siellä näen suurempaa,
sammaleet hyväilevät jalkojani,
mäntypuun läheisyys on petäjäisen vahvan
turvaisaa,
siellä en tarvitse esittää,
en koreuttani voimistaa, sillä
siellä kokoni ymmärrän
vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti