lauantai 5. elokuuta 2017

köllöttelen...

työ on riisunut minut
vapaudesta,
se on nälällä ja kurjuudella
pelotellut
ja
minä hullu
uskoin,
raadoin itseni sitkeäksi hulluksi,
perkeleitten sylikoiraksi,
kunnen
valastuin,
ny
köllöttelen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...