ihminen ei voi
tämänpäivän maailmassa
enää
kulkea omia polkujaan,
mutta hän voi
kulkea niillä
niin,
että
polunvarsikukat hymyilevät,
lintuset laulavat
ja ketunpoikasen kohdatessa
se heiluttaa iloisesti
tuuheaa häntäänsä
kaikista pääsee yli, paitsi ei lumpeenkukan kauneudesta, kanervikon tuoksuista, jotka ikimetsän metsälampea komistavat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti