hietaniemi,,

hietaniemen kesäinen

aamunkoi on suvisen

aamuinen

lokit heränneet,

toiset tuskin

nukahtaneetkaan

kävelen hautausmaalla,

kuten usein,

en etsiessäni itselleni

pesää,

vaan minusta täällä on

kauniin tyyntä,

hetkiä joita en elämäni ruukassa

tavoita

vanhat hautakivet kertovat

eilisistä,

antaen syvyyttä nykyisen

tuntemiseen,

huomisen tavoittamiseen

nyt olen mecglininkadulla

joka on minulle

stadin kaunein katu,

päivemmällä tämä

on elämää täys,

mutta näin aamutuimaan

vain minä

täytän

sen

ajelen nyt ruuhkabussia,

ajelen kuten oon kohtapuolin

tehnyt neljä vuosikymmentä

ihmiset tulevat ja menevät,

olemme tuttuja

vaikkemme katseita vaihdakkaan,

se kuuluu tapoihin,

mutta silloin tällöin

tunteet herkistyvät molemmin

puolin ja ne hetket ovat

syvintä inhimillisyyttä

elämäni varrella olen huomannut

ettei kannata olla ihmisten kesken

äkkijyrkkä, sillä ne umpisolmiuttavat

tilanteita

asiakaspalvelu on luontevinta

silloin kun sitä teet

sisäsyntyisesti,

sillä

liialliset kumarrukset

ovat

pyllistelyjä toisille