perjantai 23. kesäkuuta 2017

erakko...

mökin savupiipusta leijailee
vieno savu,
joka ei ylety aarniometsän korkeimpien kuusten latvoihin,
mutta se yltää sille korkeudelle,
jossa on huuhkajan pesä, josta elämään kurkottelee
kaksi untuvikkoa.

mökissä asuu korven erakko,
joka on unohtanut nimensäkkin,
sillä hän haluaa olla vain yksi
luonnon osallisista

erakko elää luonnon ehdoilla,
mutta kerran kuukaudessa hän laittaa kulmahousut
jalkaansa ja käy kylillä, sillä ovathan nekin luomakuntaa

hänellä on mökissään kaksi ystävää,
ilves ja susi,
kaverukset,
he pärjäävät yhdessä,
ovat heti alkuunsa läpänneet tassuja ystävyyden
merkiksi ja se on pitänyt .

erakon ei tarvitse pyydystää lihaa,
sen hoitavat ystävykset,
hän hoitaa kalapuolen,
kaikki yhdessä jaetaan ja hyvinvoidaan,
mutta
erakkoa hieman arveluttaa,
kun molemmat kaverinsa ovat kiintyneet hänen
kauppareissuiltaan tuomistaan tavaroista,
etenkin siilille tarkoitetut koiran kuivaherkut
tuntuvat maistuvan

huuhkajat kiittävät erakkoa, sillä mökin savu on laittanut
hyönteiset ja pienemmät lentäväiset liikkeele,
näin emon ruuanhankinta reissut lyhenevät,
erakko nostaa peukkua pesää kohden,
ystäviään kohden

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...