yksinäiset,
heitä seuraavat
kodittomat arat joiden
päät ovat panuksissa,
sillä yksinäisyyden taakalla
ei voi kodin suojaa,
ihmiset eivät katso toisiaan,
häpeävät itseään,
koditonta elämäänsä
kevätlintu pienokainen liitelee ensimmäisiä liitojaan, kiertelee ja katselee, puitten ja pensaiden oksoille istahtaa, elämänkauneutta ihaile...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti