mallikelpoinen,,,

silloin ihminen on mallikelpoinen,

kun hän muistuttaa

itseään 

halju olo,,

ihminen syntyy tuhat kertaa

elämässään,

tahi enemmän vähemmän,

jos hän pystyy näkemään

valonpilkahduksen niillä hetkillä. kun

oikein paljoin masentaa palentaa ja on

muutenkin halju olo 

tutun turvalliset,,,

sanoilla on monia merkityksiä,

sillä ne muodostuvat siitä

missä mielentilassa ne sanotaan,

siksi perkeleet ja jumalaudat

tuntuvat tutun turvallisilta kun vasaralla

sormeesa nakkaa 

kesytetty ihminen,,,

kesytetty ihminen on

kuuliainen,

käskystä hyppivä,

kehoituksista nyppivä,

siksi hän ei tarvitse elämänaitauksia kuin muut

tuotantoeläimet 

elämäsi ovi,,,

päivät ja vuodet ovat

samankokoisia,

mutta joihinkin päiviin,

vuosiin mahtuu erilailla erilaisuutta,

hyvää ja huonompaa,

isompia ja pienempiä,

siksi avaa aina aamuisin elämäsi ovi

uteliaana ja mahdollisuuta itsesi niihin

hyvänpäällä,,,

on vaikeaa olla

hyvä joka suuntaan,

mutta jos teet hyvin itsellesi,

läheisellesi,elämällesi joka ympäröi sinua,

olet melkolailla hyvänpäällä 

hetket menevät,,,

hetket menevät,

kyselemättä tulevat,

hetket ja sitä suuremmatkin,

siksi sinä hetkenlapsi elä hetkissäsi,

sillä niistä syntyy elämänretkesi,elämäsi

uudenvuoden tuliaiset,,

uudenvuoden tuliaiset ovat

koskemattomia,

ainutkertaisia mahdollisuuksia,

ne ovat eessäpäin,joten älä peruuttele,

vaan kumarru kaikkiin 365:n tilaisuuteesi,

yksi kerrallaan,

äläkkä hypi yli,sillä eilisilläsi et tee

huomisia,vaan muistelmia 

hyvemmän vuosi,,,

Olkoon Uusi Vuosi

Hyvemmän vuosi,

Rauhan ja Inhimillisyyden,

olkoon se enemmänkuin mennyt,

jolloin olemme nähneet ja kokeneet

Pahempaa

onni on pieniä asioita,,

onni on pieniä

asioita, tekemättömiä,tehtyjä,

tuokioitten sytyttäjiä,sammuttamisia,

se on jokapäiväisiä pulmukkaita,

solmukkoja,suoria säveleitä,

katseita,joita

sanon niin hiljaa,

että elämäkin kuulee ja sinä,

päivieni sulomieli,

kotimme kuningatar

onnen vuosi,,,

Olkoon Uusi Vuosi

    Onnen Vuosi

jokaisena päivänään,

pienen pienine hetkineen,

suurempienkin, niiden jotka

elämäämme mahtuvat

Hyvää Uutta Vuotta  !

etuilu,,,

etuilu ei kannata,

koska silloin joudut auraajaksi,

kaiken maistajaksi,

ensihetkien koskettajaksi,

koekaniiniksi,

jolle voi käydä

höperömmin kuin jonon

viimeiselle,

hälle jonka ainoa riksi on jäädä

osattomaksi

kevättä kohti,,,

vuosi kääntyy

kevättään kohti,sillä

hohtavien hankisten takaa

siintää jo keväänkoi,nuo elämänsäteet

jotka saavat ryhtini suoristumaan, mieleni

mukavoitumaan,eteenpäin kurkottamaan

kuulen myös kevätpurosten

lorinaa,

luonnon tohinaa,

sillä kaikkialla kevään ensisäteet

saavat luontokauneuden heräämään

kevätmieleni on kevyt,

askeleeni pidentynyt,

aatoksein kirkastuneet,

sillä talvilinnutkin heränneet,

leskenlehti pientareellaan puhjennut

vuosi vaihtuu,,,

vuosi vaihtuu,

vanha taittuu,,

mut tutusti aamuni aloitan,

päiväni vietän,

illat ja yöt herkemmällä mielellä

tyynyttelen

 

jos mulla ei kelloa ois,

en vanhesi yhtään,

vaan jatkaisin

aluntietäin

 

Uusi Vuosi olkoon kuitenkin

rauhaisampi ja taudittomampi,

kuin edellinen,

sillä se on hijentänyt liian

paljon elämää 

rauhan vuosi

Uusi Vuosi olkoon

edellisen pituinen,vahvuinen,

uusien asioiden Mahdolisuuttaja,

entisiä Kunnioittava,

olkoon Uusi Vuosi myös

uusien Aatosten vuosi,

Rahanvuosi,

sillä vain se saa vuoden näyttämään

ihmisen parhaat puolet 

uusia kohden,,,

älä turhista sure,

älä mistäkään,

sillä kaikki mikä tapahtuu,

tapahtukoon,

ihmisen tarvitsee vain

muuttaa asentoaan,muokkailla

asenteitaan ja mennä

uusia kohti

uuven kalenterin ensimmäinen lehti,,,

pian uusvuos entisen

korvaa,

mut samat tavat tuolla

lienöö,

sil mihinkäs se noinvain kiäntyis,

siksi pammautan vain yhen raketin,

otan maljan,nostan askeleeni

huomiseen ja kiennän uuven kalenterini

ensimmäisen lehen

ikivanha,,,

jos ihminen syntyisi

ikivanhana ja siitä varttuis 

vauvaikäiseksi, olisi hällä

loppua kohden paljon mukavampaa 

eilisten reki,,,

uuden vuoden jälkeen

saapuu taas uudet vuodet

ja niittenkin jälkeen uudet,

siksi syntyy vanhoja vuosia

joita muistellaan, joskus jopa

raamitellaan, mutta useimmiten

unohdetaan, sillä eilisten reki on

raskas 

tukkanuottasilla,,,

ihminen on

toisen ihmisen

sukulainen,

siksi on kummallista, että

he ovat tuontuosta tukkanuottasilla 

pitkän päivän jälkeen,,,

pitkän päivän jälkeen

saapuu ilta,

joka kutsuu sinut luokseen,

tarjoaa iltapalan ja vuoteen,

johon tyynytyt tyytyväisenä,

sillä olethan tyhjentänyt kaiken

päivääsi 

tilanteitten ohjaamana,,

en osaa elää

tasaisesti,

vaan

vaihtelevasti,

tilantteitten ohjaamina,

siksi yritän olla siimeksessä,

elämäntuulten alajuoksulla,

etten pyyhältäisi jokajuttun

kaveriksi noinvain sukkelaan

vuoden viimeinen päivä,,

vuoden viimeisen päivän

iltana,

tähdet ja kuu ovat

paikallaan,

yö tanssii hiljaisuudessaan,

sudet hääjuhlissaan ja kello

käy,

kunnes on keskiyö ja pikkuviisari

yhen sekunnin yli,

silloin aukeaa uus vuos, 

tulevaisuus, joka on edellisten

kokoinen,

mutta vanhempi 

365,,,

vuosi on korkeimmalla kohdallaan,

vuoden viimeisenä päivänä,

siitä se laskeutuu

seuraavan vuoden

ensimmäiseen ja aloittaa

jälleen taaperruksensa,

kunnes 365 päivää on

jälleen kasassa 

myötäpäivään,,

aika hämärtyy

eilisen eteisessä,

sillä sen viisarit

eivät kierrä myötäpäivään

 

opitut tavat,,,

opittuja tapoja

ei ole helppoa oikoa,

sillä niillä on menty läpi

myrskyjen,kivikoitten ja

pimeitten hetkien,

ne ovat olleet tukena silloinkin

kun kaikki muut ovat menneet,

siksi niitä ei hennoinmielin haluta

taivuttaa,nykyisyyteen sovittaa

yhteen pötköön,,,

aikojen alussa eivät

vuodet vaihtuneet,

vaan elettiin

~yhteen pötköön~

pidä huolta,,,

jos pidät huolta

itsestäsi,

pidät toisistakin,

sillä sinä,

välität 

rohkeat ihmiset,,

rohkeat ihmiset

                                         eivät kulje ohi,

                    vaan pysähtyvät,

        välittävät,

kaikki muut ohimenevät,

olan yli katsovat ja ovat

jokaisen jonon ensimmäisiä

hikistä hommaaa,,

älä suutu pienistä,

älä suurista,

sillä se on hikistä hommaa

ja silmätkin sumentuvat

evontiedekansallispuisto,,,

evontiedekansallispuisto

olisi elämänvoitto,

se olisi ympäristöteko,

huomistemne hyvinvoinnin

korkeakoulu,näköalapaikka,

sillä sieltä oppisimme enemmän,

enemmänkuin tänään

kansallispuisto olisi

maakunnalle

lottovoitto,

sillä sen kaltaista ei ole toista

koko maailman mittakaavassakaan

evontiedekansallispuisto

olisi jo ympärillään olevien

kansallispuistojen kanssa

luontokohteita jotka yhdessä

päijänteen ja koko seutukunnan

luontoarvojen kanssa muodostaisivat

koko maailmallekkin sellaisen kohteen

jonne katseet kääntyvät,luoden näinollen

maakunnalle positiivisen ilmeen,joka

tulee näkymään mm. elinkeinorakenteissa,sillä

yrityselämä rakentuu tulevaisuudessa sen

pohjalle

pienet asiat,,,

pienet asiat sopivat

pienempiinkin kolosiin,

niihinkin joista

rakentuvat isommat

uuden vuoden toivomus,,,

Uusi Vuosi tuokoon

Hyväämieltä

Hymyjä ja Ystävällisyyttä,

Rauhaa ja Hyvän rakentamista,

mutta ennenkaikkea tulkoon silloin

luonnonsuojeluasiat päivällispöytiimme,

sillä sen antimista seuraavat uudet vuodet

hyvinvoinnittuvat

maailmanääriin,,

älä huuda maailmanääriin,

älä melua tyhjästä,

kiroile jumalattomasti,

sillä hiljaisemmat äänet

kuuluvat kauemmaksi

luontoäiteen uudenvuoden kattaus,,,

Vuoden viimeisenä

päivänä on Luontoäiteen

illalliset,

hiljaiset,

sillä hän suruissaan katsoo

katettua Vuosipöytäänsä joka on

karsittu huomisilta,

siksi hän ei paukuttele raketteja,

kilistele kuohujuomiaan,

vaan toivoo ihmisten katsovan

luonnonhelmoihin,sinne ikimetsien

saloille,turvesoille,pihojensa perille,

sinne missä elämää ylläpitävät yrittävät

sinnitellä huomisiin

sodat,,,

sodat syntyvät

ahneudesta,tietämättömyydestä,

järjenvalon sammumisesta,

sillä sodissa ei ole voittajia,

on vain häviäjiä.

pahiten 

se arpeuttaa hyökkääjää,sillä he

ovst menettäneet

minuutensa,kansallistunteensa

rauhantie on elämäntie,

mutkainen,köyhä ja vaivaloinen,

mutta se on mahdollisuuksien tie,

joka huomiseen vie

invalisoida,,,

Ihmisen ei tule

tuhota toistaan,

sanoillaan,teoillaan,

toimintatatavoillaan,

koska samalla hän invalisoi

itsensä

tähdet,,

maailmaan ei tarvita lisää

tähtiä, sillä ne ovat jo

taivaalla,

mutta maailmaan tarvitaan

lisää päiviä,jotka hyvinmielin

voivat illan tullen yöksi

tähdittyä

tähtihetkii,,,

Uusi Vuosi

onnea suokoon,

tuokoon ilonpäivii

hetkisii,kokonaisii,

lykätköön elämääsi

tähtihetkii,suuremmoisii,

tuokionkukkasii,joist

silmäs komiast loistuvat,

tuokoon se semmoisii hyvänolon

tunteita

joita hyvinmielin jaat ympärilles

älä syrji,,,

Älä syrji Ketään,

Mitään,

Itseäsikään,

sillä ne ovat Kanssakulkijoitasi

ostaisin,,,

jos mä saisin paljon

rahaa,ostaisin halpaa,

niin halpaa, jotta se 

tulisi arvokkaammaksi

vuodet vierivät,,,

vuodet vierivät,toiset

eteen,toiset taakse,

siksi eivät sammaloidu,

eivät, sillä niitä liikuttaa

elämänpuro,

tuo luomakunnan ylläpitäjä

uuden vuoden tulemisii,,,

uusi vuosi tuo

aina tullessaan

jotakin,

uusii veroja,vaivankantoja,

veroilmoituksii,päivityksii,

vanhenemisii,

sillä uusi vuosi on

edellisten lapsi joka

ei eilisiin hyydy,vaan

rakentaa huomisiaan

yhen yön päässä,,

uus vuos on yhen

yön

päässä, sinne tahon

päässä,jotta saisin kahella

sen ensisilmäyksiä,

tuhansii tähtösii,unelmii,

ensiaskeleitaan,

haluan aistitella hetkeä

jota ei ole viellä ollut ja joka

on hetkenpäästä eilistä

aatteet ja vaatteet,,,

yhden aatteen ihmiset

nääntyvät,

sillä aatteet ja vaatteet

kuluvat,

haalistuvat ja lopulta

kierrätykseen joutuvat

takakansi,,,

En tinoja Vala,

luppauksia anna,

En

vaan jatkan sivu kerrallaan,

kunnes Takakansi tulee vastaan

etukäteen,,

etukäteen ei kannata

korjata,

vaikeuksia kasata,

sillä ne tulevat jos ovat

tullakseen

vuosi takanapäin,,,

vuosi on takanapäin,

uus koskettamatta,

siksi onkuin ensikertaa

lapsuuden kotoaan

lähtis

optiot,,,

Uuden Vuoden ensimmäinen

päivä onkuin Vastasyntynyt,

pieni ja hentoinen,viaton,

joka katselee mihin suuntaan

lähtis,mitä ottais,mihinkä

tarttuis

Vuoden viimeisenä päivänä

samainen Lapsi on

kasvanut,moneen tarttunut,

rypistynyt, siksi hän,

peilailee,mallailee,

tinoja valailee,uusia juttuja

kaipailee,

sillä hän on käyttänyt

Vuoden optionsa

loppuun

hyvät jutut,,

hyvät jutut 

hymyilevät,

huonommat vähemmän 

vuosirengas,,,

Uusi Vuosi 

vaihtuu,

entinen Haihtuu,

mutta paljon jää,

jottei kaikkea tarvitse

Tyhjänpäältä aloittaa,

mut joutavia en ota

matkaani,sillä tahdon että

Vuosirenkaassani ei ole

eilisten turhia

loppusuoralla,,,

ihminen ei ole

aikaansa pidempi,

joten kannattaa elää

ajallaan

tavallaan, sillä on kivempi

hymyillä loppusuoralla kuin kiroilla

vaivojaan 

tuulettua,,,

joskus on hyvä

tuulettua, olla jokin muu kuin

arkinen

minä,

olla vain ja mennä

tulla ja olla kuin sinitaivahalla liitelevä

lintunen,

hän joka liihoittelee mennessään,

liitelee tullessaan,

joskus,

muttei aikaansa pidempään, sillä

silloin tulee elämännälkä joka tarvitsee

ahkeria käsiäsi,

notkeaa mieltäsi 

ihmeet syntyvät,,

ihmeet syntyvät,

kun

kaikki ovat menneet,

toivonkipinät sammuneet,

eikä enää yhtään valoista

aamuakaan 

askeleet,,,

askeleet johtavat

ain

johonkin,

ne pysähtyneetkin 

polosii,,,

ihminen sopii moneen

koloseen,

siksi heitä polosii

näkee sielläkin missä ei pittäis

vuodet jättävät jälkensä

vuodet jättävät jälkensä,

kulkijaan,

aikansa olijaan,

siksi ihmiset ovat

vuosienpäästä enemmän kuin

ennen 

vieraat,,

hetket jotka tulevat

koputtamatta

ovat

hyviä vieraita

anteeksi antamisen vuosi,,,

olkoon uusi vuosi

sopimisen vuosi,

anteeksi antamisen vuosi,

olkoon se yhteisen hyvän vuosi,

kaikkien vuosi,

niin ihmisten kuin ympäristönkin

ja etenkin niiden jotka joutuvat olemaan

ihmiskunnan armoilla, he jotka elämäämme

ylläpitävät,nuo ikimetsissämme elävät, pienen pienet

hyväntekijämme 

SUURIEN JA PIENTEN VUOSI,,

Olkoon Uusi Vuosi

hyvien asioiden vuosi,

pienten ja suurien vuosi   

olkoon uusi vuosi valoisampi,,,

Olkoon Uusi Vuosi

edellistä Valoisampi,

Rauhaisampi,Taudittomampi,

olkoon uusi vuosi Lähimmäisten 

Vuosi,

Pienten ja Heikkojen kanssakulkija,

Hyväntahtoisuuden ja Empatian vuosi 

uuden vuoden tähtöset,,,

Mennyt Vuosi Uuteen kääntyy,

keskiyön kuulaudessa vääntyy,

kanssani tähdet ja kuu

Uuteen Vuotta juhlistaa,

mut

kaikki ei menneestä haihdu,

ei ainakaan ne Opettavaiset,

Koettelemukset,Pystyynnousemiset,

Onnistumiset,

Siksi Hyvinmielin Uutta aloitan,

sillä onhan mulla menneet

tukenain

21 sorttimenttiä,,,

silloin kun läänit

olivat,

tiesi mistä kukin oli,

tuli,

tänään kaikki ovat

hyvinvointikuntalaisia,

jotka ovat jaettu 21 sortimenttiin

ahkerat ihmiset,,

ahkerille ihmisille

kertyy kaikenlaista,

laiskimmille 

-toisenlaista-

perusasiat,,,

 kun perusasiat ovat

hallussa, niin

voi sillointällöin

kokeilla

~laitimmaisiakin~

katse,,

katse kertoo enemmän kuin

tuhat sanaa,

siksi

puhu silmilläsi,

kuuntele mielelläsi 

elämänsä kunnossa,,,

ihminen on elämänsä

huippukunnossa silloin kun

hän jaksaa hyväntuulisesti

venytellä, sinnetänne katsella,

lähimmäisiään autella,

vaikeitten esteiden yli

hypähdellä

sullo,,

aika ei sullo

itseensä entisiä

tulevia,

sillä sen pitää käydä

täsmällisesti 

alennusmyynnit,,,

joulun jälkeen

alkavat

alennusmyynnit,

sillä eihän ihmisillä ole

-enempää sijoittaa- 

u-käännös,,,

pienet murheet

vaikeuttavat elämänkulkua,

isommat vaativat

u-käännöstä 

ilmainen elämä,,,

jos eläminen olisi

ilmaista,

ei se maistuis

.miltään. 

talvi,,,

talvi on

hiihtoretki,pakkanen ja

lumivalkoinen,

sillä on sinivalkoiset silmät ja

hohtavat hankiset,

se on pakkasten tansseja,

kuurankukkia,

lumilinnoja ja lumitöitä,

talvella laskettellaan

pulkalla,

hiihdellään latsusilla, 

heitellään lumipallosilla ja

ollaan punaposkisii 

kaamos,,,

kaamos nukuttaa

-luonnostaan-

 

kun elät tavallisesti,,,

kun elät tavallisesti,

omantuntosi mukaisesti,

ei sua kukaan jahtaa,

lahtaa,

eikä sulla ole silloin joutavankiire

sinne tahi tänne,

sillä eihän sinun tarvitse mihinkään suuntaan

kumarrella,

väistellä, muotoasi muunnella

umpikuja,,,

itseään ei kannata

ohittaa silloinkaan kun

menee lujaa,

sillä se johtaa

-umpikujaan- 

kurjat ja unettomat yöt,,,

maailmassa on luonnostaan

niin paljon hätää,

kurjaa ja unettomia öitä,

joten pyrin elämään niin,

etten satuttaisi itseäni,

heitä,

enkä meitä 

tasaisen jokapäiväisesti,,,

en mä suuriin halua,

mutten pieniinkään,

vaan niihin keskimmäisiin,

niihin joissa elämä soljuu

suurimmilta,

pienimmiltä,

sillätavalla tasaisen jokapäiväisesti 

arvokas,,

ihminen on arvokas

ihtenään,

ei kauniitten sanojen saattelemana,

ei kunniamerkkien koristelemana,

suurena mitättömänä, 

vaan ihtenään,

varpaista ylempiin 

elämänseuralaiset,,,

hymyilen hyvistä,

toisistakin,

sillä ne elämänkatsein koskettavat,

päiviäni kuljettavat,toisesta toiseen taluttavat,

hymyilen,

koska silloin olen iloisemman näköinen,

itselleni ja heille jotka ovat elämänseuralaisiani,

heillekkin joita en tunne muusta kuin hymystään 

elämä,,,

elämä on

aamuja,hetkiä jolloin

päivä valkenee,iltoja jolloin

aurinko taivaanrannalle nukuttuu,

elämä on öitä jolloin olet tyynyttynyt 

mittansa,,,

ihminen jaksaa

   -mittansa-

verran 

ihmisen kaveri,,,

ihmisen tulee olla

ihmiselle kaveri,

se viimeinen

johon turvautua 

älä hylkää,,

ihmisistä kannatttaa

välittää,

sillä olet yksi heistä,

vaikka nyt olet

sinä,

hyvissä voimissa oleva,

harmiesi taitava niittäjä,

vaikeuksien taittaja,

sillä kaikilla ei ole

sinun nykyisyyttäsi

 

ihminen voi ajautua

kohtaloittensa kolosiin

syyttään.syystä. 

