syystuulet
haapapuuta heiluttaa,
lehtiään
tuhisuttaa, mut
se ei viellä tuulenteille
lehtiään lennätä vaan
kantaa kauniin ruskaista asuaan
yllä
ensilumiin saakka,
sillä vasta silloin
se talvitirsoilleen tahtoo
katso asioita itsenään, äläkkä tee niistä pienempiä suurempia, sillä silloin ne pursuavat käsittämättömiin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti