kello on yhdeksän yli viiden, aurinko ei ole viellä noussut, mut minä olen ja astuin länsimetron ensimmäiseen lähtöön
jännittävää, sillä ongelmakasa liikkuu, sukkelasti
hyppään rattailta kampissa, sillä siitä eteenpäin on entistä
mikään ei ole ikuisuutta,ei sekään, sillä uudet keväät silmuttavat uusien alkuja,heitä jotka aikansa ovat ja sitten vilkuttavat,kunnes jälle...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti