torstai 29. kesäkuuta 2017

kohtaaminen karhun kanssa...

ensin katsoi karhun poika,
sitten sen emo ja sitten
minua vietiinkin,
sillä olin
tullut korhuperheen tiluksille,
tuolla iloisessa itä-suomessa,
rajavaaran kylässä,
jossa luontoäiteekin
vapaapäivinään aikaansa
kutoo

mulle ei käynyt hassummin,
ikimännyn alaoksalle
karhuemo
nakkas,
siinä valat vannoin ja emo
niihin suostui

karhuemo jätti kannon nokkaan
runosen,
jnka sisimpääni talletan,
sillä se on kirjoitettu karhunmielellä,
luontoäiteen sydämmellä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...