kerää luontonsa
rippeet
asettuen pitkän talven
viettoon,
vain haapapuu hetkenverran
lehtineen tuhisee,
kuten
kurrenpoikanenkin
joka eväitään
joka koloseensa sulloo,
mökinukko talvipuita pilkkoo,
akkansa puolukoita survoo,
mutta köllikissansa kesät talvet
uuninpankolla itseään venyttää,
sillä hälle on samantekevää
keli kun keli,
kunhanvaan maitokupissa
on ain juuri lypsettyä
vuohen maitua,
tuota ikimetsän salokankaitten
hienon nupopään tuotetta
josta muori sillointällöin
loihtii maukkaan leipäjuuston
jolle ei vedä vertoja mikkään muu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti