karpalosuo,,,

suopursun

tuoksu saa

mieleni innostumaan

kaikesta muusta kuin

karpaloitten keräämisestä,

joita varten tulin rämesuolle,

tälle kauniille nevalle, jossa

luonto on omalaisensa, sillä

täällä ihmiskäsi ei ole kopeloinut

luonnon kiertokulkua, eikä ahneuden

mielet ojittaneet luontoikauneutta, sillä

tämä on kansallispuiston suojeluksessa,

onneksi

 

karpaloita on punaisena mattoina,

toisista harvenneet

sillä metsän komia kontio on

osansa hakenut,

kurjetkin,

mutta pian sain minäkin

ämpärilliseseni

ja pääsin

istahtamaan

luonnonväkkärälle

männyn rungolle,

joka on mätkähtänyt

pitkin pittuuttaan mättähälle 

 

siin ihastelin suon suomaa

tunnelmaa

jossa ei äänenääntä,

vaan sen lumo

imeytyy tunteisiin,

aisteihin

saaden mielen hymyilemään,

hymyilemään onnenkyynelten tunnelmaa 

 

havahduin

siihen että illan kajo heijasteli

suon reunamilla,

joka peitti usvapeitollaan

karpalomättäät,

oli siis aika lähteä,

kuten lähtivät myös kurkipariskunta

jonka kanssa keräsimme karpaloita,

he luultavimmen illan tullen

nousevat etelätuulten selkään

ja menevät talvikotiinsa,

minä onnenkija

jalkaisin omaani