mutta hänet kannatta

onkia sieltä pois,

sillä mitä syvemmälle hän

vajoaa,sitä enemmän se

sinua,hyvissävoimissa olevaa

satuttaa 

 

älä hylkää itseäsi,

älä heitä,jotka katsovat

anovasti,

sillä he ovat joutuneet

tilanteeseen jossa itsekkin

voisit olla 

kirkonpolttaja,,,

kirkonpolttaja

kosti yksinäisyytensä

polttamala kirkon,

kirkon jossa

hylkääjät kuuntelivat häntä,häntä

joka oli hyljännyt hänet,hänet

kaikkien hylkäämän,yksinäisyyteen

suljetun

vuodenvaihde,,

vuosi vaihtuu,

entinen haihtuu,

mut kaikki muu  jää

 

 

juhlien jälkeen

juhlien jälkeen

nauru on väsynyt,

mut piristyy, kunhan

uusiin juhliin 

ehitään 

ihmisten lapset,,,

ihmiset ovat toistensa

lapsia,

siksi ovat samannäköisiä

.tapaisia. 

luovuttajat,,,

~ainoastaan

luovuttajilla ei ole

toivonkipinää~ 

ensirappunen,,,

alun ensirappunen

on

korkea,

niin muutkin, mutta kun olet vauhtiin

päässyt loput menevät

tasaiseen tahtiin 

hohduttuu,,

kauniinpaa ei ole kuin

lumivaipassaan 

oleva ikimetsä, jossa

kaikki ovat syntymäsijoillaan,

niin puut kuin pensaat,

mäkien harjanteet,

suot ja metsälammet,

sillä siellä elämänkauneus viihtyy,

huomisiin saakka hohdottuu 

tyhjänvirvelijä,,,

jos ihminen on jatkuvasti

selällään

syyttäsuotta hänestä tulee

tyhjänvirvelijä,

oleskelija, jonksa huomiset eivät

hyvinmielin värity 

vahtaa,,,

ihmisen voi paremmin

jos hän

ryhtyy itsenäiseksi,

semmoiseksi päivettelijäksi,

jota eivät

ponuskortit vahtaa 

kerimäki,,,

kerimäellä on maailman suurin

puukirkko,

siellä on myös paljon

muutakin luonnollista.,

kuten puruvettä ja aina niin

maistuvaisii muikkusii,

hälvän rantoja,aikoja

jolloin luontoäitee värittel

kauneimpiinsa

 

 

patteriradio,,,

jos radioissa yhäkin

olisi vain patterit

virrantuottajina,.

sieltä

kuunneltaisiin vain utukaisii

ja metsäratioo 

makiammin,,,

jos ihminen tekis

enemmän itse,

hän valittaisi vähemmän,

nukkuisi makiammin 

tammikuu,,,

tammikuu on

kylmän kaunis

kuu,

joka saa posket punastumaan,

nänänpään punertumaan,

korvalehdet heilumaan,

sillä onhan kuuranherran kuu, jolloin

tähtitaivaalla tähdet vitjanaan.

täysikuu hehkuvimmillaan 

kaikkea ei tarvitse rakentaa,,,

kaikkea ei tarvitse rakentaa,

vaan antaa olla niinkuin

luoja on ne asetellutkin,

nekin joihin sopisi

jokin

 

ihminen tekee

viivasuoria päätöksiä,

asumuksia,

teitä,

eikä niinkuin luoja joka

antoi polkujensa kierrellä

luonnonkiviä,

mäkien harjuja,

suonsilmäkkeitä,

ikimetsiä 

 

luonnonhelmassa ihminen

tuntee itsensä

vapaaksi,

niin vapautuneeksi että hän

pystyy halamaan ikipuita,

koskettelemaan kauneutta joka

on syntynyt ilman nykyisyyttä

tuttuja teitä,,

ihminen haluaa käydä

tuttuja teitä,

niitänäitä joita hän

lapsenakin,sillä niiden

vierustoilla on tuttuja

puita,

pensaita,mäkien nyppylöitä,

metsää,jossa käki kukkuu,

satakieli laulelee,

käpytikka naputtelee, siel missä

metsän eäimet nukkuvat,

luontoherkut kypsyvät, siel

niitänäitä teitä ihminen

haluaa käydä

 

aavistukset,,,

aavistukset ovat

ennakoinnin

ensikatse 

jalkaisin,,,

ihmisen tulisi

käydä enemmän jalkaisin,

sillä silloin matkat lyhenisivät,

katseet kohtaisivat ja hyvinvointikin

näkyisi 

hiljaisuus,,,

hiljaisuus on

läpinäkyvää,niin

läpinäkyvää,

et siinä kuuluvat

kuulumattomatkin,he

jotka vasta tulevat

joutavat,,

kun meet tarpeeksi

kauaksi,

rakkaimmat tulevat 

läheisemmiksi, sillä

väliinne ei mahdu

joutavat

suuret syntyvät pienistä,,,

suuria ei kannata

enempi suunnitella,

sillä

 ne syntyvät pienistä,

arkipäiväisistä ja heistä joista

todella välität 

uudesti syntyminen,,,

ihminenkin voi

syntyä uudelleen,

mutta vain vaikeuksien

jälkeen 

täydellinen ihminen,,

täydellistä ihmistä ei

ole,

sillä hän joutuu

elämään päivittäin

hyvinpäin,

ihminen voi hyvin

katsoessaan

hyvinpäin

huomisiin,tuleviin,

eikä hetkellisiin vaikeuksiin,

sillä ihminen on huomisen lapsi,

hän jota taivasnisä ohjailee,

luontoäitee suojelee

moottoriteiden reunustat,,,

moottoriteitten reunustat

ovat täyttyneet

tyhjistä ladoista,suuleista,

suljetuista kodeista, sillä

kaikki ovat muuttaneet moottoriteitten

päähän

 

elämä on kauneimmillaan

tyhjentyneissä kylissä,

entisten kotiteiden varsilla,

siellä missä ihmisten jäljet

haihtuneet

 

kestäväkehitys ei kaipaa

karsijoitaan,

siksi se kukkii kauneimmin

siellä missä ei ihminen näy.käy. 

aira samulin,,,

ihmisen pitäisi nauraa

kuin

aira samulin,

sillä se piristää

-kumpaakin- 

aikansa lapsi,,,

ihminen on

aikansa lapsi,hetkiensä

kasvattama,

tosin jotkut syntyvät

valmiina,

mutta he ovatkin jo museotavaraa 

tuittusilmäiset,,,

lempeät ihmiset

kuiskaavat katseillaan,

tuittusilmäiset äänellään

 

ihminen on

tunteiden ja veden yhtistelmää,

he ovat ilmavia,

jokasään kestäviä,

mutta vain harvat voivat

itkea ja nauraa yhtäaikaa 

 

ihminen on

pienipoloinen,

hentokainen joka yrittää

itseään korkeammalle,

vaikka tietävätkin, että

olisi järkevämpää olla tasaisilla 

hyvät asiat,,,

hyvät asiat innostavat

enemmänkuin

huonommat,

mutta usein huonoista kehittyy

enemmän,

jos niihin tukevasti tarttuu 

ihmisen paras kaveri,,,

ihmisen paras kaveri on

-itsensä-

silloinkin kun kaikki

eivät sovi päälle,

silloinkin, kun

enemmän keljuttaa

katsoa häntä 

kiire,,,

kiire pilaa monta

tyyntä hetkeä,oloja jolloin näkis

sinitaivaan hetkosii,

maailmankuvan tähtösii

 

kiire on hikinen,

eikä silloin silmissä ole

lempeitä säveliä,

hyvinpäin olevia juttusii

 

kiire on myöhästelijän

tauti,

kauhia tauti,

sillä se kuluttaa enemmänkuin

saavuttaa 

365,,

kolmesataakuusikymmentäviisi

on

vuodessa aamuja,

hetkiä,jolloin on mahdollisuus

päivittää monia,

mutta vain muutamat ovat tehokäytössä,

sillä ihmistä nukuttaa yleensä

puoliinpäiviin 

eiliset, huomiset,,

vanhemmilla on

enemmän

eilisiä,

nuorilla huomisia,

keski-ikäisillä kumpaakin 

elämänturhat,,,

ihminen joka ei ahtaa

elämänturhia

reppuunsa, vaan kulkee ihtenään,

vähemmillä kuormilla,

kuormittuu myös vähemmän elämänmurheilta,

niitä jotka painavat syvemmältä,

jarruttaen huomisten saapumisia,

keväittensa puhkeamista

kiireisenkadun kulmaus

Pahoja en

Silittele,kirjahyllylle siirtele,

vaan Hyväntieltä Poistelen,

sillä Pahat jättävät Huonoja,

eikä niillä hymyäkään,

jolla ratsastattaisin Huomisen Kevääseen,

niihin hetkiin jolloin Leskenlehti

heiluttelee Kiiresenkadun kulmauksesta 

ikihonka koliseva,,,

ihmisen ei kannata

kaikkeen koskea,

ei ainakaan

ikihonkaan kolisevaan, sillä

siitä

huomisensa muuttuu,

luontoäitee suuttuu,sillä karsimalla

luontoaan ihminen vähentää itseään 

hömötiainen,,,

hömötiainen on

talvilintu,

harmaan kaunis

lintulaudan vierailija,

mutta muuten evästää

luonnollisemmin 

takertua,,,

turhiin ei kannata

takertua,

sillä

niillä ei ole huomista,

ei ensi kevättä, hetkiä,

jolloin sienet syntyvät,

marjat kypsyvät, ei huomista, ei eilistä,

eikä mitään 

ohikulkijat,,,

ihmisen kannattaa

sillointällöin istahtaa,

paikalleen jämähtää,

sillä silloin näkee paremmin

ohikulkijat 

hetkenverran,,,

asiat tulevat

menevät,

vaikket itse liikkuisi,

sillä asiat syntyvät ja lähtevät,

hetkenverran viipyvät 

ihmisen mitta,,,

ihmisen mitta on

hetket joita

kaivataan 

ensikertalaisuus,,,

ensikertalaisuus

on

hetkiä jotka hipaisevat,

myöhemmät taasen

tuntuvat 

nuoruus,,

nuoruus on monia

hetkiä,jolloin monet 

tavataan ensikertaa,

jotta

vanhemmpana niitä

sitten osataan väistellä 

joulun jälkeen,,,

joulun jälkeen

tulee välipäiviä jolloin

toivutaan

-uuteen vuoteen- 

vierastaa,,

silloin kun ihminen

rupee vierastamaan

-itseään-

ollaan kylmillä teillä.

kuilujen partaalla 

ihminen ja muurahainen,,,

ihminen on

etäistä sukua

muurahaiselle,

tuolle koko kesän

raatajalle,

talviajan huilailijalle,kun taas

ihminen kantelee yötäpäivää korttansa

kekoon

tapaninpäivänä,,,

tapaninpäivänä ollaan

niinkuin ei oltaiskaan,

koskaha sillohi jaloitellaan,

kinkunjämiä paloitellaan,

joulunpäivistä toivutaan,

arkeen ihteämme taivuttelemme,

uuteenvuoteen kurkottelemme 

vastarannankiiski,,,

jos kaikki

menisi kuten tahdon,

milloin kohtaisin

kohtaloin,

tuon elämäni merkittävimmän

tyypin,

joka on vastahankainen,

mutkikas,ennaltaarvaamaton,

jokajutun kyseenalaistaja,vastarannkiiski,

kukonpoikanen.milloin.

tavalliset asiat,,,

tavalliset asiat

ovat syntyneet eilen,

nukkuneet pahimpien yli ja

tyynyttyneet tyynyllesi,

jossa kehräävät kanssasi,

siksi hymyilet herätesäsi,

tavatessamme

valheet,,,

valheita ei pidä

silittää,

vaan kävellä huomaamattomasti

poispäin,

sillä valheissa on paljon tarttuvia

tauteja,

joista jää elinikäiset arvet 

aika,,,

aika ajautuu eteen ja taakse,

käyden

tasaiseen tahtiin kumpaankin suuntaan,

mutta vain toisessa se tapailee

huomisia,

uuden elämän pienokaisia

joiden

jälkeen se jättää

jäljet historian kirjoihin,

muinaisiin 

rumat sanat,,

rumat sanat kuuluvat

kauemmaksi kuin

pehmeästi sanotut,

sillä ne sisältävät voimasanoja,

joilla ei ole ilonpäiviä,

vaan ainaista petosta,

joissa maistuvat kaikki elämän

ikävät 

kaikki,,,

kaikki on

mahdollista,pienet.suuret.

ja syntymättömät,poismenneet.kaikki. 

kaikki on huomisia,

hetkien tuomisia,hetkiä,

jotka syntyvät silmänräpäyksessä,

ja lähtevät pois samaa vauhtia.kaikki. 

lypsettävä,,,

ihmistä parempaa

lypsettävää ei ole,

ei edes parhaimmat

tuotantoeläimet pysty

moisiin

joskus,,,

joskus kannattaa

vain olla, kuunnella,

eikä mieltänsä liikutella,

sillähä silloin syömmein äänet

virkkovat pyhimpiään

joskus vain,sillä

arkemme tarvitsee

puhujia,höpisijöitä ja

muita mielensä purkautujia

joskus ihmistä puhututtaa,

.suutututtaa.

niin paljon,ettei jaksa

kaikkea kuunnellakkaan,

mut se on huvästä sillä ihmisen

on silloin tällöin hyvä

nuohota itseään

jalosukuiset,,,

jalosukuiset 

syntyvät

kevätauringon säteestä,

siitä valonpisarasta

jonka tunturipöllö tuo tullessaan

silloinkin,,,

jos olet ajanhermolla,

olet ain

liikkeellä,

silloinkin kun nukut,

silloinkin juokset yötä päivää,

etkä nää selvää päivää,

silloinkin, kun katseesi katsoo eilisiin,

myöhempiin,

silloinkin,

kun et enää mihinkään mee,

silloinkin 

joulu,,,

joulu on hetki,

jolloin hetket tyyntyvät,

kuusen valot syttyvät,

yötaivaalla tähdet hymyilevät,

se on hetki jolloin

luonto kuiskaa hyvimpiään

 

joulu on hetki,

jolloin kaikki yhteen soppii,

hekin,

jotka arki vieroittaa,

sillä joulu tarjoaa enemmän kuin

karkoittaa 

 

joulu on

vuoden huipulla,

pitkän matkan päässä,

siksi siellä on helpompaa oleskella,

elämältä huohahtaa 

kasvaa,,,

ihminen kasvaa koko

aikansa,

toiset enemmän,

toisetkin,

vaikkeivat he näytä pidemmiltä 

ees taas,,,

kun lasket yhteen,

näet enemmän,

kun

vähennät, näät

jäljelle jääneet  ja itsesi,

enempänä tahi vähempänä,

kunnes taas meet  ja oot

katseen voima,,,

joskus sanoja ei tarvitse

kirjoitella,

taivastella,

ei mahtavasti puhua,

ei hiljaisimminkaan,

sillä katseella kerrotut

menevät syvemmälle 

mestarit,,

-mestarit eivät synny

sattumalta,

vaan tuhansien

pettymysten

kautta-

hetkien keskipiste,,,

voit olla hetkien

keskipiste,

voit,

mutta ennen sitä sinun tulee

ojentaa luojalle-sydämmes-

sillä hän on tehnyt sinut huomisten tekijäksi,

tämänpäivän kulkijaks

näkijäksi,

turhien heiluttajaksi,

tavalliseksi tallustajaksi 

padasjoki,,,

ihmisen kehto keinuttelee

kaksnelosen varrel,

sieltääl

padasjoen seutukunnail,

iki-ihanan päijänteen

kainalos, jos läp vuoden

lounaistuulet puhaltelee,

kylmemmätkin,

siel

juurakon sisämaas, jossa luontokin

hymyilee taivahalle,

tuolle alunjuurien kasvattajalle,

siksi tänne  immeisen on vaivatonta

pesäkolosensa rakentaa,

huomisiaan valjastaa 

kahentoista yli,,,,,,

aika vaihtuu

silloin,

kun isoviisari liikahtaa

kahentoista yli 

ukkosenpojan jyrähdys,,,

kaikkien takana on sattuma,

pienenpieni keinahdus,

ukkosenpojan jyrähdys,kaiken,

sill

 kaikki muu on hyvinä päivinä

synnytetty 

pienet,,,

älä katso suuriin,

vaan pieniin,

sillä niissä kasvaa

huomiset

korkokengät,,,

ihminen on suuren suuri

vain korkokengissään,

muuten he tarvitsevat

pystyssäpysyäkseen ympäristöään,

jota he kuitenkin surutta

karsivat 

mestarit,,,

mestarit syntyvät

pienistä ahertajista,.

lukuisten epäonnistumisten 

kavereista

huomisten tie,,,

pienistä juttusista

kasvaa isompia,

vuosia kestäviä,aikansa kokoisia,

kunnes haihtuvat uusien tieltä,

jollei niissä ei ole mieltä,

huomisten tietä 

joulumieli,,,

joulumieli tuntuvainen,

tuhansien hymyjen

maistuvainen saa

arjensuut maukkaimmilta

maistumaan,hyvinmielun

sujumaan,

siksi koristelen joulumielen

oksattoman,

hyviä juttuja koristellen 

ihmeet,,,

ihmeet syntyvät merihädässä,

ahdingossa,

siellä missä on ahasta,

eikä yhtään valonpisaraa,

siellä syntyvät ihmeet,

nuo elämäön valokkaiset,

hyvänmielen toivottajaiset

ja sitten menevät pois, menevät ja tulevat 

joulunhetket,,,

joulunhetket leijuvaiset,

tuhansien tunnnelmien keinuvaiset

joulumieltä koristavat,siin

lapsukaisten odotukset ,

punaposkisina loistavat,

vanhempien touhut ahertavaiset,

niist syntyy joulupöytä notkuvainen,

herkuistaan maistuvainen

 

savusauna pihan perillä lämpiää

hyvää tuoksuaan tupruttaa, 

jouluniloa toivottaa,

lumihiutaleet verhonneet

puut ja pensaat niittyvien,

ikihonkakin saanut talvipuvun

lämpimäisen,jonka suojissa

luontolinnut liitäväiset

jouluaan oottelevat

metsän siimeksen takaa kuuluu aisakellojen

kilkatus,

pukin porojen jolkutus, 

sillä reessään lahjakuorma mahtavainen

 

mutta sitä ennen lapset

vanhempineen saunanlämmössä

saunovat,

joutuisasti peseytyvät, sillä kukaan ei halua

myöhästyä siint hetkestä jolloin

joulupukki ovelle kolkuttaa,

kilteille lapsille lahjojaan ojentaa

pian on hetki,

jolloin 

joulupukki ovelle koputtaa,

sillä saunassa on käyty,

masut täynnä jouluherkkuja,

siksi

jokainen punaposkisen odottavaisina

pukin tuloa odottaa

pukki porojaan hoputtaa,

sillä häntä monissa

kodeissa malttamattomina odotetaan

 

vihoviimein pukki metsämökin pihaan karauttaa ja

lahjasäkkineen mökin oveen koputtaa,sisään

lampsuttaa, joulumielen iloa toivottaa,

jakaen lahjat lapsukaisille,vanhemmille,

kunnes jälleen toisiin paikkoihin kiiruhtaa

 

 

keväällä,,

keväällä aamut

valkenevat,yöt kalpenevat,

leskenlehdet kukkivat ja

sinäkin,

elämäni herkkusuu,

siksi en pelkää heikkoja hetkiäin,

en tulevia

entisiä,sillä nehän väistyvät

hymysi tieltä

 

hyvät hetket,,

hyvät asiat ovat

ilmavia,nurkantakana olevia,

he ovat hetkien päässä,

läsnä,

siellä missä sinäkin,hän ja

kaikki muutkin

askeleet,,

vain askelten

jäljet

~jäävät~

varpunen,,

varpunen lintulaudalla

talipalloa nakuttaa,

joulumieltä toivottaa,

katsellen samalla mökin mummoa

joka

kauralyhdettä heinäseippään

nokkaan asettelee,

siksi se rupes sirkuttelemaan

joululauluaan jonka johdosta

keltasirkut

lyhteeseen lehahtivat,saaden

mummon

huulille jouluhymyn herttaisen

kollikissa viiksivallu mummon

ikkunast lintusii vahtii,

muttei lähe niiden

jahtiin,

sillä mummon kermakuppi on

maukkahampi

karhukoira jäykkäniska makoilen

hellan vieressä

vahtii, niskaansa

raapii,sillä hää tietää pian

pääsevänsä aamulenkille,sillä

ukko viimeisiä sätkiään askiinsa

käärii

nyystölänlahdella on jouluinen

tunnelma,rannat hohtavat

aamusinessään,järvenselkä

valkoisissaan,sinitaivaalla

tuhannet tähtöset

aamunsarastukseen tyynyttyvät,

sillä tänään tulee kuulas päivä,

onhan pirtsakka pakkanen

ukko kairaa jäätynyttä

pilkkireikäänsä, josta hän

on aina nostanut joulukalat,

niin nytkin, sillä ahti soi

mojovan kuhasen,maukkaan matikan

ja körmyniskaisia ahveneita,

joista ukon karhukoira

jäykkäniska ennakkoon kieltänsä

poskiaan lipoo

läpinäkyvä,,,

jos ihminen olisi

läpinäkyvä,

hän ei voisi

piiloutua

sanojensa

taakse

katsot,,

mitä kauemmaksi

katsot,

sitä lyhyemmäksi

tunnet itsesi

joulukirkko,,,

joulukirkon tunnelmassa

ei tee mieli isotella,

ei taitojaan esitellä,

sillä sen tunnelma

ylittää tunteikkaammatkin,

siksi se tuntuu sielun

luissa ja ytimissä,

mielen syvimmissä

 

joulu on herkkä hetki,,

kaikilla ei joulu

loista näyteikkunoiden lailla,

heillä jotka ovat monesta vailla,

siksi kumarru itsesi puoleen ja suo heillekkin vuoden herkin hetki,se joista sinä nautit päivittäin

jokapäiväisiin,,

joulunaika luo

hetket jolloin ei olla

arjenselän takana,vaan hänen

joka on tarjonnut meille

mahdollisuuden,

hänen jota toiset kutsuvat

herrakseen,toiset luonnokseen,

hänen joka on meitä suurempi,

niin suuri että hän mahtuu 

pienempiin,meihin jokapäiväisiin

mielipidejono,,

jos ihmiset jonoutuvat

toistensa taakse,

vain etumaisen

teot ja tavat

kuuluvat

näkyvät

messi,,

argentiinan tähti

on

messi,pieni eteläamerikan

poikanen,joka sai miljoonat asiat

hyvinpäin syttymään

pohjantähti,,

kaikki syntyvät ajallaan,

tavallaan,

menevät poiskin,

mutta yksi jää,

pohjantähti joka

iätajat valaisee 

joulumieltämme,

siksi meidän ei tule olla turhista

huolissamme,

sillä pohjantähti on puolellamme

jaloin,,

ihminen ei ole

jaloin,

herttaisinkaan,

sillä häntä janottaa

.aina. janottaa ja nälättää

harmittaa, siksi hän on varjonkuva,

hyvyyden varjo,joka ei siedä totuuden

valoa,niitä aurinkoisia päiviä jolloin

hänellä ei ole puutetta, turhan

puutetta,makean

nälkää,suuruuden hulluutta

katseet,,

kun katseet eivät

kohtaa,

alkavat kädet puhua,

pahat sanella

joulumieli,,,

jos joulumieli olisi

arkenakin,

voisin piirrellä vain

hyviä,

kirjaitella hyviä,

mutta juhlat alkavat.loppuvat.

vapaa,,,

 silloin olet todella

vapaa,kun saat

huudella sinnetänne

ja kuulet heidän olevan

.kanssasi.

joulupöytä,,,

ihminen taipuu

sinne tänne,

muttei luonnottonuuksiin,

siksi meidän tulee

kattaa joulupöytämmekin

~läheisyydestä~

rakastaa,,

ihmisen tulisi

rakastaa pieniä ja suuria

väliinputoajia

sillä vain heidän kauttaan

hymyilet niinkuin hekin

lahjat,,,

lahjat eivät ole

tärkeintä,

vaan lämmin syli 

johon kääriintyä

välipäivät,,,

ihmisen elämässä on

aikoja.hetkiä. jolloin

et ole missään.mitään.

mutta onneksi ne osuvat

välipäiviin, niihin jolloin

venytyttää mahottomasti

luonnonvarat,,,

meidän tulisi

oppia elämään vähemmällä,

enemmällä koskettamatta

huomisiin,näin

turvaamme ne luonnonvarat joita

vanhempamme ovat arvostaneet,

meille säilöneet

paljon, vähän,,,

nykyisin on paljon

ja vähän,on monia.vähempiä.

eriarvoisuutta,tasapäisyyttä,

on

enemmän.vähemmän.

siksi olemme tiedottomia,

hetkien tuulettamia,arkemme arvottomia,

sillä emme ole ansainneet

nykyisyyttämme,joka on pois huomisilta

köyhän joulupöytä,,,

köyhän joulupöytä

on

antoisin,sillä siinä

ei mitään enemmän

joulupöytä,

joulu

syntyy pienistä.

sinusta ja minusta.

.meistä.sillä mehän olemme

joulupöytämme kattaneet.eilisten

ja huomisten.

paras joululahjani,,,

paras joululahjani

on terveys,

itseni ja muiden,

sillä sen arvokkaampaa

ei voi joulupakettiin

paketoida

 

kokoaan enemmän,,,

ihmiskunnan ei kannata

ryhtyä ahneeksi,

koska silloin he näkisivät

kaikkialla jälkiään,

jälkiä joita ei voi

kävellä, ei hänkään

joka on kokoaan enemmän

joulu,,

joulu

kattautuu

läheisistä,työstä,

eilisistä.myöhemmistä.

kaikesta jotka ovat,

pitävät lähellään

joulumieli,,,

      joulumieli

syntyy läheisistä,

heistä ovat useimmiten

arjen lähettyvillä,heistä

joita ei enää voida tavoittaa

tasapainottelija,,,

joulumieli syttyy

hyvistä,

eikä kompastu

pienistä, koska sillä

on hyvä rakkauden

itsetunto,tuo jokahetkien

tasapainottelija

haihtuvat,,,

kaikki asioita ei voi

koskettaa,sillä

ne ovat tunteita vaan,

niitä jotka haihtuvat

uusien tieltä,

niiltä jotka jäävät

hetkiisi

pehmoiset paketit,,,

jouluna pienten lasten katseet

koviin paketteihin takertuvat,

vanhempien pehmoisiin

pienten lasten joulu,,

jouluna pienten lasten

silmät ilosta vilkkuvat,

punaposkisina hehkuvat,

onnen odotuksista täyttyvät,

sillä pian pukki ovelle

koputtelee,mut sitä

ennen täytyy joulusaunassa

viihtyä,jouluaterialla mauskutella,

kuusen alle kurkistella

pitkät matkat,,,

pitkät matkat

ovat vain tuokion

puolikkaita, jos niiden päässä

häämöttää koti 

sureskella,,

 ihmisen ei tule

sureskella ennakkoon,

ei

jälkikäteenkään,

vaan

ajallaan, silloin kun se on

paikallaan

elämänviisas,,,

jos olisin elämänviisas,

istuisin ja kahtelisin,

mutta tyhmyyteni vuoksi

joudun muuallekkin päin

kurkistelemaan

syntyä ja kuolla sata kertaa,,

ihminen voi syntyä

ja kuolla satakertaa

elämänsä aikana,

mutta vain harvat

jäävät henkiin

ihmisyyden ketju,,

ihminen on

ihminen ihmisyyden

ketjussa

normaalit ihmiset,,,

normaalit ihmiset

menevät

päivistä toisiin,

muut jäävät eilisiin

ajattaan,,

ajattaan ei

mikään

tuu,eikä lähe

elämänkokemus,,

ihminen kasvaa

elämäkokemustensa

kautta

~aina ja huomennakin~

kaunis on mun luontoin,,

kaunis on mun luontoin,

pihamaat ja elämäin eteiset,

esteet ja liukumäet,

entiset ja tulevat,

sillä kaikki on luontoäiteen

piirtelemää, kohtalonviivoilla

kaavailemaa, jossa munun hommani

on aivastella,

taivastellen sommitella itseäni

huomisiin

tunturin jouluyö,,,

perunoit keittelen,

läskisoosia hämmentelen,

hyvinmielin maustelen,

sillä onhan jouluyö,

luontoni pyhäyö,

hetki,jolloin tähtitaivas

on kirkkaimmillaan,

tunturit hiljaisimmillaan,

aattelen taaksepäin,hiihtelen

huomisiin mutta,en elämöi, sillä

tunnen tunturien voiman,luontoni

vahvemman,jotka ovat kanssain

jouluaterialla,jossa maistuu eilisyys,

nykyisyys ja tulevaisuus

tunturin tuimat tuulet

saavat riekonpojan

painautumaan

kinokseen,

pienen jänkäkoivun

kuppeeseen,sinne johon ei

neljäntuulen viimat purasekkaan

jouluyö tuntureilla on valoisampi,

kuin hetket herroin salongeissa,

notkuvien hetkien alttareilla,

sillä täällä kaikki ovat

yhteensopivia ympäristöönä,

niin minäkin,

vaikken ole poromies,

lapinjätkä rentonainen,

vaan hyvien kylien

kasvatti

ujot ihmiset,,,

ujot ihmiset eivät

ole

~turhantyrkyllä~

suo,,,

suo kätkee

vuosisadat,

säilöen salaisuuksia

joilla on

karpaloitten väri,

suopursujen tuoksu ja

hiljaisuuden hymyilevät

kasvot,kasvot joilla on

kestävänkehityksen hymynkaarre

arkesi kokoinen,,

olemalla arkesi

kokoinen,sinun ei

tarvitse huomisiin

laihutella

syrjäyttää,,

itseään ei pidä

syrjäyttää, kun

huomisiin yrittää

katselet,,,

kun katselet

hyvinpäin,

ei pahoja sielläkään

päin

varis harmaaniska,,,

kotopihani varis

harmaaniska pihamaata

tarkkaili,ylimääräiset

merkkaili, tutuille lauleli,

vieraimmille hävyttömyynsiä

huuteli

variksen otin untuvikkona

talteen,

se oli kaiketi pudonnut

pesästään, eikä sillä viellä

jalat kantaneet, lentotaito vähemmän

syksyllä se lenteli jo

muitten varisten tavoin,

mutta ei lähtenyt pihapiiristä

mihinkään,vaan otti kodikseen

sähkötolpan nupin, josta se minut

havaitessaan lennähteli olkapäälleni,

kurkkaili

rintataskuuni, jospa siellä olisi jotain ja

useimmiten siellä  olikin koirille

tarkoitettuja

makupaloja joihin se oli mieltynyt

eilen se tutusti

olkapäälleni lennähti,

tutut jutut toteutimme, mutta

minusta se tuntui hyvästelevän

minut,sillä hänen silmänsä eivät

enää loistaneet, vaan niissä oli kyyneleitä

tänäaamuna en varistani 

tavannut,

olkapäälläni tuntenut,

oli vain hiljaisuus ja hangella

varpaan jäljet jossa luki,

lennän nyt variksien ikikotiin

ja kun aikasi on,

siellä tupsahdan taas olkapäällesi ja

katsahdan rintataskuusi,

ystäväin

hetket,,,

hetket jäävät

taaksepäin,sillä uudet

tulevat ja sitten nekin

jäävät,mutta minä jään,

jään ja katselen eteiseen ja

maantielle päin,

enkä tuttuja näe,

en,

siksi kokoan itseeni

kaiken sen mikä minuun on

jäänyt ja lähden,

vaikken mihinkään,

sillä haluan unohtaa ja aloittaa

aamuni alusta,iltani päivän

päätteeksi

aina,,,

aina on hetki

jolla ei ole

taukoja,siksi se

tauotta menee

ainalla ei ole postilaatikkoa,

sillä hän ei pysähdy

eilisissä,

vaan jatkuvasti jatkaa

aina ei vanhene,

nuorru,

sillä häneen ei aika tartu,

menneet pysähdy, eivätkä huomiset

aikataulutu

evästämässä,,,

ihmisellä ei ole

etuoikeuksia,

mutta silti hän on

ensimmäisenä

~evästämässä~

mielipidevaras,,

on kevyempää olla

rehellinen,kuin

mielipidevaras

rapalan uistin,,

ahveneitten kotiin

pääsee pilkkireijästä,

talvella,

pilkillä joissa ei lue

rapala

köyhä on kaunis,,,

köyhät ovat

kauneita,sillä heillä

ei ole elämässään mitään

turhaa

köyhemmät elättävät

vauraimpia

köyhä pääsee taivaaseen

joustavammin,

sillä hänen ei tarvitse tehdä

aikaavievää tilinpäätöstä

tyylikkäät ihmiset,,

tyylikkäät ihmiset eivät

astu toisten elämänvarpaille,

vaan seuraavat sivusta,

sillä sieltä näkee

taaksekkinpäin

tyylikkäät ihmiset

tukevat resuisempia

luomalla heille tyylikkäämmän

huomisen

tyylikäs ihminen

on

itsensä pääedustaja,

eikä hän tarvitse välikäsiä,

siksi he ovat sinitaivaamme

tähtösiä,

luomakuntamme hyväntekijöitä

elämänhiihtäjä,,,

talvi on punaposkinen,

raikas ja hyväntuulinen,

sillä on hohtava mieli,raikkaat

aatokset,sekä kinoksittain kaikkea

hyvää,

sitä mitä elämänhiihtäjä tarvitsee,

pulkkamäkeensä kaipailee

talvi on lumilinnoja,

pilkkireikiä ja jalanjälkiä,

se on puhtaan valkoinen,

seuranaan on täysikuu,

sekä tanssivat tähtöset

talvella voi käyttää

huopatöppösiä,karvahattua ja

syödä puhasta läskiä,sillä se vahvistaa

kylmänkestävyyttä ja umpeuttaa

kesähelteitten ahavoittamat katseet

talutushihna,,,

normaalit ihmiset

laummoittuvat,toistensa

kyljessä kulkevat,tasapäisinä

vaeltavat,

muut kulkevat

omia polkujaan,

aattelevat itsekseen, eikä heillä

talutushihnaakaan

arki,,,

arki syntyy aamusta,

varttuu päivistään,

vanhenee 

illlastaan,kunnes keskiyöllä

vaihtaa asentoaan 

huomiseen

puettu,,,

aikasi on

puettu

~itseesi~

sano heti,,,

sano se heti

mitä tunnet, sillä vain

siten saat vastauksen

välittömästi

pakkasyö,,,

pakkasyö kuutamoinen

nurkissa paukkuu,

sudet kaempana haukkuu,

mökin ukko ottaa paukkuu,

sillä on keskitalven syvin yö,

susien hääyö, joka ei jätä

ikimetsän salokankaalla ketään

kylmäksi, vaikka pakkanen huitoo

kolmee kymppii ja täysikuu tanssittaa

tähtösiään

mummo punaposki,,

pienen pienet

lapaset,

sukat lämpimiset

oottavat lasten lapsien

kätösii,

pikkupikku varpahii,

sillä mummo punaposki kutoo

niit sydämmellään,

tunteheil rakkaimmil,

sillä onhan lapsenlapset hälle

sydämmensä rakkaimmat

hohtavat hankiset,,

näil hohtavil hankisil

vapauteni siintää,

eivätkä murheen murusein huoleta,

työtraskaat painottele,

sillä sukseni sulavasti vapauteen

viettää,kilometrejä huomaamattomasti

niittää,siint saan luojaani kiittää,et

on suonut mulle kotimaan kaunikkaan,

jossa on neljä vuodenaikaa hohdokasta,

joist saan elinvoimaa tahdikasta arkeni valjastamiseen

eestaas,,,

vain vanhukset

pystyvät näkemään 

eestaas

joulupukki,,

joulupukki ei vanhene

ikinä,

mutta lahjan saajat

vuosittain

börssikeinottelijat,,,

börssikeinottajilta

puuttuu huominen,

siksi he sijoittavat

ennakkoluuloihin

päämääräni,,,

päämääränäni on elää

elämäni loppuun

saakka

~muut tavoitteet päivittyvät

hetkittäin~

nurkkasokea,,,

liian päteväksi

ei kannata ryhtyä,

sillä silloin

~nurkkasokeutuu~

kasvavat,,,

ihmiset kasvavat

ajastaan,

muu elämä

~luonnostaan~

aikansa mitta,,

ihminen on

mitta,

kelopuu iäisyyden

eiliset,,,

eiliset näkyvät

kauaksi huomisiin,

mikäli niitä on

huonosti hoidettu,

hyvemmät eivät ole

moksiskaan,vaan hyytyvät

ajalleen

evontiedekansallispuisto ja MTK

kun katselen ikimetsään,

näen elämän,

näen huomiset ja eiliset,

näen ja aistin sen elämänvoiman,

pienet ekosysteemit,

kuulen arkalintujen lauluset,

kesyempien enemmän

minun on hyvä olla ja istua

elämän syntysijoilla,

sammaloituneen karahkan

vierustolla,

kaatuneen ikipuun rungolla,

aivan siinä kohtaa jossa on

kololinnun pesä,

mutta nyt sen uudet asukkaat

ovat tuhatjalkaisia,

ekosysteemimme professoreita

tätä ikimetsää ei ole

aukkohakattu,

elävältä tapettu,

sillä sitä suojelee

kansallispuistostatus,

se joka

EVONTIEDEkANSALLUSPUISTOLTA

evättiin, koska keskustapuolue karsii

elämää säälimättä,sille heille ei

kestävänkehityksen merkitys merkitse

tuontaivaallista

tasapainoelin,,,

ihminen on aina

jotain vailla,

liian täynnä, sillä heiltä

puuttuu elämän tasapainoelin,

jollainen on ikimetsän

kelohongalla,

lumpeenkukalla ja sammaleella,

kaikilla niillä joilla ei ole

ihmismieltä

turhantupiin,,,

ihmisen ei tarvitse

keritä

turhantupiin,

vaan sinne josta huominen

valjastuu

joulumieli,,

joulu tuoksuu hyvälle,

saaden tunteet

kananlihalle,

läheiset vierelleen,

yhteiset tunteet

lähelleen

joulun aika on

tuttujen tapaamista,

yhteistä olemista,

entisten muistelemista,

katseita ja tunteita joita

ei muulloin keritäkkään

joulumieli ei katso suuria,

vaan hetkenpieniä,

niitä tunteiden

pisaroita,

hetkiä jotka usein jäävät

arjen taa

vankalla pohjalla,,

yllät pidemmälle,

jos seisot

vankalla pohjalla

oravanpyörä,,,

oravanpyörässä

tulee umpikireäksi,

mutta väljemmin

elettynä hyväntuuliseksi

jäljet,,,

jokainen pikkuseikka

ei ole merkittävää,

ei isokaan,

vaan ne jotka

jättävät syvemmät

jäljet

aidot ihmiset,,,

aitoja ihmisiä

eivät varjot

seuraa

hyvät jutut,,,

hyvät jutut syntyvät

hyvistä lähteistä,

vilpittömiltä

mielistä

joissa

ei

itsekkyys paista

urotyöt

urotöitä tekevät

he jotka eivät

muuta voi

rypistyvät,,,

aika ei välitä

ihmisestä ,siksi

ihmiset

rypistyvät vanhetessaan

hetket,,,

hetket ovat elämän

helminauhoja joita

pujettelet

kunnes lankasi

loppuu

hetket ovat aikojesi

tuokioita,

jotka kääntyvät

huomisiin,

kunnes eivät jaksa

herätä

hetkistä kannattaa

nauttia,

sillä samanlaisia ei

tule solkenaan,

vaan kaikki ovat aikansa

lapsia

aikansa kuva,,,

ihminen on

aikansa kuva,

sitten tulevat uudet

~kuvat~

loput,,

loput voit

sanoa silmilläsi,

kaiken muut teoillasi

vieras,,,

vieraan ei

kannata kotiutua,

jos ei talon tavoille sovi

täyttyy,,,

kun kaikki

täyttyy,

on huominenkin

liian kaukana

elämänmutkat,,,

elämänmutkiin

ei pidä mennä täysillä,

vaan ajankohtaisesti 

perjantai,,

viikossa on monia

päiviä,

mutta vain yksi

perjantai, jolloin lähdetään

-kuka mihinkin-

vastasyntyneet,,

ihmeet ovat

vastasyntyneitä ja

huomenna haalistuneita

arjenhelmen askareet,,

jalostautuneet ihmiset

happanevat huomenissa,

sillä heiltä puuttuvat

arjenhelmen askareet

ar

tahdonvoimanmiettelijät,,,

mestarit syntyvät

epäonnistumisista,

heistä,

tahdonvoimanmiettelijöistä,

juurakoista,

jotka jatkavat

vaikka kaikki muut haihtuneet

kaukana,,,

kun katsot kauemmaksi,

näet tyhjyttä,

unelmia,

vanhemisia,aikoja jotka vasta

nyt syntyvät,

kun katsot kaemmaksi,

olet jäänyt,

sillä olet siirtynyt taivanrannalle 

silmät,,,

silmiä ei kannata

ummistsaa kuin nukkuessa,

sillä silloin jää paljon näkemättä

..aavistamatta... 

pikkuvarpaat,,

pikkuvarpaat ovat

ihmisen osista

vaatimattomampia,

sillä he tahtovat vain

lämpimissä villasukissa oleskella,

eivätkä pöydän jalkoja kosiskella 

komia köyhä,,

komia köyhä

on

yljäs,kaunis ja lannistumaton,

toisinkuin hemmot,

jotka toisilta elävät 

hajasijoittaa,,,

ihmisen ei kannata

hajasijoittaa itseään,

koska silloin on

pidempi matka takaisin

-itseensä-

kiitos,,,

kiitos tuntuu silloin hyvältä,

kun

on tehnyt sen eteen

-enemmän- 

pilkkireijältä toiselle,,,

en ole amerikkalainen,

en hullu,

enkä venäläinen,

vaan pohjantähdenpoika,

suomalainen, joka ei pahista hätkähdä,

hyvemmistä somistu,

vaan kuljen arkisia teitäni,

elämäni pilkkireijältä toisille,

kesemmällä isommilla 

tavattavissa,,

vaikeudet tulevat

kutsumatta,

hyvemmät saapumatta,

jos et ole tavattavissa 

arvokas,,,

arvokas halpenee,

kun se menettää

merkityksensä 

hyvät ihmiset,,,

hyvät ihmiset asuvat

huonommissa,

siksi he

ovat 

vaikeudet,,,

vaikeuksia ei kannata

hakemalla hakea,

sillä ne ovat jo

oven suulla 

padasjoki,,

kun alku tuntuu

illalta,

loppuun väsyneeltä,

on aika siirtyä ajan

syntymäsijoille,hetkiin jossa asiat tulivat

jos olivat tullakseen

 

ihminen ei ole ihmeittentekijä,

ei luontopuu,

lumpeenkukkakaan,

sillä ihmeet syntyvät ja kasvavat

pilvien yläpuolella,

tahtitaivaan siimeksessä

 

ihminen ei voi elää yhtäpötköä,

kuten ikihonka, 

jonka latva näkyy päijänteeen toiselle puolelle,

padasjoelle,

tuulimyllyjäkin korkeammalle,

eikä kuten

suohaukka,

joka syntyi ennen ihmistä,

jyrkän elämän ensimmäistä,

viimeisintä,

vaan ihmisen pitää herätä ja valvoa

itseään

aamusta lähtien

hämmästynyt ihminen,,

hämmästynyt ihminen

on

kaunis,

sillä hänet on yllätetty 

stokmannin tavaratalo,,

kun suomi oli kolmetoistavuotias,

syntyi stokmannin tavaratalo,

tuo elämänjanon tähti 

oikeinpäin,,,

kun elät oikeinpäin,

on kulkusi

sujuvampa 

jos elät aamusta iltaan,,,

jos elät aamusta

iltaan

',

huomiset ja entiset,

olet elämänherra,

nykyisyys ja huominen,

ikitaivaan tähtönen,rakas ja kaunis,

suloisempi kuin unelmat jotka

toteutuvat 

tärkeimmät,,,

kaikkea ei kannata

saavuttaa,

vain

-tärkeimmät- 

olosuhteet,,

isojen asioitten

taustalta

löytyvät pienemmät,

ne jotka syntyivät olosuhteista 

hyvät ihmiset,

hyvät ihmiset eivät

kauaksi mee,

vaan ovat

nurkan

takana

kaino,,

kun ihmiseltä

loppuuu kainosteleminen,

hänestä syntyy uusia

kanssakulkija,,,

en mä maailman

loppuun halua,

vaan aikani,

siksi elän

elän kuin viimeistä päivääni

ja ajattelen sinua,

elämäni kanssakulkijaa

unimailla,,,

menestyvät ihmiset

eivät ankkuroidu

nykyisyyteen,

vaan he 

antavat aamujen avautua,

päivien täyttyä,iltojen saapua,

sillä vasta unimailla haaveet saavat

huomisensa 

tämänpäivän vanhemmat,,,

tämänpäivän vanhemmat ovat

vanhettuneet nykyisyydestä,

niin oli ennenvanhaankin,

mutta silloin mummot ja

vaarit katsoivat perään 

mahdollista,,,

nuorena kaikki on

mahdolista,

vanhempana vain

harvat 

kun olin nuori,,

kun olin nuori,

maailma oli suurempi,

tänään oon vanhempi ja

maailmani on supistunut

julkiset hyväntekijät,,,

julkiset hyväntekijät

käyttävät hädänalaisia

hyödykseen 

kantaa,,,

jotkut ihmiset jaksavat

kantaa monia,

jotkut eivät edes 

itseään 

ruostesuojata,,,

ihmisen ei kannata

ruostesuojata itseään,

vaan autonsa,

sillä ihminen on kyllästetty

rippikoulussa 

ajatteleminen,,

ajatteleminen pulskistuttaa,

sillä se vaatii makoilua

maukkaitten lounaiden 

jälkiruuaksi

unohtaminen,,

unohtamisen taito

on hyvä taito,

sillä muuten

päänuppi poksahtais

perjantaisin,,,

perjantaisin

ihmiset liikahtavat,

viikonloppu tähtäimenään,

siksi hommat puolitiehen jää,

parkkihallit pullisteloo js tilipussi

kapenoo,maanantait kalpenoo

elämänilo,,,

hyvänpäivän katseita

kannattaa katsella,

sillä niissä on

elämäniloo

ohikulkumatka,,,,

hetket jotka luiskahtavat

hyppysistäsi

ovatkin vain ohikulkumatkalla,

mutta ne jotka takertuvat

sinuun 

tahtovat pysähtyä sinuun

kääretorttu,,,

unelmista kannattaa

kääriä elämänsä

kääretorttu

ja leikata siitä silloin tällöin

palasen arkeensa

pesiytyä,,,

ihminen ei tule

pesiytyä toiseen

ihmiseen,

sillä se ei ole hyvä

yhdistelmä, koska silloin toinen

jää alimmaksi

rikas,,,

rikas on hän

joka näkee

unia

~valveillakin~

hohdokasta,,,

ihmisen ei pidä

kaikkea ymmärtää,

sillä liika tieto ei ole

hohdokasta

ruokitaan,,

pienistä kasvaa

isompia,

jos niitä ruokitaan

~hyvällä tahi pahalla~

etsiä,,,

ei kannata

onnea etsimällä

hakea,

vaan katsella

lähempää,

sillä rakkauden siemenet

on kylvetty arkesi päähän

aina on mahdollisuus,,,

aina on

mahdollisuus,

aina,

siksi älä toivoas heitä,

itseäs peitä,

vaan katso huomisiin

ihminen muuttuu,,,

ihminen muuttuu

säitten

vaihtuessa,

siksi hän hymyilee

ukonilman jälkeenkin

kun elät hyvin,,

     kun elät

mielesi mittaisesti

 ~nukut pidemmin~

elämänvarrelle,,

kaikki mitkä ovat

elämänvarrelleni jääneet,

ovat kasvattaneet minua

~etenkin ne jotka ovat luontoani

taivutelleet,

asenteitani kyseenalaistaneet,

syvempiäni kovistelleet~

jos olet,,

jos olet

utelias,elämäs kaivaja,

hetkessäs syttyvä,

ajassas kypsyvä,

saatat olla huominen 

pehkuihisi,,,

kun heräät

aikaisin,

meet myöhemmin pehkuisi,

sillä

olet enemmän äärellä

Aira Samulin,,,

valmiit ihmiset

vanhenevat nopeasti,

sillä heiltä puuttuu uteliaisuus,

joka synnyttää uusia huomisia,

elämänlähteitä joista ihminen voi

ammentaa ain vain kiehtovampaa,

siksi ikinuoret ovat säteileväisiä,

kuten Aira Samulin

ylitöinä,,,

ihmisen tulee rakentaa

itseään päivittäin,

usein myös

ylitöinä

menestys,,,

menestys syntyy

vasta sitten

kun uudet

ovat

syntyneet

hyvä esihenkilö,,,

esihenkilön tulee

olla sellainen,

jonka puoleen huonokin voi

vaipua,

hyvemmät uupua,

keskinkertaiset saapua ja

sanoa

~hellurei~

puhtoset,,,

ihminen on virheitä

täynnä,

mutta ne jotka niitä

luovimmin väistelevät

näyttävät puhtosimmilta

kehnonkeikarit,,,

hyvät ihmiset

ovat alkujaan

~kehnonkeikareita~

kunnes pukeutuivat

hyväksytyimmiksi

terveyspoliisit,,,

taudit syntyvät liiallisesta

siisteydestä,

sillä ihminen on

pyyhkinyt pois

pakteerit jotka ovat

terveytemme hyvinvoinnittajia,

terveyspoliisejamme

pallukka,,,

lumihiutale on

kevyt,hauras ja hentoinen,

mutta kun sitä pyörittelee, siint

tulee iso ja vahva pallukka

oloissani,,

joskus on

hetkiä jolloin en

tiedä mitä niillä

tekisin,

siksi en avaa niitä,

vaan olen oloissani

näppylöityy ,

ihmisen lähellä on

kaikki mitä hän

tarvitsee,

mutta usein hän hakee ne

matkojen päästä,

siksi hän kiireentyy,

näppylöityy ja vanhettuu 

aikansa taa

mestariteokset,,,

luojalla on jokapaikassa

sormensa pelissä,

siksi niistä

tulee usein

~mestariteoksia~

tähti,,,

  ihminen on

elämänsä tähti,

silloinkin kun on

 varjoisempaa

unelmaloma,,,

unelmiesi lomille

pääset vain

unelmoimalla

pärjäät,,

parhaiten pärjäät

elämässäsi jos

teet sovitusti,

vältät ikävyyksiä,

pyrit kulkemaan

elämän valoisimmilla

kulmilla, sillä vain

selviät niistä ikävistäkin

toisten mailla,,,

 ihmisen ei tulisi

olla itseään suurempi,

sillä silloi mennään

~toisten maille~

joulumieli,,,

joulumieli

on

pieniä hyviä

ja tuoksuvia,

se on lämpöä ja läheisyyttä,

ja kynttilänliekin luomaa uskoa

huomisiin

hymyile,,,

 hymyile

kanssaihnisillesi,

niin huomaat heidänkin

vapaa,,,

ihmisen tulee olla

vapaa, niin vapaa, että

hän voi mennä sinne tänne ja

palatakkin,sanoa ja olla sanomatta,

sillä vain vapaa ihminen elää

sovinnollisemmin,itselleen ja

yhteiskunnalle tuottavammin ja

kun aika jättää, niin hänestä

huokuu viellä silloinkin hyvä

huomen

alussa on paljon

edessä,lopussa

vähemmän,

mikäli olet

~tehnyt~ 

suuttua,,,

suuttua kannattaa

vain itselleen

tapojensa orja,,,

ihminen on tapojensa

orja,

sillä on helpompaa

nojata eilisiin,kun

kauhoa huomista

työyhteisö,,,

hyvä työyhteisö

on osaavia

yksilöitä,

se on myös joukkue, joka

tahtoo menestyä,

sillä vain yhteistyöllä

yksilötkin loistavat

 

askel askeleelta,,

askel askeleelta

olet lähempänä,

mutta pääset sinne

myös istueltas,

tosin silloin et näe, etkä

koe itseäsi enempää

totuus,,,

 kun pyrit totuuteen,

valehtelet vähemmän

pakkasukko,,

pakkasukko

tuntureiilla

paukuttaa,täysikuu mollottaa,

tähdet tanssivat, sillä on susien

hääyö,

siksi heidän laulunsa kauaksi kaikuu,

läpi ikimetsien kuuluu,

mutta heistä ei riekonpoika oo

moksiskaan,

vaan jatkaa matkaansa tunturivuonolle,

pesäkoloseensa,jonne ei susihukka yllä,

pakkasukko kerkiä,

sillä riekon kotokolo on vuononlähteellä,

jossa pakkasyö hellittää lempeämmäksi,

sillä se sijaitsee neljäntuulen rintehellä,

sinne minne eivät susihukat eksy ja

pakkasukkokin sulaa sijoilleen

kotomaa,,

jos mulla ei ois kotomaata,

vapaata isänmaata,

ei olis mihin

huomiseksi nojailisin,

aatokseni tyynyttäisin,

uusiin kurottaisin,

siksi itken onnestain,

et saan kumartua helmaansa

isänmaan

isänmaa ja joulu,,

    isänmaa ja joulu

ovat elämämme perusta

yksi asia,,

yksi asia

johtaa toisiin,

siksi kaikkien takana

on huominen

muroset,,,

ihminen hyvinvoi

pienistä murosista,

niistä jokapäiväisistä

sattumista,paremmin kuin maailman suurista

joihin ei yllä juoksemallakaan

kalevan kankahissa,,,

isänmaamme vuosi vuodelta

hyvinvoinnittuu,

sillä onhan sen perustansa

vankkumaton

kalevan kankahissa isänmaan

synnyinjuuret ovat,

siellä suonsilmäkkeitten pohjukoissa,

hallaöitten kurjuudessa,

sotiemme taisteluissa,

sieltä ne ohjaavat meitä

huomennakin tekemään sen

mistä lapsemmekin ovat ylpeitä

suomi ja metsät,,,

ikipetäjä ja koivupuu

yhäkin suomalaisuutta

vartioi, sillä ne ovat isänmaamme

pystypuita jotka ovat nähneet

syntymämme,taistelumme hätämme,

ne ovat tunteneet latvuksissaan

maailman myrskyt,kylmänsodan

ankaruudet,

siksi ne tänäänkin joulukuun kuudentena

ylväänä koko suomea hyvinvoinnittavat

suo ja turve

suo, turve ja 

elämän ankea arki,

on suomalaisuuden

juuristo,siksi se tänäänkin

pärjää,vaikka hallayöt laimentuneet,

nälänhädät lievittyneet,tuholaiset

harvenneet,siksi tätä kaunista ja

perinteistä Kalevalan Kankahista maata

kannattaa huomennakin kyntää,kuokkia

ja pelottomasti vihollisilta varjella

sinivalkoinen,,

isänmaa on

sinivalkoinen,

suomamaisuuden

koto 

suomi ei ole ilmaiseksi

tullut,

eikä sitä voi huoltamatta

jättää

isänmaa luo perusturvaa,

sitä jota ei muualla saa,

sillä muualla olet 

vieras ,sillä

eihän sulla siellä juuriakaan,

siksi isänmaata kannattaa aina

hyvinpäin hoitaa,koskemattomuuttaan

puolustaa,huomisten haasteisiin valjastaa

6.12.

yönmusta taivas on

tähtiloistossaan kuudes

joulukuuta,

sillä onhan tänään pohjolan

kauneimnan kansakunnan syntymäpäivä

kaksi kynttilää,,

kaksi kynttilää

mummonmökin akkunalla

lämpösästi valaisee, saaden mielen

kotoisaksi,sillä kynttilänliekit kertovat

että olemme isiemme mailla,vapailla tanhuvilla,eikä vieraan mahdin alla

veteraanit,,,

 isänmaa ei ole

syntynyt itsestään,

vaan siihen on tarvittu

esi-isiämme, eikä isänmaa

ole huomisten itsestäänselvyys,

vaan siihen tarvitaan meitä, nykyisiä

isänmaa,,,

isänmaa on aina

enemmänkuin muut,

sillä täällä on juuremme,

huomisemme,vaikka olisimme

muilla mailla vierahilla

kuudes joulukuuta,,,

kuudes joulukuuta

on sadasviides

onnenvuosi,

siksi mä ilomielin siniristilipuamme

vapaasti katselen, ihanoin sen

elämänkeveyttä,

joka on tehnyt meistä

suomalaisia, meitä jukolan jussin

jälkeisiä,perinantamattomia

jääräpäitä, vapauden ihailijoita

kotomaa,,

kotimaa on

synnyinmaa,

hento ja vahva,

elämänjuurinen, jollaista

ei oo muilla main

sitä sun tätä,,

voit olla sitä tahi

tätä,

mutta jos et hymyile

itselles,

olet aika vähän

itsenäinen kotimaa,,,

itsenäinen isänmaa

luo mahdollisuuksia

olla kansainvälinen,

se tarjoaa mahdollisuuden

kiertää siellä täällä ja paluun

juurilleen,

siksi suomi on kokoaan suurempi,

siksi yhteiskuntamme on malliesi

merkki, mitä itsenäisyys

tuo tullessaan

isänmaani,,,,

isänmaa on

siniristilipun värinen,

sillä on tuhansia järviä,

kestävänkehityksen luomaa

huomista,

isänmaani on enemmänkuin

maailman suurimmat,

koska sillä on sielu,joka on

suomalaisuudesta kudottu,

arkipäivillä parsittu

isänmaa,,,

isänmaa on

monen hyvän

perusta,

sillä se suojelee

lapsiaan,varjelee

vanhuksiaan ja antaa

työikäisille mahdollisuudet

kone,,

ihminen ei ole

kone

~vahvinkaan~

pihlajamarja,,,

pihlajanmarja punaposki,

talvipuvussaan,

paksussa

äitipuun oksalla keinuttelee,

lumiharso niskassaan,

vierellään punatulkku tuikkivainen,

keltasirkku tietäväinen

paukkupakkasessa

joulua odottavat

jänöjussi töpöhäntä pihlajapuun

vierellä porkkanoita rapsuttaa,

niitä joita mökin mummo

kiikutteli jouluniloksi

kaikille luontometsän 

eläimille

syvemmällä metsän

siimeksessä kettukeikura

asustaa,

siellä ikimetsän siimeksessä,

jossa joulumieltä koristaa

taivaan tähtöset,täysikuu

unelmoiva,huuhkaja huhuileva,

metsänpöllö tietäväinen,

siellä eivät turhanäänet huutele,

vaan joulurauhan kauniin

soinnukkaat