ihminen syntyy
ja kuolee
samoissa nahkoissaan,
mutta elelee vapaapäivinään
muotisissaan,
kauneissa vaatteissa jotka
viimein päättyvät
matonkuteiksi,
joilla kävelevät mieluusti
herrat ja vähemmät
vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti