lokakuun kuulakkaaksi
tuulettuu,
eikä enää haavanlehtikään
havise,
syyskukka syysillan tyyntyvissä
illoissa heilu,
sillä on koittanut
se hetki vuodesta jolloin
luonto
on varautunut talvilepoon
levolliseen,
lumen peitottamaan hetkeen,
joista se saa elonvirtaa virrakasta,
sillä keväänpuroset laittavat sen
jälleen kesämieleen viljavaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti