ain ei hyvänmielen valot
loista
himmeästikkään varjosta
vaan sun täytyy
edetä
ittes tunnoilla,
omaantuntos ohjastamana,
siksi sun täytyy mennä
ei jäädä,
sillä pian pimeys valloittaa
tuntos syvimmätkin
ja jäät
aikas taas,
etkä sieltä huomistas
nää
vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti