maanantai 19. joulukuuta 2016

kettu...

kettu jolkuttelee hangella,
ei upota tassun tallaajaa,
luonnon viisasta pörröhäntää.
   se evästä etsii,
tuntonsa tietää,
että tassun alla se liikkuu,
siispä juonia repolainen
punoo ja pian vatsansa
täydeltä hymyää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...