Pahuuden keskellä ei Valoa näy, On vain tuskaa ja surua, On kostonhalua rajua, Omankädenoikeuden halua, Mut Sitä ei viisas mieli käytä, Vaan mielensä malttaa, Sil Eihän hän halua samaksi elukaksi Vaipua, Kuin pahuus
pyhimykset ovat maallistuneet, jokapäiväisiksi vahtuneet, mutta yhäkään en ole vielläkään tavannut
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti