viileästi tyynyttyy,
sillä karut ovat
yönselät
näillä
main
yövyn vuonon
hiljaisessa
kolosessa,
täällä ääni raikkasti
kuuluu
kuiskaukset selvemmin
ja hiljaisuus kietoo
syleilyynsä
herään ja kerään
itseäni
päivänvaloon,
tunnen olevani
yksin
sillä näen vain meren
ja senkin takana meren,
kunnes huomaan
riekon jolkuttelevan kinosten takana,
ilahdun, sillä enhän olekkaan yksin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti