unelmien jälkeen
istahdin
ikipetäjän rungolle
joka oli kaatunut niille
sijoilleen,
istuin ja mietin
olin ja olin
vaikken mitään,
mutta tuo puunrunko
tuntui viestittävän minulle
jotain
jotain sellsista mitä halusin
menetin ajantajuntani
herätessäni
huomasin illan saapuneen
ja luonnon pienimmät
ympärilläin,
hymyilin
~ ihan itestäin
luonnollisesti
sillä tunsin olevani
vapaa ja täynnä elämänriemua
tunsin sydämmeni tanssivan
vapauteni kanssa
lähdin luontometsästä
kotio
päin
kevyempänä kuin mennessäin
suorastaan tanssin
ja hymyilin onneni
kauneimmilla tunnelmillain
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti