syystuulet
haapapuuta heiluttaa,
lehtiään
tuhisuttaa, mut
se ei viellä tuulenteille
lehtiään lennätä vaan
kantaa kauniin ruskaista asuaan
yllä
ensilumiin saakka,
sillä vasta silloin
se talvitirsoilleen tahtoo
suomalainen ihminen on maaseutua ja paljon kivikkoisia peltoja kalaisia järviä, hetkiä joissa loistaa alkulähteen elämänvoima kuiskaus kauka...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti