syystuulet
haapapuuta heiluttaa,
lehtiään
tuhisuttaa, mut
se ei viellä tuulenteille
lehtiään lennätä vaan
kantaa kauniin ruskaista asuaan
yllä
ensilumiin saakka,
sillä vasta silloin
se talvitirsoilleen tahtoo
hyvät hetket syntyvät hetkistä joita tehdään korjaillaan, ajankuvaan sovitetaan ja etenkin niistä joissa jokainen luopuu jostakin toistensa ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti