kun katson luontopuuta
en tarvitse muuta,
sillä tuo ikihonka
mäellään ikiajat seisonut,
valvonut,
lähitienoota kasvattanut,
joskus pidemmällekkin,
ainakin silloin kun suvituulet
ovat siemeniään kauemmaksi
lennättänyt
tänäänkin se hievahtamatta
paikallaan seisoo,
kelottuneena tienootaan
varjeloo,
oksillaan luontolintuja
kanteloo
.keinuttelee.
tuttua varista latvassaan
heiluttelee
koputtelen runkoaan
kuten tikka takuttelija,
sillä ikipuu tykkää siitä,
tunnen kuinka se hymyilee,
samalla luoden minuun sellaista
mielenrauhaa jota en muualta
saa,
siksi sidon käteni
yhä tiukemmalle ympärilleen
ja tunnen
.tunnen.
keveämmin kuin
missään
lähitienoolla moto
niittää armottomasti,
saaden mielen surulliseksi,
sillä pian ei jää kurrenpojalle
kantoakaan istuttavaksi,
tikanpojalle kiivettäväksi,
huuhkajalle huhuiloupuuta,
luonnoin arimmille piilopuuta
ja ennenkaikkea maan hiljaisemmilta
kynnetään koti
.koti.
josta alkaa kestävänkehityksen
luontopolku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti