ensin katsoi karhun poika,
sitten sen emo ja sitten
minua vietiinkin,
sillä olin
tullut korhuperheen tiluksille,
tuolla iloisessa itä-suomessa,
rajavaaran kylässä,
jossa luontoäiteekin
vapaapäivinään aikaansa
kutoo
mulle ei käynyt hassummin,
ikimännyn alaoksalle
karhuemo
nakkas,
siinä valat vannoin ja emo
niihin suostui
karhuemo jätti kannon nokkaan
runosen,
jnka sisimpääni talletan,
sillä se on kirjoitettu karhunmielellä,
luontoäiteen sydämmellä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti