järvestä luonnollisin,
siel rantansa
suomalaisuudesta
niemettyneet,
lahtensa
luontoihmeistä luomistuneet,
sen norppakin
todentanut,
kodikseen ottanut,
siksi myös
oopperajuhlat siellä komiammin
säveltyneet
aarioiksi lauluttuneet
vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti