen on ajatuksia ja vanhenevaa
Päätä.
Alussa ihminen on vailla mitään,
Mutta
Vanhemmiten perityt takametsät
Ojentavat ihmisen
Olemusta.

Siwa....

Yhden ihmisen kylässä on
Kaikki lakkautettu,
Paitsi
Karpalosuot,
Se on minun ja kurkien
Siwa.

Osallinen....

Tunnelma syntyyy tähdistä, sekä
Jokapaikan  jutuista ja
Niillä on osapuoli,
Sinä.

Valmiiksi kuollut...

Yhteiskunta on rajoja,
Ihmisiä,
Hyvänpäivän hulluja tai muuten vain
Kesken syntyneitä,
Lapsilisiä ei pitäisi maksaa valmiiksi kuolleille,
Eikä turhaan odottavalle.

Onneton..

Olet onneton, kun et tavoittanut
Hetkeäsi,
Mutta oota vain,
Aikasi on

Köyhän rakastaja....

Käyhällä on monta ystävää,
Muttei yhtään
varakasta
Rakastajaa,
Sillä reittä myöten osingot tienataan.

Viaton....

Synnyit viattomana,
Elit, miten elit,
Mutta
Vanhuutesi auttaa sinua näkemään
Elettyä,
Elit olosuhteilla,
Vaikket olisi ain niin halunnutkaan.

Pikkupirulainen...

Ihmisissä asuu pikkupirulainen,
Semmoinen kateuden saatttelija,
Jolla ei ole ymmärtäväistä mieltä,
Vaan se on syntynyt ikävien ihmisten talossa.
Nytkin
Koputtaa,
Mutta en sisään päästä.

Meet teet....

Sinun ei tarvitse enää
Raivata tilaasi,
Nyt sovit.
Pukeudu itseesi  ja katsele mahdollisuuksiasi,
Sitten
Tartu toimeen ja meet teet.

Puuliiteri...

Puuliiterissä tuoksuu
Metsä,
Siellä vuosisadat vuosikertoimineen, ikihonka kertoo nuorimmilleen ajasta,
Jolloin hänkin oli ropsin kokoinen ja kuinka
Tunturipöllö tykkäs keinutella itseään sen latvassa,
Jossa oli kaksihaaraisia.
    Liiterissa on pinoittain tarinoita,
Siksi siellä usein istun.

Vaniljia....

Aamuilla on heränneen kasvot,
Sinertävä taivaanranta ja uninen mieli.
Aamussa tuoksuu raikkaalta,
Semmoiselta,
Kun otat pyykkinarulta kuivaneet
Pyykit,
Joissa tuoksuu vaniljia.

ilta...

ilta saa tähdet näkymään,
rakkaudet syttymään,
illat
saavat päivän peittymään,
huomisen alkamaan

kuuletko?

ihminen ei ole kaupungissa syntynyt,
hänet sen laitoksiin istutettiin,
petonilokerokkeoihin  asutettiin.
ihminen,
miksi et paljain varpain kulkisi,
miksi et luontoääiteen niityillä
viheltelisi,
ihminen,
kuuletko?

rajavaaran kylä....

rajavaaran kylässä tanssit suviyössä soi,
siellä tähdet härmän taitavimmat,
siel
suvi-
 illassa kellohameet pyörähtälee,
siin hurmassa
rajavaaran kesämieli vapautuu,
siellä ihankuin itekseen
mieli rentoutuu

yksi jumala...

jumalia on yksi, mutta ihmiset ovat mustia,
joivatko he yhtä herraa
kumartaa?

yhden hetken...

elät yhden hetken,
sen ajan jonka näet,
eiliset vartuit, huomista koettelet,
mutta aikasi on tänään,
kuljethan sen itsenäis ja huomista kunnioittaen,
sillä
olet osa elämää.

kuljit...

kuljit aikasi, kuljit ja kuljit,
kunnes
pysähdyit,
sitten vaan jäit pois, pois,
vaikka olisit halunnut yhäkin

imatra...

imatra, sie karjalan hyvämiel,
oot joutunut
nyt todistamaan
kyyneleitä,
joita ei koskaan soisi

metsänomistaja...

metsänomistaja omistaa petäjäpuun,
muttei
näe käkeä sen latvassaan,
sillä
puupölli on ikihonka
metsänomistaja on perinyt maat ja kankaat,
kasvavaa rahaa,
mut hänellä ei itku tule, kun
moto raiskaa kelohongan.

työmies...

työmies, tuo suomen turvallisin sana,
rehellisin tekijä,
hänellä ei enää ystävää,
sillä
pois on uurastajat väsyneet

kuivunut...

olet kuivunut elämästä,
olet jaksanut niin paljon, muttet
senvertaa, että oisit itsellesi kukkia
ostanut

sätkä....

aika on täyttä elämää,
siinä on monia kunniakierroksia, joita
muutamat kiertävät,
mutta tosi elävät käärivät
sätkän ja hymyilevät.

tuurin kauppaa....

elät tänään,
eilen siihen vartuit,
mutta taidatko huomenna?
elämä on tuurin kauppaa,
muttei sen halvemman.

maaseutu....

maaseudulla ei metrot kulje,
eikä espoossakaan, vaikka
kuinka on lykätty.
maaseudulla on jalkapatikka paras
etenemismuoto. ei kerkiä pitkälle ja tuntee, kuinka töppösten alla
maisema narskuu.

kunnan herrat....

jokaisen pitäisi käristää
siansivut teräspannulla,
juoda kokkelipiimää ja nukkua turkin sisällä
pitkät unet,
silloin ei mieli ala kiukuttamaan, eikä tarvitse kunnan herrojen
hermoja kutitella.

mummola...

ihminen herää aina liian aikaisin tai myöhään,
mutta belarguunia kukkii mummon akkunalla aina.
mummolla on pyyhe päässä ja sen esiliina tuoksuu mummolalta.
mummoloita on
vähän,
jokaisella tuplat tai vähemmän,
joillakin ei yhtään,
mutta väliäkös sillä.
mummolat ovat nykyisin
laitoksissa tai kerrostalon ylimmissä kerroksissa,
mut
joillakin mummoilla on yhäkin pieni mökki metsän siimeksessä,
elämän perukoilla,
mut siellä on
todellinen mummon tuoksu ja
belarguunia akkunalla.

hikinen päivä...

nyt on pyhäpäivä.
ei sillä väliä,
mutta huomena on hikinen päivä,
maanantaisin on aina ovien lukot jumissa,
ja kaupoissakaan ei ole tuoretta pullaa.

pienen ihmisen tarina....

pienen ihmisen vahvuus on
köyhyys,
sillä joka kulmassa on puutetta,
kaikkialla soi vaivaisten valitus.
    punatulkku lintulaudalla näyttää
kieltä ja keskaria,
siitä alkaa
 joulumieli..

kulkurintauti....

kulkurintauti nukkuu syvää unta,
sillä
en tahdo ravata enää yhdessäkään kaupassa ja
kannella joululahjoja sekä tuoksahtavia kinkkuja.
haluun tuulettua ja viettää vapaapäivää,
katella ihmeellistä luontoa ja hioa kynsiäin,
sillä on adventti, se toinen.

uskovainen höppänä...

nauroin itkut silmissä,
tanssin hautajaisasussa
pyhäpäivänä,
vaikka
olen täysin uskovainen
höppänä
lääkärinlausunnot ovat sivistynyttä luettavaa,
mutta kertovat vain kirjoittajasta,
siksi itkut silmissä naurattaa

hiljaisuus hyvältä kuuluu...

jouluna saa olla hiljaa/
niin hiljaa, että hyvältä kuuluu/
mutta
kuitenkin lahjapaterit rutisevat ja karjalanpaisti
porisee/
joulussa kaikuu joulu,
tuhisee joulupuu ja
hiljaisuus hyvältä kuuluu

lapsesi...

lapsesi katsoo sinuun enempi
lapsena,
myöhemmin ottaa opikseen,
siksikin on mukavaa olla isä-äiti ja
korjailla vähänväliä
ulkomuotoaan.

sielut...

ihmisellä on monta sielua,
synnynnäistä ja elämällä ostettua,
mut
vain synnynnäisellä
on leppoisaa mennä
nukkumaan.

väärä kaista...

kuljet väärää kaistaa,
sitä kaistaa, jolla et taakses voi tulla,
et edes
seisahtaa,
kuljet tuhon kylvämää kaistaa, jossa
rakkaus kukkii,
muttet sitä tavoita

elämän eteinen...

elämässä on heikkoja hetkiä,
on hyvinvoipia ja kutturamieltä, jotka vaan menevät
nyt elän
aikoja, joissa pilvet eivät
päivää tanssita, eivätkä kedon kukat kuki,
onhan syystalvi,
elämän eteinen

pääministeri uros...

uros ei synnytä, ei pääministerikään,
mutta
siittävät tuonnenpana syntyvää
hyvää oloa, vaikka nyt
isänmaata heikottaa.

my way...

vaikka ajelisin kaikki maailman tiet,
en
kotipolkuain unohtais,
sillä siinä on
eloni tie,
my way

kylätie...

hiljainen kylätie,
äänikin nukkuu, jota kuu keinuttaa.
ihmiset eivät nuku,
sillä he eivät enää kävele,
sillä
on yö,
eikä heitä päivälläkään näe,
sillä hiljainen on kylätie.

näppäimet...

elämässäni on monia näppäimiä joita en tarvitse,
ne vain eteeni annettiin,
sillä sisääni murtauduttiin

synnyin alastomana,
minut vaatetettiin ja lukemaan opetettiin,
mutta en siltikkään kaikkia näppäimiä
tarvitse, vain niitä, joilla en ole kenenkään vastustaja,
en elämäni varjo.

varjelee...

on vain yksi taivas ja maa,
kuu ja tähdet,
mutta monta on niitten ihailijaa
ne katsovat meitä kauempaa,
kun kätemme yltävät,
siksi ne meitä yhäkin varjelee

seppele....

tulit paljain jaloin,
palasit juurillesi,
ystäväin.

hyvästelen ja vaivun pitkälle,
en sanojani saattele,
ojennan seppeleen, jossa
on nimemme

orvon hymy...

orvon hymy on viaton,
siksi heillä hymy
vienon kaunis.
hän itseltäänkin
salaa hymyilee,
mut hällä elämä sylissään,
taivaanisä suojanaan.

nella ja ade...

nella ja ade siinäpä serkukset mainiot,
somat tylleröiset.
leikki alkaa siint
miihin entinen loppui,
juttu jatkuu vaik
entinenkin voimissaan.
heillä elon riemu lapsukaisten,
hyvänmielen juoksevaisten,
niitä ei arjen harmaus haittaa,
ilo mielellä tytöt päivää käy.

kuivuneet...

kuivunut katse on uupunut,
vailla hymyä,
istuu ja miettii,
sil
kuivuneet ovat aatokset
hymyttömien kasvojen.
  into luo hymyn,
turhankin hymyn.

taivas....

taivas ei ole kotisi,
synnyit maaseudulla, mutta
kaupunkilaistuit,
itket onnettomasti, muttet tähtiä näe,
sillä sinlulla on nälkä,
elämää

alkulämmitys...

alkusammutus ei ole tärkeää, sillä
poroiksi palaneet juttusi
jatkavat kytemistä toisten kaihtisissa silmissä.
sinä olet elämäsi päähenkilö, mutta
olet
kaihtimien läpi kursittu.

olet syytön...

olet syytön vaikka minusta
ohi juoksit,
sillä olinhan sinulle vain
näkemiin

ihmistä suurempi...

en ole ihmistä suurempi,
en kissanpentua pienempi,
mutta ihailen mieltäsi,
jolla katsot huomiseen

ainoain....

olet ainoain,
jos löydät minusta muun,
mikä olenkaan

Viaton...

Viattoman mielipide ei ole
Iso,
Se on huokaus todellisuudesta,
Mutta siellä ei ole ketään.

Puolet..:-)

Puolet onnellisuudestani on
Tuskanhikeä,
Kitkeriä marjoja ja hapokkaita
Mieliä,
Mut kun niistä selviän,
Niin
Onnen onnelassa hetken
Keinuttelen.

Nurkkasokeus....

Elämä on sopimista,
Keskitien kulkemista.
Vaarat ovat harvenneet sillä katuvalot
Valaisevat,
Mutta
Nurkkasokeus saattaa yllättää.

Akt!

Lakkoherkkäliitto neuvotteli
Kolmivuotisen sopimuksen.
Neuvotteli ja taivutteli,
Sovitteli ja rakenteli,
Siis
Lakkoherkkäliitto.