ihan nuorena
elämä on
vapaimmillaan,
sitten koittaa aika joka
on tarttunut matkaan
jarruttaen
elämänrienoja,
kunnes koittaa ikinuoruus
harmaapäiväisyys jolloin lapsuuden
ihanuudet jälleen kukkivat,
vaikka nikamissa nitisee
vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti