kaulitun liinan siihen taitoin,
maljakossa komiammat
niittyn kukkaset
en ketään odota,
katoin pöydän
eletylle ja tulevalle,
katoin sen
puhtaalle pöydälle...
vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti