elämänkolhimat,,,

nuorempana oli

valinnanvapauksia,

oli ammatteja valittavina,

elämänsuuntia puntaroitavina,

mutta tänään ikäukkona huomaa

ettei vanhoissa kuorissa pyrkivä ikinuori

kelpaa kuin puistonpenkille, jossa elämänkolhimat

purkavat itseään 

 

vanhus on monesti

ketterä

mieleltään,

tavoiltaan,

sillä hänellä on elämänkantopohjaa

 

itse olen eläkeiän kynnyksellä,

mutta tunnen olevani vasta elämäni keväässä,

elämäni vastaalkaja, urotekojeni takoja,

enkä siksi haluaisi jättäytyä pois työelämästä joka

on minulle enemmänkuin elättäjäni,

sillä sen sosiaalinen puoli on merkittävämpi